Lähtöön on nyt aikaa vain muutamainen päivä ja matkakuume on kova. Viime yön nukuin hyvin, ehkä vain siksi että olin niin väsynyt. Aiempina öinä olen pyörinyt sängyssä katkonaisin unin, montaa asiaa samanaikaisesti miettien. Olenko muistanut kaiken? Mitä vielä pitäisi ottaa huomioon? Mitenköhän Latte pärjää poissaollessamme? Olenko muistanut kertoa kaiken koiranhoitajille? Maksanut kaikki laskut etukäteen, jotka vain mahdollista maksaa? Jotain olen taatusti onohtanut. Mikä se voisi olla?
Aikaa on matkavalmisteluihin toki ollut runsaasti. Ensin niin runsaasti että mieli oli huoleton, kyllä tässä kaiken ehtii hoitaa alta pois. Vaan viimeiset kaksi viikkoa onkin mennyt sitten kuin pikakelauksella. Äkkiä lähtö on edessä, ja tuntuu ettei sittenkään ole ihan valmis.
Päätös lähteä liikkeelle
Emme ole yhdessä Kimmon kanssa olleet pitkällä matkalla kuuteen vuoteen. Edellinen reissu oli vuonna 2007, ja sekin oli Nepaliin ja kesti kaksi viikkoa. Sen jälkeen ei sitten ole ollut rahaa eikä tilaisuutta lähteä minnekään. Kerran kävimme Krakovassa, kun Kimmo voitti EU:n kirjoituskilpailun, ja sitten onkin yhteiset matkat suuntautuneet lähinnä Latviaan. Rahan ohella ongelma on tietenkin tuo iso Karvapoika. Sitä kun ei voi pakata pinkkiin Chanel-laukkuun ja kantaa käsimatkatavarana koneeseen. Tarvitaan siis hoitaja. Mihinkään koirahotelliin emme kuuna päivänä suostuisi Poikaa laittamaan. Eivät ne mitään oikeita hotelleja ole. Latte tulisi sellaisessa sekopäiseksi, herkkä ja arka poika kun se muutenkin on. Tuollainen syntymässä säikähtänyt.
Matkalle on tehnyt mieli jo pitkään, ja tänä vuonna vietimme myös kymmenvuotishääpäiväämme, jota tahdoimme jollain lailla juhlistaa. Laskimme pennosemme yhteen ja totesimme, että what the hell, let's go! Melko pian oli selvää, että kohteena on uudelleen Nepal. Se teki meihin aikoinaan lähtemättömän vaikutuksen. Se kun vaan on niin hieno maa kaikin tavoin.
Matka varataan
Kun koiran hoitajat olivat selvillä, mennä täräytimme ja varasimme matkan. Käytimme varauksessa netin travellink.fi -palvelua, jota olin kuullut kehuttavan. Kun kerrot travellinkin hakukoneelle lähtökentän ja saapumiskentän, annat päivät ja pyydät palvelua etsimään halvimmat lennot ja hotellitarjoukset, lataa se ruudulle liudan vaihtoehtoja. Mikä ihmeellisintä, lento + hotelli -vaihtoehto antaa usein edullisemman hinnan kuin pelkkä lento. Niinpä esimerkiksi antamillamme päivillä pelkkä lento olisi ollut edullisimmillaan siinä hieman yli 1000 euroa, mutta lento + hotelli (27 yötä) oli halvimmillaan alle tonnin. En ymmärrä, mutta ei kai minun tarvitsekaan.
Emme valinneet kaikkein halvinta vaihtoehtoa, mutta emme missään tapauksessa kalleintakaan. Löysimme Backyard Hotelin Kathmandusta jälleen netin kautta. TripAdvisorissa sitä oltiin kehuttu vuolaasti, se on budget-hotelli, mutta kuulemma sijainniltaan hyvä. Mistä hotellia erityisesti kehuttiin, oli palvelu. Eipä turhaa kehuttu, voin sanoa jo nyt.
Sunil löytyy
Kun matka oli varattu ja maksettu kirjoitin Backyardiin sähköpostia. Kerroin että olemme tulossa sinne kuukaudeksi ja toivoin hyvää huonetta, rauhallista ennen muuta. Kerroin että olemme kymmenvuotishäämatkalla ja kerroin että olemme kerran aiemminkin olleet Nepalissa ja menettäneet sille sydämemme. Nauroin Kimmolle, että osaan kirjoittaa nepalia. Se tarkoittaa englantia joka on hyvin koukeroista ja kohteliasta, jossa ei suoraan pyydetä mitään mutta annetaan ymmärtää, miten kiitollisia olisimme jos toiveemme täytettäisiin. Näköjään kirjoitan nepalia hyvin, sillä sain vastauksen hotellilta joka oli, jos mahdollista vielä kohteliaampi. Kirjeessä luvattiin hoitaa meitä kuin kukkia kämmenellä. Johon minä taas vastasin koukeroisen kohteliaasti kiittäen.
