Monika-myrsky pyyhkäisi Viron yli

Elämme ihmeellisiä aikoja säiden puolesta. Viime yönä rikottiin Viron lumiennätyksiä kautta aikojen kun Monika-hirmumyrsky, joka pahimmillaan puhalsi yli 25m/sekunnissa, puhalsi valtakunnan yli.

Pahimmin saivat siipeensä Harjumaa ja Virumaat, niin Lääne- kuin Ida-Virumaa. Tallinnassa on liikennekaaos ja Narvan ja Tallinnan välinen tie on paikoitellen täysin katki. Samoin on bussiliikenne Tallinnasta Narvaan täysin pysähdyksissä. Tallinnan lentokenttä on sekin pääosin suljettu ja suurin osa lennoista peruttu.

Loksassa ja Võsulla, joita myrsky pahiten kuritti, on ollut sähkökatkoksia, jotka uutisten mukaan on jo saatu korjattua. Sähköttömiä talouksia on kuitenkin vielä 11.000 ja korjaustyöt käyvät hitaasti kun kaatuneet puut ja ylenpalttinen lumikuorma estävät korjaajia pääsemään muuntoasemille.

Lumiennätyksiä tosiaan rikottiin monin paikoin maata. Eniten lunta satoi Väike-Maarjaan, jossa eilen mitattiin lumenkorkeudeksi 20 cm ja tänään yli 60 cm. Viljandissa tehtiin myös monin paikoin kaikkien aikojen lumiennätyksiä.

Ihmisiä on monin paikoin lumen saartamina. Onnettomimpia ovat olleet ne, jotka ovat jääneet autoon lumeen kiinni. Pelastuslaitos on pitkin yötä pyrkinyt pelastamaan näitä hätään joutuneita, joista jotkut ovat joutuneet istumaan autoissaan useita tunteja. Yksi henkilö kuoli tielle kun hänen päälleen ajoi toinen auto, kun mies oli noussut autostaan ihmettelemään lumeen juuttunutta omaa autoaan.

Otepää pääsi tähän nähden melko vähällä. Lunta tuli rapiasti, mutta sähköt ovat päällä koko kaupungissa ja kadut ovat auratut. Meilläkiin ulko-ovetkin aukesivat vaivatta ja asiakkaamme pääsivät hiihtämämään.

Mutta tänään ei grillata ulkogrillissä:

Maisemat ovat valkeat, mutta kunhan  tuisku tuosta hiljenee ja taivas sinertyy, myös talvisen kauniit. Ja meillähän kukkivat tulppaanit lumen keskellä:

Lunta tulvillaan on Võsun talvisää

Terveisiä Pohjoisrannikolta ja Huvikummusta (jonka nimiasia seisoo yhä, mutta on mielessä. Kutsuttakoon taloa toistaiseksi vielä Huvikummuksi.)

Teimme pikapyrähdyksen Võsulle ja lisäsimme lämpöä taloon. Ja hyvään aikaan menimme, lähtiessämme oli mustaa ja pimeää, paikalle saapuessamme alkoi lunta sataa, ensin hiljalleen ja sitten kunnolla tuiskuttaen. Ja nyt ilmat ovat kylmenneet. Myös Otepää on saanut kauniin lumivaipan ja pakkastakin oli tänään -12c astetta. Ja samat pakkasasteet lienevät Võsullakin.

Huvikumpu tien päädystä nähtynä

Aamulla meidät yllätti tällainen näky. Illalla oli lunta tullut hiljakseen mutta yöksi luvattiin lumimyrskyä.

Valkoiset tyynyt vievät yläterassille

Jos me hieman huolestuimme lumitöiden tarpeellisuudesta - meillähän ei ollut ensimmäistäkään lumilapiota mukanamme, niin eräät vain riemastuivat nähtyään valkean maiseman:

Hiiohoi, luntaaaa!

Kiepuntaa hangessa

Lumihauskaa!

Minä päätin aamulla tarpoa merelle, läpi lumisen metsän. Aurinko oli koko lailla pilvessä mutta meri oli, kuten aina muulloinkin, hieno:

Sääli ettei kuvissa ole mukana ääni. Sillä kovassa tuulessa pauhaava meri on hienoa kuultavaa. Metsässä lumi peittää äänieristeen kaltaisesti meren pauhua, mutta rannalla ääni on sitäkin vaikuttavampi:

Pidempäänkin olisimme täällä viihtyneet, vaan kiire oli kotiin, sillä saman päivän iltana saimme odotettuja vieraita Suomesta: kummityttöni Lotta saapui Otepäälle mukanaan seuralaisensa Antti.

Lotan ja Antin visiitistä sitten ihan eri postauksessa lisää.

Räystäät (muun muassa) tippuvat

Sää on aina sopiva puheenaihe, tai ainakin sen pitäisi olla. Jotenkin kuitenkin luulen, että nyt ei säästä kannata ihan kauheasti alkaa Linkaman kanssa keskustella.

Ilmat ovat lyöneet vahvasti plussan puolelle ja katolta tulee nyt lumikuormaa alas, jysähdellen isoina paloina. Mukana tietenkin jäätäkin.

Eilen tuli lumikuorman myötä takapihalle yksi kattotiili. Tänään tuli etupihalle iso jääkokkare. Ja suoraan Linkaman Jeepin päälle:

Ei sitten tänään lähdetä Tartoon katsomaan Alice in Wonderland -leffaa.

Eikä itse asiassa paljoakaan lohduta, että vasta pari päivää sitten sanoin, että ehkä kannattaisi tässä vaiheessa jättää Jeeppi vähän kauemmaksi talon reunasta, kun ei koskaan tiedä mitä sieltä katolta tulee alas...

