Tulevan Etelä-Viron ryhmämatkan tiimoilta olen sitten tehnyt erilaisia tutkivia ekskursioita eri paikkoihin. Yhdestä niistä mainitsin jo aiemmin, hieman sivulauseessa, Seppä Vikkurin työpaja ja myyntinäyttely.
Nyt seuraa päälause, jos toinenkin, samasta asiasta.
Siis tämä Seppä Vikkur pitää pajaa Otepään lähellä, ja olemme useasti autolla hurauttaneet pajan ohi. Auton ikkunasta ihmetelleet kauniita rautatöitä, joita on hiljakseen ilmestynyt pajan eteen ja ympärille.
Aluksi mielenkiintomme vei tämä puuveistos, joka on ollut paikalla jo pitkään
Silmä tarttuu ihmeelliseen propelliin patsaan yläpäässä, arvaatteko mikä se on? No kerron: se on myyräpropelli. Eli propelli, joka maahan tökättyään pitää tärinää ja ääntä, jonka pitäisi karkoittaa myyrät naapuripitäjään.
Mutta palataan seppään ja takuuvarmoihin tai takomisvarmoihin ikiruusuihin.
Me siis ajelimme aika ajoin sepän pajan ohi ja huomasimme kuinka talon eteen ja kylkeen alkoi ilmestyä monenlaista muutakin mielenkiintoista:
Koska emme tienneet mitä muuta sepällä on tarjolla pysähdyimme pajalle eräänä kauniina päivänä. Paja oli jo kiinni mutta seppä ilmestyi itse paikalle, ja iloisena alkoi esitellä myyntinäyttelynsä tarjontaa.
Katsokaa, eikö ole selvästi Latte-aiheinen tuuliviiri!
Rautahommien ohella seppä tekee myös lasikaiverruksia: tässä ihana lasipöytä:
Joka muuttuu käden käänteessä kukkapöydäksi:
Kaikki mitä näin viehätti minua. Mutta sitten, autotallin ovi aukesi ja paljastui näky, joka salpasi hengen: ruusukaari
Ruusukaari oli puolikas kahdesta peilikuvallisesta aidasta, jotka joku nainen oli tilannut erikoistilauksena. Seppä teki työtä käskettyä ja sai upeat kaksoiskaaret valmiiksi. Vaan kun maksun hetki koitti oli tilaajan perheolot muuttuneet, sanalla sanoen aviomies oli ottanut hatkat, ja naisella ei ollut enää varaa molempia kaaria lunastaa. Toisen otti, toisen jätti. Ja nyt seppä halusi päästä eroon tästä toisesta kaaresta, joka vei autotallista liikaa tilaa. Tarjosi sitä minulle edullisesti.
Eipä siinä kauaa mennyt kun ostopäätös oli tehty – Kimmo ei ollut ehtinyt edes autosta nousta, jos tarkkoja ollaan. Sitten menikin hieman enemmän aikaa vakuutellessa Kimmolle, että tämä on HYVÄ ostopäätös. Olkoonkin, että ruusukaari ei sinänsä ollut kiireimmin hankittavien asioiden listalla. Ei ainakaan aiemmin.
Kaupat tehtiin siinä ja silloin.
Seuraavaksi kutsuttiin sepän poika paikalle, ja tämä iloisena asettelemaan ruusukaarta peräkärryyn. Asiat etenivät siis vikkelästi.
Olin kaiken kaikkiaan aivan haltioissani – nämä sepän taideteokset ovat todella kauniita. Mitä monin sanoin kiittelinkin.
No, tästä riemastuneena seppä kutsui meidät kylään kotitalolleen tai kyse taitaa olla kahden perheen, sepän ja sepän pojan perheen talosta, idyllisen lammen rannalle. Sillä kotitalolla oli näytillä uusi taideteos, pojan portti.
Tässä sepän lampi.
Eikö ole kerrassaan ihania! Nyt silmissäni jo siintelee uusi portti Villa Ottiliaan – sellainen että se on talon ja sen emännän arvoinen. Malli Prinsenssa Ruusunen on ehkä hieman liioittelua, mutta ehkä Malli Versailles tai Talvipalatsi (näitä malleja ei ole siis vielä olemassakaan, mutta seppä sanoi tekevänsä piirustusten mukaan ihan mitä vaan) voisivat olla riittävän uljaat?!
No, pysytään asiassa eli ruusukaaressa. Se on siis aivan ihana, minun mielestäni, vaan nyt herää kysymys: minne sen asetan. Että se saa ansaitsemansa huomion. Sillä sen se ansaitsee, vai mitä sanotte:
Tässä ruusukaari takapihalla odottelemassa lopullista sijoitustaan:
Ja vielä yksi lähikuva tästä ihanuudesta, saa huokailla ihastuksesta aivan vapaasti. Ainakin näin minä teen:
Ja nämä ruusut kestävät! Siltä varalta, että ruusut, joiden haaveilen siinä kiipeilevän, eivät.
6 kommenttia:
Sanon vaan: UPEEEEE!! Oikein hyvä ostos olikin.
Olispa tuommoinen seppä täälläkin niin panisin tekemään upeita kiipeilytelineitä kärhöille!! Olisi montakin design-ideaa mielessä mutta kun itse ei osaa tehdä!!
Ja joskus vaikka semmoinen "oleskeluhäkki" kahvitauolle... semmoinenhan sopisi myös teidän tanhulavan ymparille!!
Huoh! Ihana. Meilläkin olisi neljälle portille paikka, ja kaikille (vielä ostamattomille) kärhöille pitäisi saada myös tuommoisia. Onneksi tuleva kuskimme lupasi valikoida auton, jossa on mahdollisimman paljon tavaratilaa.
-Heljä-
Heljälle voin sanoa että tottuneena puutarhamatkalaisena kantsii sanoa kaikille että ottavat semmoisia kokoontaitettavia muovisia tavaraboxeja mukaan + sanomalehtipaperia. Kun sitten on tullut kasveja osteltua, niin kääritään ne kasvit paperiin ja laitetaan limittäin makaamaan semmoisiin boxeihin jotka sitten ladotaan päällekäin. Kyllä ihmeesti sopii kasveja! Mutta korkeammille kasveille ja vaikka kärhötelineille olis hyvä pyytää suksiboxi bussin perään, siihenhän hyvin menee vaikka pienempi puu!
Sanoo nimimerkki
Kokemusta on
Hyvä Sylvia, että olet samaa mieltä kanssani.
Ja Heljä, pian pääset itsekin ostoksille. Joskin epäilen, että vaikka bussi on iso ja tavaratilat mittavat, ruusukaaren sisar sinne mahtuisi.
Ja Sylvialle vielä, jos piirrät selkeät kuvat ja annat selkeät ohjeet, tekee seppämme homman. Ja sitten vaan tulette tänne - vihdoinkin - kunnon pakettiauton kanssa ja rahtaatte upeat kärhötelineet kotiin.
Se on siinä!
Yhden onnettomuus on toisen onni.. Tosi upea se portti. Onko sille sopiva paikka jo löytynyt?
Paikka on yhä hakusessa, siinä se meneekin yöt valvoessa ja pohtiessa mihin sen laittaa!
Lähetä kommentti