Latte kertoo: Vapaa on vain umpihanki

Hojo hojo,

meidän perheen energisimpänä tai ainakin nuorimpana jatkan täällä kirjoittelua, kun Johtokunta ei tunnu pääsevän millään kirjoitusvireeseen. Siis minä, Latte.

Täällä on nyt hiukkasen hienoo, etten paremmin sano. Ilmat ovat olleet ihan superhienot. Aurinkoa on jo kohta parin viikon ajan riittänyt joka päivälle ja taivas on pilvetön ja sininen. Luntakin on messevästi. Joten mikä on koirapojan elellessä ja ulkoillessa.

Eilen me mentiin taas koko porukka pitkälle lenkille. Nyt me mentiin Käärikuun, siellä on sellainen urheiluopisto ja sitten siellä on käynyt myös joku Kekkonen, jota en itse tunne, mutta sen mukaan sinne on perustettu myös Kekkosen latu, joka kuulemma on vallan mainio hiihtolatu. Näin on sanoneet meidän asiakkaat ja näin on siitä Kekkosen ladusta kirjoittaneet ihan suomalaiset lehdetkin.

Me ei ladulle menty vaan mentiin Kääriku-järven vierestä kulkevalle kävelytielle. Johtokunta tallusteli tietä pitkin, mutta minä muistelin Hellaakosken runoa: "tietä käyden tien on vanki, vapaa on vain umpihanki." Ja vietin sitten suurimman osan matkasta umpihangessa. Asiaa kyllä auttoi suuresti se, että Iskä viskeli mulle myös lumikokkareita sinne umpihankeen.

Äiskällä oli kamera mukana, koskapa sillä ei olisi. Aurinko paistoi ja hanget hohtivat ja turkkini leiskui entistäkin kultaisempana valkeaa hankea vasten. Joten ei ihme että Äiskä sitten antoi kameran laulaa tavallistakin reippaammin.

Ei minulla ole mitään kuvaamista vastaan, ei varsinkaan jos Iskä kuitenkin samaan aikaan jaksaa viskellä niitä lumikokkareita. Minkäs minä sille voin että olen niin fotogeneettinen. Näin on Äiskä ainaskin sanonut.

Tällaista jälkeä syntyi:

Tässä me mennään kohti Kääriku-järveä

Mä leikin että mä oon ihan oikea leijona tai kissapeto. Ja aina ennen lumikimpaletta tein hirveän tappoloikan .

Välillä mä sitten leikin kans kengurua. Boing boing boing.

Mulla on saalis suussa

Täällä on tosinastaa

Vähänkö mua suorastaan naurattaa

Välillä oli sitten heittäydyttävä taas hangelle kellimään

Kyllä elämä on koiran parasta aikaa

Ja sitten taas kiidetään kun lumikenttien kutsu käy

Nyt me palataan tässä autolle. Tuolla takana on se urheilukeskus, mutta ei siellä ketään näkynyt.

Kyllä mä tosiaan tykkään näistä keleistä, mutta Äiskä vähän mutisee että olisi kyllä hyvä jos olisi myös asiakkaita näistä ilmoista nauttimassa. Mä en sano siihen mitään. Mulle kelpaa elämä näinkin ihan vaan kotijoukkojen kanssa. Mutta kai ne asiakkaat tuovat mulle tavalla tai toisella nappulaa kuppiin, joten oishan se kiva jos niitäkin olisi. Että tulkaa vaan!

Tässä alla vielä kuva meidän talosta että osaatte sitten tulla.

Villa Ottilia B&B

Ei mulla muuta tällä erää. Ciao! Ja hännänheiluttamisiin

teidän

karvainen blogistinne, Latte the Dog, vonkunoomi

Huvikummusta tuli Lumikumpu

Hyvin alkanut keväinen fillarisarjani (kirjoituksia hyvistä fillarireiteistä Lahemaalla ja Võsulla) katkesi kuin seinään - tai tussahti lumipenkkaan, näin ajankohtaista kielikuvaa käyttääkseni. Taivaalta alkoi tupruttaa lunta. Ja sitähän tuli ja tuli ja tuli. Nyt sade on lakannut ja maailma on ihanan kirkas. Valitettavasti vain lumi sulaa vauhdilla ja jos en väärin ennusta, kohta rämmitään sohjossa. Mutta nautitaan hetki näistä ihmeellisistä keleistä.

Itse asiassa - nämä oudot pääsiäiskelit ovat antaneet meille mahdollisuuden nauttia ensin keväästä, sitten talvesta ja luultavasti aika pian taas keväästä kompaktissa muutaman päivän paketissa. Eli ei pidä valittaa. Sitä paitsi tuo upea auringonpaiste kyllä kohottaa mieltä kummasti.

