Ja sanonpahan vaan, että oli kyllä aivan sikamageet bileet – ainakin minun mielestä.
Ystäväni Päivi, jota olen aika ajoin täällä siteerannut opasti minua aikanaan: ”Maailmassa on niin vähän iloja, että kun sellaiseen on mahdollisuus, siitä pitää ottaa aina kaikki irti. ”
Ja kyllä minä otinkin! Olen vieläkin kuin täyteen puhallettu helium-pallo, ehkä se tässä vielä puhkeaa, mutta ennen sitä, antakaa minun leijua katonrajassa!
Sillä totuushan on että näyttely oli suhteellisen pieni: 18 kuvaa, kaikki A4 –koossa. Mutta, se oli minun ensimmäinen valokuvanäyttelyni, ja siksi siis suuri juttu minulle.
Odotin 4 ihmistä – vieraita tuli 25! Kaukaisin oli rakas ystäväni M, minun ja Kimmon vanha kaveri, joka tuli paikalle Suomesta asti, vain tämän näyttelyn vuoksi! Vähänkö olin otettu.
Ihmisiä siis tuli, ja minä pidin puheita ja liihottelin ympäri näyttelyä kuin Ella Eronen parhaina vuosinaan, kerroin kuvista, kuvaamisesta, ajatuksistani valokuvaamisesta. En tiennytkään, että olen näin hyvä kuvaaja, ennen kuin itse itselleni ja muille kuvista juttelin ja niiden syvintä olemusta selvittelin… heh.
(kuvan on ottanut Jaava Masing)
Tässä taiteilija onnellisena näyttelyn ulkopuolella
Kukkia sain, ja lahjoja, ja kehuja. Ja olin kuin kissa kermakupilla. Paitsi että minä olin boolimaljalla. Kas kun tämä on tätä taiteilijaelämää!
Näyttelyn päätyttyä n. 2,5 tunnin kuluttua, järjestäjien näyttäessä jo epätoivoisilta - eikö se eukko koskaan vaikene - keräsimme tavaramme, kukat ja tuliaisshampanjat ja lähdimme M:n kanssa Tarttoon syömään.
Ja sitten kotiin, jossa Kimmo odotteli. Meillä oli vieraita ja Kimmon täytyi olla vieraita vastaanottamassa. Eli Kimmo joutui kuuntelemaan innostunutta sepustustani vielä pari tuntia.
Loppuiko ilta tähän? No olisi loppunut, ellei kyseessä olisi Taiteilijaelämää. Ja sehän tarkoittaa epäsovinnaista käytöstä, jos ei muuta.
Lähdettiin noin klo 02.00 M:n kanssa uimaan Pyhäjärveen. Oli ihanan lämmintä vettä, järvi oli peilityyni, oli tosiaan upeaa.
Niinhän se yö meni uidessa ja kesästä ja taiteilijaelämästä nauttien. Vieläkään ei väsytä, vaikka unta on tullut viime vuorokauden aikana aika minimaalinen määrä. Tällaista se on: taiteilijaelämä! Nastaa! Lisää tätä mulle!
Ja lopuksi, aamu-uinnilta rantautunut Taiteilija itse, huomatkaa lentävä askel! Ja raukea, mutta onnellinen, joku voisi sanoa, vähämielinen hymy!
7 kommenttia:
Mahtavaa! Hienoa! Silloin kun on elämästä nauttimisen paikka, siitä on nautittava! Olen kyllä tosi iloinen menestyksestäsi. Lykkyä tykö jatkokoitoksissa! Eli nyt on nähty Meretagune ja valokuvat. Seuraavaksi villapaidat, jotka ovat näyttelyn arvoisia? Vai otatko pensselit käteen ja aloitat maalaamisen uudelleen?
...terveisiä halkotalkoista
Onneksi olkoon ja samppanja kuohukoon! Hyvältä näytti meno ja taiteilija sopivan vimsikkäältä!
Onnea ja menestystä taiteilijaelämässä!
Mahtavat onnittelut! Jatkukoon autuas leijailu, ja menestystä ja huomiota toivon myös. Sitä paitsi tiedän, että kuvat ovat laadukkaita :-)
Kiitos kaikille onnittelijoille.
Taitelijaelämä on taakse jäänyttä, arki on koittanut ja sen myötä arjen työt.
Mutta kyllä tuollainen taidepaukku kummasti piristi. Saas näkee noteeraako paikallinen lehdistö tätä millään lailla.
Luen blogeja aina, kun kerkiän. Kamalan myöhäiset, mutta sitäkin sydämellisemmät onnittelut Taiteilijalle. Samalla sanavahvistuksella myös onnittelut sinulle ja Kimmolle hääpäivän johdosta! Kylläpä se aika tosiaan rientää!
Kiitos onnitteluista! Ja siellä häissähän se Mummelikin oli, eikö meillä ollutkin mukavaa!
Lähetä kommentti