maanantai 17. marraskuuta 2008

Irtiotto äijistä

Joskus tämän talon miehet käyvät hermoille. Eikä se tietenkään ihme ole, nyhjäämmehän täällä aamusta iltaan saman katon alla ja alamme itse kukin mökkihöpertyä ja astua huomaamattamme toistemme varpaille ja hännille.

Kun Latten ehtymätön kujeilunhalu menee yli minun sietokykyni ja kun Kimmo on kadonnut päiväkausiksi jonnekin bittiavaruuteen ja siitä ei näy kuin hieman harmaata päälakea, joka on taipunut yli läppärin, minä kysyn Ronjalta: ”Mitä sanot jos tehtäisiin pieni irtiotto jätkistä ja lähdettäisiin seikkailulle?”

Ronja on aina yhtä valmis, paksu puuhkahäntä vispaa ympyrää ja silmiin syttyy tähdet: ”Mennään, mennään! Minne mennään?”

Eilen oli juuri tuollainen päivä. Ja niinpä me lähdimme kahteen tyttöön ajelulle ja seikkailulle. Tällä kertaa oli kohteena Taevaskodan luontopolku.

Taevaskoda sijaitsee 7 km päässä Põlvan kaupungista ja on osa suurta luonnonsuojelualuetta, joka levittäytyy Ahja-joen molemmille reunamille. Joki padottiin neuvostovuosina, jolloin myös sen reunamia levennettiin. Samalla esiin tulivat suuret punaiset kalkkikivikalliot, jotka ovat samaa kvartsipohjaista hiekkakiveä kuin mitä löytyy mm. Devonista.



Kesäisin tästä laiturista liikennöi tasatunnin herttainen Lonny-lautta, joka seilaa Ahja-joen leveää puolta 40 minuutin ajan ohittaen useita leveitä kalkkikivileikkauksia.

Ohjattu kävelyreitti Ahja-joen reunamilla lähtee liikkeelle Lonnyn laiturin juurelta ja on n. 3 km pitkä. Sen varrelle jäävät niin Pieni kuin Suuri Taevaskoda sekä myyttinen Neidon luola.

Tässä osa Pientä Taevaskodaa





Ja tässä Neidon luola



Tarinan mukaan Neidon luolaan (viroksi Neitsikoobas) on piilotettu ihmeen kaunis neitokainen, joka kutoo kangaspuilla kultaista kangasta. Neidon voi nähdä vain se, joka saapuu paikalle kantaen saniaisen kukkaa. Ohikulkijat voivat kuitenkin kuulla neidon surullisen laulun. Ja totta tosiaan, luolasta kuuluu outo ääni, surullinen huhuilu. Mikä lintu voi pitää tuollaista ääntä? Ja marraskuussa?

Me siis lähdimme Ronjan kanssa tähän upeaan ja myyttiseen maisemaan. Vanhan uskollisen ystäväni jalat ovat jo hieman hatarat ja mietinkin lienevätkö Taevaskodan jyrkät polut liian rasittavat vanhalle kaverille. Kuljimme Ronjan määräämässä tahdissa, ja reippaastihan neitokainen paineli kangasmetsissä. Ahja-joelle teki vesipedon mieli, vaikka vesi oli jääkylmää. Ja kun uintireissulle tuli tiukka kielto oli mieli hetkittäin aika myrtynyt.



Mutta kauanko sitä kukaan jaksaa myrtseillä, varsinkin kun maisemat ovat tällaiset!





Suuri Taevaskoda, joka näkyy ylemmässä kuvassa Ronjan takana nousee joen pinnasta 22,5 metrin korkeuteen. Väike Taevaskoda eli Pieni Taevaskoda on n. 12 metrin korkuinen.

Reitti puikkelehtii välillä suuriin mäntymetsiin, joiden maisemat voisivat olla suoraan Tolkienin kirjoista. Taivaisiin kurkottautuvia mäntyjä, sammaloituneita puita ja kiviä.