Tässä jokunen kuva eiliseltä - jolloin aamusta oli vielä aika yksitotista mutta illalla taivas alkoi jo löytää paletistaan joitain muitakin värejä kuin vain harmaa.

 Huvikummusta on tullut Lumikumpu

 Riittää sitä lunta naapureillekin

Onhan tämä aika pittoreskia

Lattea ei ylenpalttinen lumen tulo haittaa, päinvastoin. "Jee, my favourite!"

Koirahan suorastaan nauraa!

"Pienet ne ovat ihmisten huolet. Mitä sitä lumentuloa suremaan, hienoahan tämä on!" näyttää Latte miettivän.

Vanhan surma

Sanovat että uusi lumi on vanhan surma. Kyllä täällä nyt vanhaa surmataan vauhdilla. Varsinkin kun tullessamme tänne Võsulle muutama päivä sitten maa oli kuiva ja ilma keväinen. Ei ole enää.

Tässä pääsiäissunnuntaiaamun kuvia - hiukka ankeeta.

Näkymää Huvikummulta kolme päivää sitten

Ja nyt:

 

 Näkymää tielle

 Portaat yläterassille

Raskas lumi painaa oksat maahan

Vain yksi tästä perhekunnasta jaksaa repiä riemua tästä yllättävästä takatalvesta

Monika-myrsky pyyhkäisi Viron yli

Elämme ihmeellisiä aikoja säiden puolesta. Viime yönä rikottiin Viron lumiennätyksiä kautta aikojen kun Monika-hirmumyrsky, joka pahimmillaan puhalsi yli 25m/sekunnissa, puhalsi valtakunnan yli.

Pahimmin saivat siipeensä Harjumaa ja Virumaat, niin Lääne- kuin Ida-Virumaa. Tallinnassa on liikennekaaos ja Narvan ja Tallinnan välinen tie on paikoitellen täysin katki. Samoin on bussiliikenne Tallinnasta Narvaan täysin pysähdyksissä. Tallinnan lentokenttä on sekin pääosin suljettu ja suurin osa lennoista peruttu.

Loksassa ja Võsulla, joita myrsky pahiten kuritti, on ollut sähkökatkoksia, jotka uutisten mukaan on jo saatu korjattua. Sähköttömiä talouksia on kuitenkin vielä 11.000 ja korjaustyöt käyvät hitaasti kun kaatuneet puut ja ylenpalttinen lumikuorma estävät korjaajia pääsemään muuntoasemille.

Lumiennätyksiä tosiaan rikottiin monin paikoin maata. Eniten lunta satoi Väike-Maarjaan, jossa eilen mitattiin lumenkorkeudeksi 20 cm ja tänään yli 60 cm. Viljandissa tehtiin myös monin paikoin kaikkien aikojen lumiennätyksiä.

Ihmisiä on monin paikoin lumen saartamina. Onnettomimpia ovat olleet ne, jotka ovat jääneet autoon lumeen kiinni. Pelastuslaitos on pitkin yötä pyrkinyt pelastamaan näitä hätään joutuneita, joista jotkut ovat joutuneet istumaan autoissaan useita tunteja. Yksi henkilö kuoli tielle kun hänen päälleen ajoi toinen auto, kun mies oli noussut autostaan ihmettelemään lumeen juuttunutta omaa autoaan.

Otepää pääsi tähän nähden melko vähällä. Lunta tuli rapiasti, mutta sähköt ovat päällä koko kaupungissa ja kadut ovat auratut. Meilläkiin ulko-ovetkin aukesivat vaivatta ja asiakkaamme pääsivät hiihtämämään.

Mutta tänään ei grillata ulkogrillissä:

Maisemat ovat valkeat, mutta kunhan  tuisku tuosta hiljenee ja taivas sinertyy, myös talvisen kauniit. Ja meillähän kukkivat tulppaanit lumen keskellä:

Lumipesu

Rummukaisen hyvä ystävätär Mari-Ann soitteli eilen ja tiedusteli: Kas Latte on juba Rummu ära söönud? (Onko Latte jo syönyt Rummun?) Minä vakuuttelemaan että näin ei ole tapahtunut.

Vähänpä Mari-Ann arvasikaan miten meillä leikitään. Laitan oheen kuvasarjan päivän leikistä: Lumipesu

Rummu: Leikitäänkö lumipesua?

Latte: Joo!!! Kumpi pesee?