Tästä on nyt sukeutunut pitkä ja mielenkiintoinen kirjeenvaihto, koukerot ovat jääneet vähemmälle, mutta kirjeistä on samalla tullut henkilökohtaisempia. Tuntuu kuin tuntisimme Sunilin, tuon hotellin managerin kuin vanhan tutun. Olemme voineet kertoa hänelle huolistamme ja toiveistamme ja elämästämme. Eilen sain taas Sunililta pitkän ihanan kirjeen, johon vastasin, että ehkä me olemme Sunilin kanssa olleet sisaruksia edellisessä elämässämme. Niin samankaltaisesti suhtaudumme asioihin ja elämään.
Matkaoppaita olemme selanneet tiuhaan. Ja minä olen pienellä sievällä käsialalla raapustanut marginaaleihin huomioita, alleviivaillut punaisella ja huomiokynällä mielenkiintoisia kohteita ja reittejä. Laskenut kursseja ja vertaillut hintoja. Olen nyt mielestäni koko lailla kartalla siitä mitä mikäkin maksaa, miten liikkua paikan päällä ja mitä tehdä. Noin summittaisesti. Varsinaiset päätökset päiväkohteista tai retkistä teemme kuitenkin vasta paikan päällä. Kuukausi antaa mahdollisuuden väljään aikatauluun. Jos jonain päivänä ei huvita tehdä mitään, emme tee. Niin helppoa se on.
Simulointia
Suurella pieteetillä olemme varautuneet myös siihen mitä ottaa matkaan. Tärkeimpänä: hyvät kengät. Kaiken muun voi periaatteessa ostaa paikan päältä, mutta sisäänajettuja kenkiä ei. Kuten eilen jo kerroin, olemme simuloineet Nepalia tekemällä päiväretkiä kera reppujen ja kameroiden, saadaksemme tuntumaa siihen miten pitkiä reissuja voimme ajatella tekevämme ja paljonko voimme kantaa selässä ilman selkävaivoja.
 |
| Kimmo ja Latte Oandun metsäreitillä Lahemaalla |
Näin matkavarustus on hiljalleen alkanut muotoutua. Yhdestä vain en ole osannut tehdä päätöstä. Valokuvausroippeesta. Montako kameraa ja montako objektiivia ja mitkä? Tänään lopulta tein päätöksen. Mukaan lähtee vain yksi runko, se parempi eli Canonin 60D. Ja kolme objektiivia. Yksi jokapaikan obiska (Sigman 18-200 mm), yksi laajakulman tehtävää palveleva (Canonin 17-40 mm L-sarjalainen) ja yksi keveä tele (Canonin 55-250 mm) Lisäksi apuun tulee vanha kunnon pokkari eli Canonin Ixus 70, joka palveli hyvin jo viime matkalla. Ja jos siltä tuntuu ja tilaa on, saattaa reppuun vielä vilahtaa yksi valovoimainen prime (Canonin 50 mm 1:1.4).
Koska vakaana tarkoituksena on matkalla myös maalailla ja piirrellä piti eilen sitten testata ja simuloida maalaamista vuorilla. Taas oli päätettävä että mitkä liidut, kynät, värit ottaa, mitkä jättää. Monikäyttöisyys ja keveys ja helppous avainsanoina. Ja kun simuloin, niin mitäpä muuta olisin maalannut kuin Himalajan vuorijonoa ja Annapurnan Fishtail -huippua. Ei tästä mitään suurta taidetta tullut, mutta siitä huolimatta päätin ottaa työn mukaani ja lahjoittaa sen Sunilille, joka kertoo olevansa kiinnostunut maalaustaiteesta.
Tuliaiset
Muita tuliaisia meitä odottaville edellisellä reissulla tapaamillemme tutuille on pari karkkipussia, yksi konvehtirasia (aikuisille - lapsille ei karkkeja suositella vietäväksi, koska maaseudulla ei ole oikeastaan minkäänlaista hammashoitoa), kolme Otepää-julistetta (sellaisia itse aikanani painattamia omista kuvista), pino lyijykyniä, kuulakärkikyniä ja puukyniä sekä nivaska vihkoja kylien lapsille. (Niiden hankinnasta teen erillisen kirjoituksen, oli nimittäin mielenkiintoinen keikka sekin.) Tarkoituksena on vielä hakea Otepään turismi-infosta muutamia englanninkielisiä esitteitä Virosta. Mieluummin veisin Suomi-esitteitä, sillä enemmän tunnemme itsemme kuitenkin suomalaisiksi matkalla, kuin virolaisiksi. Mutta niitä ei ole täältä saatavissa. Täytyy katsoa jos Helsingin lentokentältä löytyisi.
