maanantai 16. helmikuuta 2009

Päivän kuva: Supermies

Päivän kuva on rakkaasta ja viehättävästä asiakkaastamme, herra Walterista Saksasta.




Herra Walter oli tänä viikonloppuna luonamme, nyt jo toista kertaa.

Ensimmäisen kerran hän tuli Villa Ottiliaan kevättalvella 2007 ja viihtyi luonamme silloin viikon. Viime vuonna Tarton hiihtomaratoni oli peruttu lumen vähyyden vuoksi, joten viime vuosi jäi väliin. Ja nyt, kun maratoni taas hiihdettiin, saapui herra Walter luoksemme.

Herra Walter pitää ajatuksesta asua kahden ystävällisen karhun luona.

Yllätyksenä hän tänä vuonna tuli, huonetta tilaamatta. Ovikello soi, menin avaamaan ovea ja siellä seisoi Walter:”Karhurouvaa, kuinka mukavaa, olette kotona! Onko teillä tilaa minulle?”

Herra Walter on kotoisin Saksasta ja iältään hän lähenee nyt 80. ikävuotta. Mutta Herra Walter ei laske vuosia, eikä taivu numeroiden alla.

Herra Walter on hiihto-ja ulkoilmaihmisiä, tarkemmin sanottuna maratonimiehiä; hän on kiertänyt World Loppetin eri osakilpailuita kaikkialla maailmassa. Hänellä on samanhenkisiä hiihtoystäviä kaikkialla maailmassa – ja vaikka ei olisi, hän nopeasti niitä saa. Sillä herra Walter on iloinen, sympaattinen, reipas ja avoin ihminen. Hän on kertakaikkiaan fantastinen.

Ja kuinka ollakaan, meillä oli ollut hotellilla peruutus, ja saimme herra Walterin majoitettua luoksemme.

Ensimmäiseksi herra Walter pahoitteli sitä, että ei ollut voinut tehdä varausta luoksemme aikaisemmin. Hänen tulonsa oli hieman epävarmaa, sillä… ja sitten herra Walter kertoo tarinan:

Herra Walter oli vain kuukausi, puolitoista takaperin ollut matkalla Intiassa, jonne hän oli vienyt eläkeläisryhmän, jonka oppaana toimi. Matkan aikana hän oli saanut haavan jalkaansa. Jalka tulehtui ja se jouduttiin leikkaamaan Jaipurissa,ymmärtääkseni alkeellisissa olosuhteissa. Leikkauksen jälkeen tulehdus vain lisääntyi ja herra Walterille kerrottiin, että seuraavana aamuna jalka joudutaan amputoimaan nivusista asti.

Herra Walters päätti toisin. Hän poistui sairaalasta, raahautui lentokentälle, sai lennon Frankfurtiin josta hänet vietiin ambulanssilla sairaalaan. Jalka säästettiin.

”Ja niin minä en ollut ihan varma, pystynkö hiihtämään tänä vuonna Otepään maratonin, enkä uskaltanut tehdä varausta” pahoitteli herra Walter, ”mutta tässä minä nyt olen.”

Herra Walter on Supermies! Siitä olen vakuuttunut. Herra Walter on ihana! Siitä olen varma.

Tiedättekö, tämä on sitä parasta hotellin pitämisessä. Ihmisiä, kuin vanhoja tuttuja tulee uudelleen luoksesi, he tulevat kuin ystävät, he odottavat sinun tapaamistasi, ja kun tapaat heidät, tuntuu kuin olisit saanut kauan kaivatun ystävän takaisin luoksesi.

Juuri nyt herra Walter istuu lentokoneessa ja on matkalla kotia kohti. Toivotan hänelle hiljaa mielessäni hyvää ja suotuisaa matkaa. Ja toivon, että näemme joskus vielä kerran.

5 kommenttia:

Sylvia kirjoitti...

Herranen aika millaista sairaanhoitoa siellä Intiassa onkaan! Kamalaa jos olisi uskonut sikäläisiä lääkäreitä (jotka varmaan rahan himossa olisi leikanneet ihan turhaan!) ja jalka olisi mennyt!
Hyvää lykkyä vaan Supermiehelle eteenkinpäin, jospa hän ensi talvenakin ilmestyy Karhurouvan ovelle!

Tiina Linkama kirjoitti...

Sain sinulta, Sylvia, yksityispostia ettei vastauksesi tule perille.

Oliko se tämä? Vai onko joku muukin yhä kadoksissa?

Olen todella pahoillani, jos systeemit eivät toimi kohdallasi -- en vain, valitettavasti voi auttaa.

On hienoa, että jaksat kaikista vastoinkäymisistä huolimatta kommentoida.

Onukoo kirjoitti...

Siis että kuinka? Hän lähentelee kahdeksaakymppiä, toimii matkaoppaana Intiassa, hiihtelee ja juoksentelee maratooneja? Kyllä. Hän tosiaan on Supermies. Todella hienoa, että hän uskalsi tehdä päätöksen ajoissa ja jalka säilyi. Nyt hän saa vielä harrastaa asioita joista pitää:) Olkoon tämä meille opiksi.

Sylvia kirjoitti...

Joo, se oli se!
Yritän kovasti mutta pieleen menee aika usein! Pitää ainaskin 2 kertaa antaa se salasanakin!!

Tiina Linkama kirjoitti...

OnuKoota - ja muitakin - ehkä kiinnostaa tämäkin fakta Supermiehestä:

hän on nyt tietenkin jo eläkkeellä, mutta elämäntyönsä teki ortopedian erikoislääkärinä, eli hän tiesi mitä oli tapahtumassa.

Mutta tämä on minusta aivan ihana tarina jonka Supermies kertoi: hän oli nuorena poikana valmistunut ensin urheiluhierojaksi, ja opintojaan rahoittaakseen hän työskenteli silloisessa Itä-Saksassa yleisessä saunassa.

Sauna oli jo mennyt kiinni, ja hän oli ainoa henkilö paikalla, kun oven eteen ajoi mahtava auto, ja sieltä saapui tiukan oloinen autonkuljettaja, joka halusi tilata hieronnan asiakkaalleen.

Kun kaikki hierojat olivat jo lähteneet kotiin, ja kun Supermies itse opiskeli juuri hierontaa, otti hän asiakkaan vastaan.

Ja kuka saapuikaan hänen hierontapenkille: Rudolf Nurejeff.

Supermies mutkutteli sitten superkuuluisan balettitanssijan lihaksia, niin että rutisi, mutta Nurejeff oli mielissään. Supermies naureskeli: "Sain muuten hyvät juomarahat."

Ja lopuksi nauroi meidän Supermiehemme, että siksi varmaan Nurejeffin ura oli niinkin hieno ja pitkä kuin mitä oli.

Maailma on täynnä kiehtovia tarinoita!