Suunnitelmat olivat valmiina, sitten vain tekemään. Eli rakentamaan vielä yhtä sora-aluetta pienille havuille.
Valmis se ei ole vielä - sade tuli harmilliseti keskeyttämään hyvin alkaneen puuhastelun (lue: sain motivoitua Linkaman kantamaan soraa), mutta hyvällä alulla.
Tässä kuvasarjaa työn etenemisestä:
Toissapäivänä oli kasvit maassa ja pieni alue Rheingold-tuijan, kaverien kesken Raikka vaan, ympärillä:
Tänään sitten jatkui soraus. Sitä ennen nyhdin vielä kaikki turhat heinät maasta ja peitin koko alueen sanomalehdillä, jotka ovat nyt finito. On mulla erikoinen tapa päästä eroon jätepaperista, muuta en sano.
Ja tällaista oli sitten tänään:
Linkama harrastaa hyötyliikuntaa, Ronja seuraa kaukaa sivusta:
Valmista alkaa syntyä:
Ja hieman kokonaisuutta alhaalta katsottuna:
Ja kun aloin pihaa esitellä, niin laitetaan vielä lisää kuvia muualtakin, nimittäin olen aika tyytyväinen pihan tämänhetkiseen tilaan.
Muistattehan siemenkasvatukseni, joiden menestystä epäiltiin. Haa! Nyt on krassia ja hajuhernettä riittämiin!
Ensin krasseja:
Ja sitten hajuherneet, joista osa istutettiin parvekeruukkuihin ja ruukut aidan viereen, rikkaruohoja torjumaan. Syvyyttä ei ruukuilla ole paljoakaan, mutta silti systeemi toimii!
Ja sitten oli ne häkkyrät, joita kieli keskellä väsäilin keväällä pajusta. Ne ovat nyt toiminnassa:
Viime syksyllä istutettu psykedeelinen sorapenkkikin on lähtenyt reippaaseen kasvuun. Tiheästi on tuijat ja katajat istutettu, mutta tarkoitus olisi ainakin tuijia leikkailla. Voisikohan sitä jo nyt harrastaa, tietääkö kukaan?
Ja sama penkki vielä toiseen suuntaan, mäelle päin. Kuvassa näkyy myös nurmikkoa, jota on yritetty parantaa ja istuttaa, aluksi näytti että siemenet eivät idä, mutta tulihan siitä jonkinmoinen nurmialue kuitenkin:
Oletteko jo aivan nääntyneitä kuvamäärästä? Selvä. Laitan siis viimeisen kuvan, joka on keväällä istuttamistani sinisypresseistä. Kolme on pullistunut ja varttunut koossa, neljäs eli viimeinen on jotenkin nulju eli valju. Aita, tuo huojuva hätäpäiten pystytetty, ei ole paljoakaan Lattea pitänyt sypresseistä erossa. Poikahan yksinkertaisesti astuu aidan yli, ei mitään haastetta.
Mutta hänhän onkin pitkäkoipi Pegasos-koira, joka on luotu ylittämään kaikki esteet.
Pitikö äsköisen kuvan olla viimeinen? Laitan silti vielä yhden. Kun koirista tuli puhe, tässä meidän pihan kaikkein kaunein yksityiskohta, Neiti Kesäheinä:
7 kommenttia:
No jo on piha-pyörremyrsky taas ollut irti! Eikä jälki yhtään pässimmältä näytäkään! Kyllä siitä hyvä tulee.
Kiva kun siemeskasvatuksetkin onnistui ihan yli odotuksen. Niistä riemastuneena varmaan kasvatat enemmänkin ensi keväänä?
Tuijaa vois kyllä varovaisesti leikata sivuilta kunhan ei latvaan kajoa ennekuin toivottu korkeus on saavutettu. Vihreetä pitää kuitenkin aina olla leikkauspaikan sisäpuolella, muuten tulee kalju oksa!
Lykkyä tykö, oli kiva nähdä saavutukset!
Ja terkkuja suloiselle Neiti Kesäheinälle!
Mitenkäs pallotuijan "latvan kanssa". Mulla on kaksi samaan aikaan istutettua vähän vanhempaa globosaa, jotka ovat kasvaneet eriparisiksi ja pallon muotokin on vähän hakusessa. Niistä ajattelin parturoida samankokoisia pallunkaisia.
Sinänsä ei haittaa jos pituuskasvu loppuu, en haluakaan niistä isoja.
Kaunista! Hauska oli nähdä kokonaisuus nyt, kun niin monen kasvin elämää tuli seuratuksi keväästä alkaen.
Pallotuija on luku sinänsä, senhän pitääkin pysyä matalana ja pallomaisena. Että ihan hyvin voit parturoida sen latvan, kunhan ajattelet että vihreetä pitää aina olla leikkauskohdan sisäpuolella.
Täten perustan Ronja the Neiti Kesäheinän Fan Club:in. Kaikki mukaan! Tiina voisi perustaa Ronjalle oman blogin? Tai ainakin oamn gallerian.
Hienosti edistyy puutarhan rakentaminen, kauniita näkymiä! ja siemenkasvatuksen onnistuminen ilahduttaa.
Jätepaperiratkaisusi on mitä parhain, ja ihan oikeaoppinen. Niin minäkin teen varsinkin maalla, missä perustan istutusalueen vaikka vuohenputkipöheikköön, ja hyvin tomii. Paperi maatuu aikanaan, ja silloin rikkaruohot ovat jo kuolleet ja istutusten juuret päässeet syvemmälle.
Pallotuijan parturoinnista: toimii hyvin. Minun pallotuijani on kohta taloa korkeampi, mutta leikkaamisen ansiosta ei sentään leveämpi :-)
Kiitoksia jälleen kaikille kommenteista!
Sylvialle, tuijaa on nyt hieman parturoitu, ei se kyllä vielä pallolta näytä, mutta otin mieluummin vähän kuin liikaa. Tuuheutuuko se leikkauskohdistaan?
mm, kiva että olet jaksanut seurata tätä operaatiota keväästä alkaen - tai oikeastaanhan itse operaatio alkoi viime syksynä, silloin alkoi armoton soran kanto.
OnuKoo, Ronja ansaitsee totta kai oman Fan Clubinsa - ja kyllähän Neiti Kesäheinällä on ollut ihailijoita. Muistathan yhteisen tuttavamme Veen joka innostui Ronjaa ulkoiluttamaan ja sai palkinnoksi Ronjan oman Fani-kortin?
Marjattah, hyvä tietää etten ole ainoa joka poistaa sanomalehdet maatumisen kautta.
Lähetä kommentti