Moi, hojo, ters, minä taas
Ihan ensimmäiseksi tässä tämän kuun ihailijakuva kaikille fan-clubilaisilleni:
Ja sitten henkilökohtaiset terkut kaikille fan-clubini alajaostoille:
- Oulun alajaosto – vetäjä Heljä
- Ruotsin alajaosto – vetäjä Sylvia
- Helsingin alajaosto – vetäjä Onu Koo
- Kanarian saarten alajaosto – vetäjä Helena
Nämä ovat viimeiset viralliset alajaostot, jotka johtokunta on kirjannut ylös. Muitakin lienee ja niinpä tervehdän niitäkin tasapuolisesti.
Ja nyt nyt kun virallinen osio on ohi, voidaan siirtyä raportoimaan viimeisiä kuulumisia. Ajattelin, että parempi että minä teen sen, koska johtokunnan naispuolinen on viime päivät ollut saamaton tällä rintamalla.
Toisaalta, en sitä niin ihmettelekään, sillä monenlaista on tapahtunut tuolla päällikkörintamallakin.
Ensin johtokunnan naispuolinen riehui pihalla repien rikkaruohoja hybriksessä kunnes sen selkä sanoi naks. Sen jälkeen puutarhan raivotar kulkikin pykälänmuotoisena ja söi särkylääkkeitä pari päivää.
Nättihän siitä pihasta tuli, minunkin mielestä. Tässä etupihaa. Palaan aiheeseen "etupiha" vielä tuonnempana.
Ja tässä näkymää takapihalta käsin:
Sitten tuli paaaljon asiakkaita ja minut suljettiin meidän huoneeseen. Vanha rouva kyllä sai tepastella rauhassa asiakkaiden kanssa, kun sillä on kuulemma niitä tapoja.
Saanko kysyä ja kysyn vain: onko teistä ”tapoja” kulkea asiakkaiden vanavedessä, silmät kosteina, katse naulattuna asiakkaiden käsiin ja kasseihin, hölmö hymy huulilla? Ilmassa leijailee jatkuva sanaton vihjaus: ”Jos haluatte minulle namin antaa, en panisi sitä pahakseni!”
Niin, että nämäkö ne ovat ne paljon kehutut ”tavat”? Jos näin on, en voi kuin lainata niitä kuuluisia roomalaisia, keitä lienevätkään: O tempora, o mores.
No tilanne kyllä parani kohdallani – nämä asiakkaat olivat kaikki toooosi mukavia, ja kaikki yhteen ääneen totesivat että on epäreilua pitää minua eristyksissä. Että Latte kehiin vaan! Ja niin minäkin sitten sain osallistua yleiseen riemunpitoon.
Aluksi olin, kuten tapani on, hieman epäluuloinen ja kajautin muutamaisen vahvan rintahaukun, joka sai seurueen heikkoverisimpien daamien kasvot kalpenemaan. Mutta kun painoin suuren pääni hetken kuluttua heidän syliinsä sain osakseni samantyyppisiä katseita joita Vivien Leigh loi Clark Gableen Tuulen viemää –elokuvan loppumetreillä. Tiedättehän, ihastuneita.
Ihmisiä on siis tullut ja mennyt ja minulla on ollut jännää. Tänään on ollut hieman hiljaisempi päivä ja olen viettänyt sitä käyskennellen pihalla. Ensin takapihalla ja sitten etupihalla. Jonne minulla kuulemma ei ole asiaa.
Etupihan ja takapihan välillä on aita – se alla olevassa kuvassa:
Ja aidassa portti, joka on lähes aidan korkuinen. Aita ilmestyi tänne toisen elinvuoteni alussa eli viime syksynä. Ja se on minua pitkään häirinnyt. Kun se on rajoittanut henkilökohtaista vapaata liikkumistani. Ja nyt kun ollaan Schengenissäkin eikä rajoja pitäisi olla.
Ja niinpä minä sitten tänään, kun tyly aita piti minut erossa naisjohtajastani, päätin noudattaa Marvin Gayen ja Diana Rossin ohjetta, joka on selkeästi kirjattu kappaleeseen: Ain’t no mountain high enough – ja hyppäsin aidan yli.
