maanantai 28. helmikuuta 2011

#61. mustavalkomaanantain haaste: kukka

Täytyy sanoa, että tämän viikon haaste ei minua suuremmalti riemastuta. Kukat ovat ihan jees, mutta kukkien olemus (minulle) on niiden elämässä, elinvoimassa, tahdossa puskea mullan läpi, tahdossa puhjeta kukkaan, loistaa kuin Saaronin ruusut, vaikka vain hetken, ennen vääjämätöntä kuolemaansa.

Kukka mustavalkoisena ei ole kukka. Se on enemmänkin vain tutkielma muodosta. Mustavalkoisessa kuvassa ei ole kukan tuoksua, ei sen hehkua. Ei sen elämänvoimaa, joka korostuu vihreän eri sävyissä, terälehtien hehkussa, oli sitten kyse tulipunaruususta tai haikean ujosta akileijasta.

Haaste antoi minulle kuitenkin syyn lähettää Mies kukkakauppaan. Tehtävänä ostaa sieltä yksi kukka. Mies tuli kotiin melko aneemisen krysanteemin oksan kanssa.

Huomenna kuvaan krysanteemin ja liitän kuvan tänne.

Tänään  laitan oheen muutamaisen kuvan mustavalkoisista kukista, napattuna kuvien arkistoista. Jotka mielessäni vääjäämättä muistuttavat hautajaiskukkia. Ehkä olen vain mielikuvitukseltani rajoittunut.

Siis tässä, paremman puutteessa:

Pörrinkäinen omenapuun kukissa


Haloo!!!? Täältä puhutaan! Kuuleko kukaan?




Tillipionin mutantti, lieneekö jonkinmoinen kartanopioni, kuvassa mustana kuin musta tulppaani A. Dumas'n kirjasta.

Orkidea on muodoltaan klassisen puhdas ja siksi ehkä sopii tähän kuvatehtävään.

Huomenna lisää, kunhan pääsen luonnonvalossa tutkimaan Linkaman tuomaa (anteeksi vaan Kimmo, tylsää) krysanteeminoksaa. (Kimmon kunniaksi sanottakoon, että hän valitsi krysanteemin sen terälehtien sävykkyyden vuoksi tietäen kukan tulevan tehtävän.)

Ei muuta. Huomiseen.

--

Muita mustavalkokukkia voi katsella tästä: Mustavalkomaanantai - kukka

15 kommenttia:

Kimmo Linkama kirjoitti...

Krysanteemin puolustus

"Aneeminen krysanteeminoksa"? No, kun jo tehtävänannossa kiellettiin ruusut ja 90 % Otepään kukkakaupan tarjonnasta on ruusuja, mitä teet?

Ostat tulppaanin? T-y-l-s-ä-ä. Vaikka tulppaanit sinänsä kuuluvat lempikukkiini, mitä niistä saa mustavalkoisina?

Ostat neilikan? Paikallinen tarjonta käsittää yhtä lajia, jonkin mystisen miniversion, ja mitä muuta neilikassa on kuvaamisen arvoista kuin kukka? Etenkään mininä?

Krysanteemi sen sijaan sopi toimeksiantoon mainiosti. Kukka kuvauksellinen (ja väri valittu mustavalkokuvaukseen mahdollisimman sopivaksi, ettei kontrasti aiheuttaisi ongelmia), lehdissä sentään jotain muotoa ja kokoa, ja samaan hintaan yhdessä oksassa monta kukkaa. Puhumattakaan kukkien värityksestä (mutta tästä en kerro enempää, rouva varmaan kehittää mustavalkokuvaan jonkin jännän efektin).

Helinä Hukka kirjoitti...

No höpsis, kyllä vaan tuossa sun keskimmäisessä akileija kuvassa on herkkyyttä, eikä ole lainkaan hautajaiskukka. Tosi on että mustavalkokuvassa riippuu alkuperäisestä värisävystä saako siihen väriä ja tuoksua esille.

Tiina Linkama kirjoitti...

Uiii, kukanostajamimoosa hirmustui. Tässä rauhottava PAI. Noin.

Tylsä krysanteemi sopii huomenna vallan mahdottoman hienosti kuvauskohteeksi, ja lupaan, tämän kukanostajan riemuksi, kuvata siitä varsinaisen spektaakkelin, jos taito ja Luoja suo.

Ja ihana kukanostajamimoosa on aivan oikeassa siinä, että tulppaani olisi ollut T-Y-L-S-Ä ja neilikka, totta vieköön, latteaakin latteampi.

Siis julkisesti, näin kukkaiskielellä, moiskautan pusun kukanostsajamimoosan otsaan ja lupaan palata aiheeseen huomenna.

Kimmo Linkama kirjoitti...

No niin, arvasinhan minä. "Lupaan - - kuvata siitä varsinaisen spektaakkelin".

Huomiseen.

arleena kirjoitti...

Tässä tulee mustavalokuvakukkien puolustus.
Täsmälleen samoin ajattelin kuin sinäkin, Tiina, mutta kun nyt katson mustavalkokuviasi niin ne ovat kauniita. Niissä on kukkien jokainen osio selvästi näkyvissä, kauniisti ja herkästi. Mitään ei ole liikaa, väri ei peitä kukan olemusta.

Kiitos, että laitoit kuvat.

Tiina Linkama kirjoitti...

Kiitos Helinä Hukka ja Arleena. Teidän kommenttienne jälkeen rohkenen lisätä näiden aiemmin otettujen kuvien joukkoon vielä yhden orkideakuvan.

--

Joskin yhä olen sitä mieltä, että kukka on kuin veri joka suonissamme sykkii, täynnä elinvoimaa, kuumana ja lämpimänä. Väriä ja hehkua täynnä.

savisuti kirjoitti...

Nämähän on ihania kaikki! Ennenkin kukkakuviasi, jopa ihania kuivuneita sellaisia, nähneenä, odottelen innolla huomista!

Mervi, Tomato Branch kirjoitti...

Diggaan erityisesti tokasta. Olenkin vähän makrohullua sorttia...

aimarii kirjoitti...

Kyllä mustavalkokukkakuvissakin (oho, onpas pitkä sana!)on jotain mielekästä. Tosi, etteivät anna vinkkiä tuoksusta ja väriäkin voi vain arvuutella.
Turhaan mielestäni vähättelet mv-kukkiasi. Kauniita ovat.

Marjattah kirjoitti...

Toisen kuvan graafisuus ihastuttaa. Minulle tulee mustavalkoisista kukkakuvista mieleen vanhan puutarhakirjat ennen väripainatuksen kulta-aikaa. Mustavalkoinen tarjoaa tilaa mielikuvitukselle, unelmille, kun se ei kerro kaikkea.

Liisa kirjoitti...

Hyviä kaikki. Makrokuvaushaasteista kiinnostuneille löytyy oma haasteblogi:
http://nfmacro.blogspot.com

kiirepakolainen kirjoitti...

Orkidea. Paras. Upea kuva.

Henrietta kirjoitti...

Aivan mahtavan ihana tuo kakkoskuva, todella upea.

onnenpuu kirjoitti...

Kauniita ovat kaikki!

Vallaton kirjoitti...

Heh, tässä lähti mielikuvitus laukkaamaan ilman mustavalkokuvaa: hirmustuva kukanostajamimoosa :D