Rummu: Minä! Sinä pesit viimeksi.

"Leikitäänkö lumipesuu?!!!"

"Eka sun pitää alistua ja mennä ihan matalaksi; en mä muuten yletä."

"Sitten mä aloitan peseen sun kuonon lumella"

"Täältä sitä lunta pesee."

"Nyt sun pitää huutaa ihan kauheesti apua!!!"

"Ja lopuksi mä ajan sut vielä käpälämäkeen!"

188. valokuvatorstain haaste: kuva

Tämän viikon haaste oli  kuvahaaste, ja inspiroitua sai annetusta kuvasta vapaasti. Tässä minun vastaukseni haasteeseen:

Lumimyräkkä pauhaa ulkona ja asiakkaita tulossa muutaman tunnin sisällä.

------

Illalla samasta aiheesta:

Portaat jotka kuvassa ovat, ovat takaportaat ja tuovat talon sivustalla olevalle verannalle. Tämä kulkureitti on se, mitä itse käytämme. Asiakkaat tulevat talon edestä alaovesta.

Talon edustaa on Kimmo kolannut apinan raivolla - ja välillä tuntuu että turhaan - muutaman tunnin kuluttua sisäänajoramppi on jo kinosten peittämä.

Asiakkaat silti pääsivät perille ja sisälle asti. Ovat nyt jalkaisin tutustumassa Otepäähän, ja lunta tulee ja tulee ja tulee. On siis aika lähteä kolaamaan tietä uudelleen auki.

Mutta palataan päivän kuvaan.

Se on otettu ehkä n. 11.00. Parin  tunnin kuluttua näyttää maisema jo tällaiselta, teksti hävinnyt ja lumipeite kasvanut.

Auringon laskun jälkeen on jo kaiteiden kinokset nousseet perin muhkeiksi:

Lumen tulon on ennustettu jatkuvan koko yön. Saas näkee millaisen keon alta löydämme aamulla itsemme. Toistaiseksi kuitenkin sähköt ja nettiyhteydet pelaavaat ja lumi satelee suhteellisen rauhalliseen tasaiseen tahtiin.

Lunta tulvillaan on Võsun talvisää

Terveisiä Pohjoisrannikolta ja Huvikummusta (jonka nimiasia seisoo yhä, mutta on mielessä. Kutsuttakoon taloa toistaiseksi vielä Huvikummuksi.)

Teimme pikapyrähdyksen Võsulle ja lisäsimme lämpöä taloon. Ja hyvään aikaan menimme, lähtiessämme oli mustaa ja pimeää, paikalle saapuessamme alkoi lunta sataa, ensin hiljalleen ja sitten kunnolla tuiskuttaen. Ja nyt ilmat ovat kylmenneet. Myös Otepää on saanut kauniin lumivaipan ja pakkastakin oli tänään -12c astetta. Ja samat pakkasasteet lienevät Võsullakin.

Huvikumpu tien päädystä nähtynä

Aamulla meidät yllätti tällainen näky. Illalla oli lunta tullut hiljakseen mutta yöksi luvattiin lumimyrskyä.

Valkoiset tyynyt vievät yläterassille

Jos me hieman huolestuimme lumitöiden tarpeellisuudesta - meillähän ei ollut ensimmäistäkään lumilapiota mukanamme, niin eräät vain riemastuivat nähtyään valkean maiseman:

Hiiohoi, luntaaaa!

Kiepuntaa hangessa

Lumihauskaa!

Minä päätin aamulla tarpoa merelle, läpi lumisen metsän. Aurinko oli koko lailla pilvessä mutta meri oli, kuten aina muulloinkin, hieno:

Sääli ettei kuvissa ole mukana ääni. Sillä kovassa tuulessa pauhaava meri on hienoa kuultavaa. Metsässä lumi peittää äänieristeen kaltaisesti meren pauhua, mutta rannalla ääni on sitäkin vaikuttavampi:

Pidempäänkin olisimme täällä viihtyneet, vaan kiire oli kotiin, sillä saman päivän iltana saimme odotettuja vieraita Suomesta: kummityttöni Lotta saapui Otepäälle mukanaan seuralaisensa Antti.

Lotan ja Antin visiitistä sitten ihan eri postauksessa lisää.

Lunta sitä riitää

Kyllä meitä on tänä talvena lumella siunattu. Sitä valkeaa höttöä tulee ja tulee, päivät pääksytysten.

