maanantai 5. maaliskuuta 2012

#107. mustavalkomaanantain haaste: jalat

Minun haastevastaukseni on otettu jo viime keväänä, Valgan pienessä rajakaupungissa. Kuva on Toomas Nipernaadin patsaasta, virolaisille rakkaasta velikullasta.

Lainaan Tuglas-seuran sivuille kirjoittanutta Hannu Oittista:

August Gailitin letkeä veijariromaani Toomas Nipernaadi, joka alun perin ilmestyi Tartossa 1928, on pysynyt paitsi kirjailijansa rakastetuimpana teoksena myös lukevan virolaisyleisön kestosuosikkina. Kirja on toistaiseksi yltänyt kahdeksaan painokseen ja se on käännetty ainakin kahdeksalle kielelle. Kotimaassaan Nippernaatin järkkymätöntä mainetta siivittää vielä 1983 valmistunut Kalju Kiiskin elokuva. Sen menestyksestä huolimatta teos kestäisi myös uudentavan ja särmikkään näkökulman.


Kuka haluaa lukea Hannu Oittisen koko kirjoituksen löytää sen: tästä
 
 
Muita jalkoja löytyy täältä: Mustavalkomaanantain 107. haaste, jalat

9 kommenttia:

arleena kirjoitti...

Rempseä jalan nosto tai jopa potkaisu.

pappilan mummo kirjoitti...

Vauhdikasta, riehakasta menoa...

Tapsu kirjoitti...

Eipä taida tuota veijariromaania enää mistää suomeksi löytyä, pitääpä ensi kesän Sysmän kirjapäiviltä kysellä kun tulee paljon näitä antikvarikauppiaita!

Tiina Linkama kirjoitti...

arleena ja pappilan mummo - niinhän se on ainakin tarinoissa että rempseälle veijarille on maailma auki.

Tapsu, toivottavasti löydät sen (enpä kyllä ole minäkään sitä lukenut, en suomeksi tai viroksi).

VK kirjoitti...

Hauska erilainen haastevastaus.:)

Marjattah kirjoitti...

Komea veistos uhmaa painovoimaa, melkein on jalat irti maasta :)

Hallatar kirjoitti...

Rempseä patsas. =)

Nukke kirjoitti...

Hauska veistos !!! Hyvä kuvakulma!

Tiina Linkama kirjoitti...

VK - kiitos!

Marjattah - näinpä juuri. Sivusta katsottuna tuo takakenoisuus ja painovoiman uhmaaminen näkyy selvemmin, mutta tässä kuvassa esiin nousee tuo tassu.

Una - rempseä on hyvä sana kuvaamaan Nipernaadia.

Nukke - kiitos!