Johtokunnan naispuolinen ei ollut lemmenosoituksestani kauhean innoissaan, mitä ihmettelen. Totesi vain kuivasti miespuoliselle: ”Se siitä kymppitonnin aidasta sitten.”
Yritä ymmärtää sitten naisia?!
Lopetan tämän viestini näihin kauniisiin sanoihin, joiden pitäisi nostaa kyynel jokaisen todellisen naisen sydämeen. Suosittelen että luette sanoituksen hitaasti ja ja hartaudella, jolloin ymmärrätte mitä sydämessäni tunsin - olen lyhentänyt hieman kappaletta ja ottanut siitä lähinnä kuoro-osuudet esiin:
If you need me call me
no matter where you are,
no matter how far (don't worry baby)
just call out my name.
I'll be there in a hurry
you don't have to worry
chorus:
'Cause baby there
Ain't no mountain high enough
Ain't no valley low enough
Ain't no river wide enough
To keep me from getting to you babe
...
Chorus
No wind,
No rain,
Or winter's cold.
Can stop me baby.
na na baby
Cause you are my love
When you're in trouble
I'll be there on the double
just send for me
oooh baby
...
If you ever need a helping hand
I'll be there on the double
just as fast as I can
don't you know that ;
there ain't no mountain high enough,
ain't no valley low enough,
ain't no river wide enough,
to keep me from getting to you babe
Rakkaudella teidän Lattenne
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
11 kommenttia:
Se loikka olisi pitänyt ikuistaa videolle! Voin kuvitella jopa siivet selkään. Sekä tietenkin naispuolisen johtajan ilmeen...
Perustaisin kyllä fänklap-itäsuomen alajaoksen, mutta kun nuo kaikki kolme kissaani kuorossa maukuen vastustavat...
Kiitos Latte, hyvin olet kirjoittanut ja laulanut! Ja tippa silmään tuli, tietenkin... rakkaudestahan sinä hyppäsit, etkä ollenkaan riiviömäisyydestä! Että muutamat ei sitten osaa arvostaa sellaisia urotekoja... murr murr...
Tuskin jaksan odottaa että saat esitellä meille ne puutarhan parhaat paikat (juu juu, jalannostot sitten kun sen äitehahmon silmät välttävät). Ja jos mamma ei ole kertonut, niin iiiiiso fanclub-bussillinen on tulollaan. Otetaan sitten taas aikaa kuinka nopeasti ison miehen saa istualleen.
-Heljä-
P.S. Laulusi tosiaan kosketti ;)
Kaikki esteet on tehty voitettavaksi!
Latte, olisko siellä Otepäällä sulle sopivaa urheiluseuraa. Sulla selvästikin on lahjoja moneen. Mutta. Jos Johtokunta sanoo, että ei, niin se on sitten ei. Sekin on sitä rakkautta, kun kuuntelee mitä muut sanoo.
Näköjään kirjoittelin kommenttini väärille riveille.
Ei asia siitä muutu. Voittajan häntä varmaan heilui...
Olen aivan liikuttunut kertomuksestasi. Toivottavasti johtokunnan naispuolinen on jo saanut selkänsä kuntoon, se näet parantaisi mielialaakin :-)
Ottilia se vaan komistuu! Upeat kuvat.
Onko Virossa sellaista kuin Otapää? Osmo Ode Soininvaara on parhaillaan pyöräretkellä Baltian maissa ja käväisi Otapäässä, kaipasi syötävää joka olisi ollut jotakin suolapähkinöiden ja raskaan vankan aterian väliltä. Tässä on Oden matkablogi:
http://www.soininvaara.fi/
(Siis tämänhetkiset merkinnöt ovat matkakertomuksia.)
Arvelin että saattaa olla kirotusvire ja tuikkasin blogiin kommentin jossa suosittelin Villa Ottiliaa.
Terv. Maaonni
Latte kiittää kaikkia arvostavista kommenteista.