Eilen aamulla oli ilma varsinaista pöperöä, vaikka iltapäivällä jo aurinkokin suostui paistelemaan. Tässä kuitenkin näkymiä aamulta:

Erästä eli J.Ölliä ei lumentulo haittaa. Heppu kun on sellainen joka sään koira. Se vain ihmetytti poikaa, että kun piti sisään päästä parin terävän haukahduksen jälkeen, jotka markkeeravat ovikellon soittoa, ei ovi auennutkaan heti, vaan Mamma vaan mustalla laitteella sojotteli ikkunan läpi.

Mitäpä tällaisina tuiskupäivinä voi tehdä? Ulos ei hirvittävästi tee mieli. Minä yritin eilen hieman luoda tunnelmaa pienellä valoinstallaatiolla:

Että tällaisia tunnelmia täältä tällä kertaa.

APPI APPI

APPI APPI teki mieleni huutaa aamulla kun ensimmäisen kerran kurkkasin ikkunasta ulos. (Ja nyt en haikaillut Kimmon isän perään. Selvityksenä seuraa päivän kieli-isku: kun tarvitsetta Virossa apua, kannattaa kutsua appea apuun.)

Yöllä alkanut pieni tuiskutus oli nukahtamisemme jälkeen pistänyt päälle ison vaihteen. Kaikki on taas valkoisena, ei niin että täällä olisi musta maa vielä paistanutkaan. Mutta kun sanon että kaikki oli valkoisena, tarkoittaa se, että naapurin talo oli lähes kadonnut lumipyryyn, teistä ei ollut tietoakaan, ovet pihalle eivät aukea kuin väkivaltaisen ryntäyksen jälkeen, ja silloinkin vain muuutaman kymmenen senttiä, pihaportit ovat peittyneet lumeen...



Ja tietenkin on lauantai! Jolloin Otepään teiden kunnosta vastaava Valga teed ja niiden lumensiirtokalusto ovat, jos mahdollista, entistä tavoittamattomampia. Joku ehkä muistaa kirjoitukseni viime kuulta, jossa kerroin puhelinkeskusteluistani Herra Hmph'n kanssa Valga teed-yrityksestä. Otsikkona taisi olla Kärttyinen miljonääri.

Pienet tuijat ovat nyt lumen paljoudesta kuka mitenkin nurin narin ja oksat maahan painuneena. Pitäisi mennä niistä raskas lumi ravistelemaan, vaan tarvitsen perhokalastajan saappaat tai lumikengät päästäkseni niiden luon kastumatta.

Huokaus. On se niin kivaa kun maas on hanki ja järvi jäässä ja silmä sammunut auringon.

Tekisi mieli sammuttaa omakin silmä tai kaksi, vetää peitto korville ja karhun tavoin odottaa että kevät saapuu ja hoitelee lumen -- nopeammin sekin luultavasti käy kuin houkutella Valga teed paikalle.

Raportoin lisää jos en lopullisesti peity lumeen...

Turusta tilattu valkeutta

Sain sähköpostia Turun suunnalta, jossa pyydettiin lumikuvia. Että näkisi edes vilahduksen valkoista.

Minä siis sanoista tekoihin ja pihalle kuvaamaan maisemia tältä aamulta. Ja tietenkin seuraksi rynnisti kaksi karvaista kaveria, joiden mielestä lumi on niiin ääältsin kivaa.

No karvahyypäinten riemu tuo esille lumen todellisen olemuksen ja käyttötarkoituksen.

Eritoten Eräs otti lumesta kaiken mahdollisen riemun irti









Ronjaa otti sanomattomasti pattiin Latten riehunta ja sitä korkealla ja kimakalla äänellä siis moittimaan.



Tällainen oli näkymä hetki sitten talon takanurkalta alas tielle päin



Ja tällainen näkymä aukesi taas verannan portailta alas pelloille katsottuna.




Ja kun lumikuvia pyydettiin, laitan vielä muutamaisen kuvan vuoden ensimmäisen päivän iltahämärästä, kun teimme pienehkön kävelylenkin Pyhäjärven maisemiin.












Nämä viimeiset kuvat siis otettu lenkiltämme vuoden ensimmäisenä päivänä, Pyhäjärveltä kotia kohti tultaessa.

Pakkasta on tällä hetkellä kuutisen astetta. Tuulikin on aika vähäistä, eli ihanteellinen ulkoilusää. Voikin kysyä mitä ihmettä minä täällä tietokoneella istun.

Enkä kohta istukaan vaan lähdenkin tästä taas ulkoilmaan! Ciao!

--

Ohessa vielä yksi kuva Lattesta tekemässä lumienkeleitä. Kuvaa napsauttamalla saa sen isommaksi jolloin näkyy J.Öllin hurmurihymykin paremmin.