Terveys
Nepali on sen verran kaukana ja sitä paljon eksoottinen matkakohde, että sinne ei kannata lähteä ilman käyntiä lääkärillä. Me kävimme Tarton eksoottisten tautien erikoislääkärillä ja saimme parit rokotukset täydentämään aiempia. Eli nyt on meillä sitten voimassaolevat tetanus-, pilkkukuume- ja A-hepatiittirokotukset. Nepaliin suositellaan myös rokotusta japaninaivokuumetta vastaan, mutta sitä ei ole Virossa tarjolla. Lisäksi lääkelaukkuun tuli antibiootteja vatsataudin varalta, desinfiointiainetta, hiilitabletteja ja särkylääkettä. Laastareita ja vanupuikkoja, sekä steriilejä lappuja ja sidontatarvikkeet. Eiköhän näillä jo pärjätä.
Punnitus
Tänään olen pakkaillut matkavarustusta. Sujautellut rasvoja ja deodorantteja yhteen minigrip-pussiin, lääkkeitä toiseen. Latureita kolmanteen. Ja punninnut keittiön pikkuvaa'alla jokaisen pussukan ja paketin. Tällä hetkellä on koossa seuraavat tarvikkeet: Sunilin taulu (500 gr), pastelliliidut (200 gr), akvarellikynät (413 gr), vesivärit (167 gr), lyijykynät, kumi ja terotin - itselle (126 gr), piirustuslehtiö (222 gr), akvarellilehtiö (157 gr), lasten kynät ja vihkot (912 gr), kaksi karkkipussia (375 gr), suklaarasia (457 gr), kolme julistetta (300 gr), lääkkeet (580 gr), rasvat ja hygieniatarvikkeet (913 gr), käsidesigeeli (154 gr), laturit (452 gr). Eli tällä hetkellä on koossa pikkusälää 5,9 kg:n edestä. Tähän pitäisi sitten tulla vielä kamerat, tietokoneet, opaskirjat ja matkalukemisto, vaatteet ja kengät. Eiköhän me pysytä hyvin painorajojen sisällä.
Koti ja koira
Kun jättää kodin ja koiran kuukaudeksi, tuottaa se myös monenlaista pohdittavaa. Miten juoksevat laskut hoidetaan. Miten lämmitys hoidetaan - nyt on vielä lämmintä, mutta kuukauden kuluttua on jo aivan eri asia. Ja miten varmistetaan että koiranhoitajilla on kaikki tarvittava tieto ja ennen muuta miellyttävää ja mutkatonta olla kotonamme. Tämä on ehkä ollut se isoin stressin aiheuttaja. Toisaalta, hoitajista ei minun tarvitse huolehtia; kaikki ovat Lattelle tuttuja tolkun ihmisiä, joihin voin luottaa sataprosenttisesti. Ja kai se koti pystyssä pysyy kuukauden ilman kannatteluakin. Seikkaperäiset ohjeet ovat jo lähteneet hoitajille, niin kodista kuin koirasta, joten ehkä tosiaan voisi nyt ottaa jo vähän rennommin.
Mutta silti, perhosia on vatsassa. Jännittää kovasti. Ja sille vain ei voi mitään. Mutta kai sekin kuuluu asiaan.
7 kommenttia:
Tää mun asia ei liity tähän postaukseen, mutta siis ! Oon muuttamassa ensi vuonna Viroon n. 3 kk päästä. Ajattelin eka tutustua maahan, kulttuuriin, oppia kieltä jne. Sitten hakea sinne töihin, mutta mun ongelma on se kun en osaa Viroa ! Alan nyt opiskella sitä itsenäisesti, mutta tuskin opin Vironkielen alkeita pidemälle.. Onko sulla mitään tietoa onko tälläisellä joka ei handaa Viroa/Venäjää mitään mahdollisuuksia saada sieltä töitä tai mistä kannattaisi hakea :D Hyvin voisin mennä johonkin kauppaan/ravintolaan/kahvilaan jne esim töihin, mutta siellä se kieli taitaa olla tosi tärkeä :D
Toinen juttu on asunto ! Haluisin keskustasta/läheltä keskustaa asunnon. Oon löytänyt pari asuntoa hintaväli 400-600 e ja johon tuli viellä kommuunikulut ? päälle :D Sitten pitää viellä maksaa takuu-vuokra ja välittäjän palkkio.. Oisko sulla mitään vinkkejä tohon asunnon hakuun..
-Kiitos :)
Jännittävää!,!!!