Ja tokihan Mammakin on iloinen, että lapsi on terve ja se leikkii, ja osoittaa loppumatonta kekseliäisyyttä ja uteliaisuutta. Ja kasvaa voimissaan ja taidoissaan.
Mutta... kun se aita oli rakennettu erottamaan koirat (= lue: Latte) kasveista, postinkantajasta, asiakkaista ja pyykkikuriirista.
Tänään tuo armas Pegasos-koirani päätteli, että jos parvekkeelle tuodaan viheriää kuten isot kukkaruukut, tarkoittaa se välivessaa. Ja ennen kuin ehdimme edes vetää ilmaa keuhkoihin kieltääksemme, oli jo krassit kasteltu Pegasoksen toimesta.
Onukoolle Latte haluaa kertoa, että kunnon hurttia hurttaurheiluseuraa täältä ei löydy. Lieneekö näistä paikallisista piskeistä edes kunnon urheilijoiksi. Kun vaan räksyttävät kettinkien päässä. Latte suunnittelee taas uraa 10-ottelijana. Korkeushyppy ja pikajuoksu ovat jo hallinnassa.
Marjattah:lle, Emännän selkä on parempi vaan välissä kuritti rouvaa kuume pari päivää, parhaimillaan se oli yli +39c. Kurkku kipeä. Ei muuta. Sitten se oli ohi. Mutta nyt on niska jäykkä. Ärsyttää, kun on jatkuvasti joku paikka jumissa. Ei sen iloisen aikuisiän näin pitänyt mennä.
Maaonni, mikä iloinen yllätys kuulla sinusta pitkästä aikaa.
Juu, kirjoitusvirhe oli Soininvaaran blogissa eli Otepäästä Ode kirjoitteli. On jo täältä näköjään suoriutunut Tarttoon asti. Mielellään me oltaisiin miestä täällä yövytetty.
Kiitos mainostuksesta. Ja kiitos pihan kehuista. Huomaatko, näin se sokea kanakin alkaa hiljallee niitä jyviä löytää, ja jopa minä olen saanut aikaan - ainakin - toistaiseki jotain, jota voitaisiin suorastaan kutsua puutarhaksi. Mutta taival puutarhuriksi on ollut pitkä ja kompuroiva, hieman Buster Keatonin tapaan.
Otepäästä puhuttaessa, ajattelin tehdä tämän sateisen iltapäivän aikana kuvagallerian parilta viime kuulta paikkakunnasta. Olisi hieman pihaa ja puutarhaa ja hotelia, mutta paljon myös luontoa.
Siis jääkää kuulolle!
Morjens Latte, Kanarian faniklubi tervehtii!
Vähän jälkijunissa tullaan, mutta täällä kaikki kulkee hitaasti, varsinkin nettiyhteydet...joskus toimii ja sitten taas eeeii..
Ensiksikin, oot mun sankari... rohkea ja reipas juuri sellainen kuin arvasin sinun olevankin. Hyppy oli uupea, tosin ehkä paikka hieman hätäisesti valittu, mutta minkä sitä luonnolleen voi..
Olen tyytyväinen, että päästivät sinut muiden joukkoon... ja osasithan sinä käyttäytyä, ja laulaa osaat, mokoma, ja vielä yhden lempparibiiseitäni..kiitos! <3
Toivon, että jonain kauniina päivänä pääsen tapaamaan ja tutustumaan sinuun lähemmin..
Vaikka "hieman" pelkäänkin koiruuksia niin sen teidän vanhan frouvan kanssa aikoinani opettelin ja uskon, että sinun kanssasi tulemme hyvin juttuun.. nimittäin minustakin löytyy pippuria nykyään..;)
Rapsutus täältä ja jatka "latteilua"... kyllä ne sinua rakastavat niin paljon, että asiat aina selviävät.. ja senhän jo tiedätkin.
Kanarian klubi kannustaa!
Hei Latte! Kävin taas lukemassa kuulumisiasi. Sinullahan runosuoni pulppuaa ;-)
Terveisin Oulun_seudulta, Latte Fan-clubin Oulun alajaoston perustaja :-)
Lähetä kommentti