Ja niistä räystäistä kun oli puhe, nekin tosiaan tippuvat:

Niin, että juteltaisiinko jostain muusta kuin säästä?

Lunta sitä riitää

Kyllä meitä on tänä talvena lumella siunattu. Sitä valkeaa höttöä tulee ja tulee, päivät pääksytysten.

Eilen aamulla oli ilma varsinaista pöperöä, vaikka iltapäivällä jo aurinkokin suostui paistelemaan. Tässä kuitenkin näkymiä aamulta:

Erästä eli J.Ölliä ei lumentulo haittaa. Heppu kun on sellainen joka sään koira. Se vain ihmetytti poikaa, että kun piti sisään päästä parin terävän haukahduksen jälkeen, jotka markkeeravat ovikellon soittoa, ei ovi auennutkaan heti, vaan Mamma vaan mustalla laitteella sojotteli ikkunan läpi.

Mitäpä tällaisina tuiskupäivinä voi tehdä? Ulos ei hirvittävästi tee mieli. Minä yritin eilen hieman luoda tunnelmaa pienellä valoinstallaatiolla:

Että tällaisia tunnelmia täältä tällä kertaa.

Otepää tänään - lunta ja auringonkukkia

Lupasin kertoa blogissani Otepään lumitilanteesta. Ja säästä. Ja nyt kerron tästä menneestä päivästä: se oli sanalla sanoen UPEA.

Voiko päivä olla parempi! Aurinko paistaa täydeltä terältä, linnut sirkuttavat kuin keväisin vain osaavat, rinnat rottingilla: tule tule tyttö nuori, jakamaan se (pesä) mun kanssani!

Ensimmäiset perhoset lepattelevat ilmassa – lumi loistaa niin että silmiin sattuu. Ihmeellinen ihana potpourri, kevättä ja talvea suloisesti sekaisin.

Minulla on uskomus, että ensimmäinen perhonen, jonka keväällä näkee, ennustaa tulevaa kesää. Jos se on sitruunaperhonen, tietää se hyvää kesää. Jos se on nokkosperhonen, hmh, kesä ei ole niin hyvä.

Tänä aamuna Kimmo ryntäsi aamulla koirien ulkoilutuksen jälkeen kotiin hihkuen: ”Näin sitruunaperhosen!” Tuntia myöhemmin näin sellaisen itsekin. Hyvä kesä siis tulossa meille molemmille!

Mutta minun piti kertoa Otepään lumesta. Ja kerron: lumipeite on uutisten mukaan tällä hetkellä 25 cm paksu, ja ilmatieteilijät lupaavat kunnon hiihtohankia Otepäälle ja Tehvandin hiihtostadionin laduille kuun puoliväliin asti.

Kimmo kävi aamulla kaupassa ja törmäsi siellä Jaak Maeen, joka kertoi eilen hiihtäneensä Tarton maratonin ladun koko pituudeltaan. Uskomatonta. Aurinko paistaa, hanget hohtavat, ladut pitävät, ja ulkona lepattelevat sitruunaperhoset.

Eihän tällaista päivää voi jättää kuvaamatta. Lähdimme liikkeelle. Ensimmäiseksi Otepään hyppyritornin näköalatasanteelle.

(vinkki: kaikki kuvat aukeavat isommiksi niitä klikatessa)





Kuten kuvista näkyy, täällä ON lunta ja täällä tosiaan yhä hiihdetään.

Aurinko paistoi ihanasti näköalatasanteelle ja olisin voinut jäädä sinne koko päiväksi, tuulen suojaan, aurinkoa ottamaan.

Äitini, joka on yksi blogini vakiolukijoita, valitti yksityispostissa, että minusta ei ole riittävästi kuvia blogissa. Minä kun tapaan olla aina kameran takana, joten äidilleni tässä kuva tyttärestään poseeraamassa Otepään hyppyritornissa.



Hyppyritornista jatkoimme seuraavalle näköalatornille, eli Harimäelle.






Tornin juurella, yleisellä laavu-terassilla oli menossa perheen piknik.



Harimäen tornista aukeavia maisemia olen kuvannut useasti, Harimägi on yksi lempikohtiani Otepäällä, ja tästä linkistä pääsee katsomaan maisemia syksy/talvi. (Ajatuksena oli ottaa samasta kohtaa kuvat syksyllä ja talvella ja vertailla miten maisema muuttuu vuodenaikojen mukaan)

Tänään katselin tornista miten reipas hiihtoseurue saapui tornille – huomatkaa vaatetus! Tai paremminkin sen puute!





Harimäeltä kiipesimme vielä viimeiseen torniin. Pyhäjärven kartanon uudistettuun lasitorniin, joka toimii kahvilana.



Perin suloista oli istua korkealla tornissa, ulkoterassilla ja katsella pitkälti yli Pyhäjärven. Aurinko hehkui kasvoilla, posket punottivat, ja mieli oli parempi kuin erinomainen. Tiedättehän kissat kermakupilla jne.

Eli, pitkästä tarinasta loppuunveto: tällä hetkellä ilmat suosivat Otepäätä. Lunta on hiihtää, mutta aurinko lämmittää niin ihmisiä kuin luontoa ja kieputtaa sitruunaperhosia sinisellä taivaalla. Väki nauttii upeasta ilmasta, tuntuu kuin me kaikki olisimme kuin auringonkukat, kasvot kääntyneinä aurinkoon päin.



Toivon mukaan tämä ilma jatkuu vielä pääsiäiseen, ja miksei jatkuisi.

Ja vinkkinä, pääsiäiseksi meillä on vielä tilaa 10 vuodepaikan verran… eli jos innostutte, pistäkää varausta tulemaan: reservation@villaottilia.ee

Tervetuloa hiihtämään sitruunaperhosten sekaan!