Ihanaa matkaa teille! Olen itse ollut Nepalissa 1996. Se oli ensimmäinen matkani niin kauas ja toisenlaiseen kulttuuriin ja todellakin aivan toisenlaiseen todellisuuteen. Ei tarvitse paljonkaan kaivella mielen sopukoita,kun alan jo muistaa paljon todella elävästi erilaisia hetkiä tuolta matkalta! Monet muistikuvat ovat todellakin jääneet erittäin tarkasti muistiiini varmaankin loppuelämäksi. Johtunee ehkä siitä, että siellä oli läsnä jokaisessa hetkessä 100 prosenttisesti, vaikka välillä kaikki tuntuikin epätodelliselta, kuin sadulta. Jotain ihmeellisen lumoavaa Nepalissa oli. Joten hyvää matkaa!! Ja upeaa, jos blogväsymyksesi on ohi! Tosin, ehkä Nepalissa ei kannata käyttää aikaa koneella istumiseen, vaikka matkakertmustasi hurjasti odotinkin!
Rakkain terveisin Jussukka
Anonyymi (olisi tosi kiva jos olisi sinulle jokin nimi tai nimimerkki), en kyllä oikeastaan osaa nopeasti sanoa tuohon mitään. Ehkä on töitä kielitaidottomalle, ehkä ei. Ja minkälaista työtä etsit? Ja mitä muuta osaat? Eli aiempi työkokemus? Kai niillä kaikilla on merkitys työnhaussa niin täällä kuin Suomessakin.
Ja sitten toinen juttu: käsite Viro on aika iso. Mistä ajattelit töitä hakea, minne muuttaa jne. Kun puhut keskustasta, taidat tarkoittaa Tallinnaa.
Tallinnan vuokramarkkinoista ei ole mitään tietoa. Me asumme Etelä-Virossa, Otepäällä. Joka on ihan eri juttu kuin pääkaupunki.
Nyt en ehdi tähän sinun probleemaan tämän enempää syventyä, kuten varmasti ymmärrätkin. Palaa asiaan kuukauden kuluttua, jos vielä kiinnostaa. Mutta Tallinna-neuvoja täytyy sinun kysyä jostain muualta.
Jussukka - ihana kuulla sinusta. Kyllähän minä muistan että olit Nepalissa jo paljon ennen meidän ensimmäistä reissua. Ja että se teki sinuun suuren vaikutuksen.
Laita mulle mun yksityispostiin: etunimi.sukunimi ät gmail.com sun osoite niin ehkäpä saat vielä joskus kortin kaukaa maailman katolta!!!
Kiitos matkatoivotuksista, ja toivottavasti nähdään taas pian!
Viisasta on ottaa pitkälle matkalle myös itsensä mukaan ;). eli omia projekteja : valokuvaaminen, maalaaminen, kirjoittaminen. Laatumatkailua, ei turismia :) Ja hyvä valmistautuminen on ollut jo matkantekoa, eikö vaan!
Kaikki hyvät toivotukset mukaanne!
Siis tosi suloista lukea taas blogiasi! Ja vielä tuommoiselle matkalle lähdöstä! Ihana kuulla, että muitakin jännittää reissut.. Siis mulla tulee aina viime hetken paniikki ennen reissua, paljon pienemmilläkin reissulla. Kadun katkerasti, että edes varasin koko reissua. Ja päätän, etten ikinä koskaan milloinkaan lähde kotoani minnekään. Onnellisimmillani olen reissun varattuani, kun matkaan on vielä sopivan kauan aikaa... Mutta paniikki menee ohi ja aina matkoilla on ollut mukavaa ja avartavaa. Se voi olla jonkinlainen siirtymäriitti, että käy kaikki kaameat mahdollisuudet läpi ennen lähtöä. Ja sitten kuitenkin lähtee... Hyvää matkaa teille! Nauttikaa kauheasti!
Kiva kuulla kuulumisenne. Oma käyntimme siellä kaukana tapahtui jo 1980, mutta maa on edeleen tuttu monien siellä työskenneilleiden ystävien kautta. Jokunen tuntemamme siellä vielä onkin pidemmällä tai lyhyemmällä komennuksella...
Ymmärrän siis nauttia puolestanne :)))
Voi kauheaa - nyt vasta alkaessani kirjoittaa uutta matkakertomusta huomasin kolme kommenttia joita en ollut aiemmin julkaissut. Jostain syystä niistä ei ollut tullut viestiä sähköpostiin, kuten aiemmin. Ilmeisesti systeemit ovat aikojen myötä muuttuneet.
Nyt ne on julkaistu. Pahoittelen hitauttani. Lupaan jatkossa tarkastaa useammin bloggerista julkaisua odottavat kommentit -listaa.
Lähetä kommentti