tiistai 15. maaliskuuta 2011

Maalaishiiret suurkaupungissa - eli saapuminen Vilnaan

Joskus sitä ihan liikuttuu omasta lapsenuskostaan. Jälkikäteen on aina niin hyvä olla viisas.

Tahtoo sanoa Liettuan reissun kohdalla: me emme ihan oikeasti tienneet minne olemme menossa ja mikä meitä odottaa. Mitä tulee Vilnaan. Me kuvittelimme olevamme fiksuja ja printtasimme Google Maps'istä  A4-kokoisen printin hotellin sijainnista ja sen lähistön kaduista. Osoite: Tilto 6.

Ja sitten me ajaa pöristimme Vilnaan, apunamme tämä paperinpalanen. Sen verran kuitenkin ymmärsimme varautua, että hankimme matkan varrelta myös koko Vilnan kaupunkikartan. Jota ei tietenkään voinut lukea pimeydessä. Ja kartta itsessään oli avattuna pienen parisängyn kokoinen. Availe sitä sitten kaupunkiin ajaessasi. Oli mentävä ihan perstuntumalla.

Otepään maalaishiiret siis kuvittelivat suhauttavansa kaupunkiin suit-sait-sukkelaan ja sitten pienen paperinpalan avulla ohjastavansa itsensä hotellille.

Väärin kuvittelivat.

Vilna on ihan oikeasti SUUR-kaupunki, joka on levittäytynyt keskustan ympäriltä kaikkiin mahdollisiin ilmansuuntiin. Kaupungin liikenteen ohjauksesta vastuussa olevat virkamiehet ovat puolestaan taas joko huumorimiehiä tai sitten perin kieroja lieroja - joka tapauksessa: kaupungin keskustaan osoittava viitoitus ei ollut vain heikko, vaan lähinnä surrealistinen ja häkellyttävä.

Maalaishiiret siis ajoivat reippahasti kaupunkiin: sisään, ulos, reunamille, taajamille, esikaupunkeihin ja lähiöihin etsiessään tietään kohti keskustaa. Liettuaksi: centras.

Akropolis oli meille tuttu sana ja paikka, kiitos blogin kommentoija Veikko Järvisen. Hän kertoi että kaupungin reunamilla on huiman suuri ostoskeskus. Veikko kirjoittaa blogissaan, että Ideaparkki on tämän rinnalla kyläkauppa. Veikko oli oikeassa.

Ainoa heikkous, että minä en a) halua käydä suurissa marketeissa tai ostoskeskuksissa, b) varsinkaan iltaiseen aikaan.

Vaan niin me hiirulaiset hurauttelimme ees taas moottoritietä, ja aina tuntui edessä olevan Akropolis-ostoskeskus.




Hei hulinaa, taas mennään!


Alkaa pyörryttää

Rumbaa kesti tovin kunnes lopulta löysimme tien joka tuntui vievän keskustaan. Alkoi jo päästä huimata.

Ja kun sanon, että Vilna on SUUR-kaupunki, tarkoitan sitä, että kaltaisillemme maalaishiirille suuri saareke pilvenpiirtäjiä, jotka yössä hohtivat kylmää kaupallista valoaan, oli vallan hurja näkymä.

Öisistä pilvenpiirtäjistä ei minulla ole valokuvaa, mutta tässä tämä kaupallisuuden riemulaulu päivänvalossa. Kuvitelkaa ympärille yö ja neonvalot. Ja sinne toiselle rannalle pienet maalaishiiret suhaamassa ees-taas.



Lopulta saavuimme hotellille, joka ei ollut hotelli vaan asunto, jota vuokrataan. Viehättävä huoneisto: makuuhuone, olohuone ja keittiö. Voimme suositella. Paikan nimi VilniusRent. Löytyy googlettamalla.

Pihalla oli odottamassa meitä ystävälliinen neitokainen, joka hyvällä englannilla opasti meidät kortteeriimme. Joka oli aivan tajuttoman hienossa paikassa Vilnan vanhan kaupungin ytimessä. Parempaa kohtaa hotellille ei olisi voinut toivoa. Olimme perillä, vihdoinkin!

Vilna, Elvis and his Wife have arrived!


Makuuhuone


Olohuone ja televisio, joka jatkossa liittyi pakosta lomaamme kiinteästi



Huoneiston keittiötaso

Ilta oli siis jo pitkällä kun me lopulta olimme perillä ja asettuneet aloillemme. Auto oli saatu parkkeerattua aidatulle piha-alueelle, tavarat paikoilleen. Oli aika kurkistaa asunnosta ulos, kaupunkiin.

Sanoinkin jo, että hotellimme tai siis asuntomme oli sijainniltaan aivan uskomattoman hyvässä paikassa. Yksi Vilnan tärkeimmistä nähtävyyksistä oli heti muutaman sadan metrin päästä kotioveltamme.



Vilnan katedraalin päätyä.


Mikä mukavinta, asunnon läheisyydessä oli myös runsaasti kahviloita, viinibaareja ja ravintoloita. Me suuntasimme  askeleemme yhteen lähimmistä, meksikolaiseen ravintolaan:  Tres Mexicanos. Isot pihvit, hyvää ruokaa. Kaksi olutta, nachos-kori ja kaksi 200 gr:n häränlihapihviä yhteensä: 76 litiä ja sama euroissa: 22 euroa. Ei paha!


Mies, joka on ajanut yli 500 km päivässä, ansaitsee oluen

Näin olemme siis tulleet ensimmäisen päivän iltaan.

Aamulla startattiin liikkeelle Otepäältä, matkalla käytiin katsomassa muutamainenkin mielenkiintoinen kohde. Illalla suhautettiin Vilnaan ja eksyttiin ja tutustuttiin Akropolis-hirvitykseen ulkoa päin. Moneen kertaan. Ees taas.

Ja lopulta päädyttiin Vilnan kotiimme. Ja sitten pää tyynyyn ja aamulla uusiin haasteisiin!

Z Z Z Z Z

1 kommentti:

korppu&kyssänä kirjoitti...

Vaikka en itsekään ole kauppakeskusten ystävä, myönnän käynneeni mainitussa AKROPOLISISSA.
Muistan pällistelleeni, jäädytyskonetta, joka teki uutta pintaa kiekkokaukaloon, joka siis sijaitsi ko. kauppakeskuksessa. Antaa siis jonkilaisen käsityksen paikan kokoluokasta. Että tähän on tultu...