Kaksi tuntia siis vaelsimme näissä upeissa maisemissa. Nyt puuttui metsistä lintujen laulu, joka keväällä ja kesällä täyttää ilman. Silti padon kohina ja sen jälkeen loputtomana jatkuva joen keveä solina ovat rauhoittavia.






Minä otin valokuvia, Ronja nuuskutteli. Molemmat joimme Taevaskodan Emalätten eli alkulähteen vettä, jolla sanotaan olevan elämää pidentävä vaikutus. Molemmat virkistyimme hiljaisuudesta, puhtaasta ilmasta, toistemme hiljaisesta ja ymmärtävästä seurasta.

Ja kun palasimme kotiin eivät perheemme äijät tuntuneet enää yhtään tylsiltä. Latte rymisteli riemuissaan ulko-ovelle, ja jopa Kimmo irtautui tietokoneeltaan ja tuli parvekkeelle heiluttelemaan saapuessamme.

Me vinkkasimme Ronjan kanssa toisillemme salaa silmää: huomaatko, pieni hajurako ja jo muutaman tunnin poissaolokin tekee ihmeitä perheen miesväelle. Jos meillekin.

Irtiotto äijistä aika ajoin siis kannattaa!


Lisää Taevaskodan kuvia eiliseltä reissulta löytyy klikkaamalla tästä .

Ja jos haluatte katsoa aiempaa kuvasatoa kuluneelta kesältä, äitini visiitiltä, löytyy sieltä useampikin kuva näistä upeista maisemista. Ja se galleria siis aukeaa klikkaamalla tästä.

---

Apropos, muistattehan että blogin kuvat saa suuremmaksi niitä klikkaamalla!

9 kommenttia:

Sylvia kirjoitti...

No mikäs se siellä Neidon luolassa viheltelee? Lintu? Vesi? Vaiko ihan neito? :-)

Anonyymi kirjoitti...

Terve!!
Ja kiitos. Olipa mukava kävelylenkki seurassanne. Hienot on maisemat!

T. Jussi

Tiina Linkama kirjoitti...

Sen kun tietäisi. Mutta kahteen otteeseen olen sieltä kuullut sellaista huhuilua - eilen toisen kerran - ja edellisen kerran kesällä, kun mukana oli myös biologi ja luontoystäväni, besynkin tuntema Tarja O.

Ja Tarja yritti ja yritti tunnistaa huhuilun, vaan ei onnistunut.

Että kyllä se sitten varmaan on se neito joka siellä kangaspuiden paukuttelen huhuilee kuin paraskin ukuli.

Inkivääri kirjoitti...

Aivan mahtavia maisemia ja kuvia niistä!

Mollamari kirjoitti...

Johan on upeita maisemia! Vanhat tarut ovat mahdottoman mielenkiitoisia! Tietenkin se on se neito siellä luolassa, mikäs muu... ;)

Anonyymi kirjoitti...

Ihanat maisemat kivojen selitysten kera! Kyllä vaan osaat hienosti kameraa käyttää! Nautittavaa katseltavaa! Kiitos! =oD

Tiina Linkama kirjoitti...

Kiitos kaunis kiitoksista.

Kyllähän tällaisia maisemia mielellään kuvaakin.

Ja kyllähän minä kovasti tuosta valokuvauksesta tykkään...

Anonyymi kirjoitti...

Tosi hienoja kuvia Taevaskodalta! Paikka näyttää vieläkin hienommalta kuin kesähelteillä. Ja useassa kuvassa suosikki valokuvamallini :)Kiitos.
Ja Neidonluolasta sen verran, että oikeasti se on alieneiden portti kotikonnuille. Ei siinä käännetyssä kuvassa mikään Mannerheim ole. ET siinä on!

Marjattah kirjoitti...

Edelliset komentoijat vievät sanat suustani :-) En ihmettele , että sielu virkistyy noissa maisemissa