Lenkkikaverini kohtasin Viron ja Latvian rajalla. Kaksi topakkaa kattohaikaraa, jotka kävelivät reippaasti maantietä pitkin, kunnon kulkuriromantiikan tapaan. Vain kepit ja nyytit keppien päässä puuttuivat.
Lähdin minä sitten kävelemään haikaroiden perään, ajatuksena kuvata tyyppejä. Kip-kip kävelin minä, varovasti kiiruhtaen, että pääsisin haikaroita lähemmäksi. Kip-kip, laittoivat haikarat töppöstä toisen eteen, samaa vauhtia kuin minä. Välimatka pysyi samana.
Ja näin taivallettiin pitkä tovi maantietä pitkin.
Linkama ehkä kertoo mitä samaan aikaan tapahtui...
Mutta tässä joka tapauksessa tuo kuvasarja kattohaikarakävelystä.
--
Kaikki kuvat aukeavat napsauttamalla isommiksi. Ja isompina näkyy linnut paremmin, nythän olen ottanut kuvat aika kaukaa, eikä objektiivini ole kovin kaksinen.
Olisin jatkanut kuvaussessiota pidempäänkin, minusta haikaroiden pylvään nokkaan asettuminen oli vasta kutsua seuraavaan leikkiin. Vaan käsky kävi lähteä. Ja kuten sanon, ehkä Linkama itse kertoo, miksi.
3 kommenttia:
Jäin tuohon rajalle odottelemaan "haikaranpyydystystä" ja huomasin yhtäkkiä, että auton moottorin lämpömittari on punaisella. Äkkiä moottori sammuksiin ja juutas, mikä mulina kävi paisuntasäiliössä. Pihinää ja höyryä konepellin rakosista.
Näin ollen tuli äkkiä lähteä liikkeelle jäähdyttämään konetta ajoviimalla. Koska olimme keskellä ei-mitään, alkoi hermostus hiipiä puseroon: pakko päästä johonkin sivistyksen pariin, ennen kuin kone laukeaa. Tässä kohtaa tuli kuvaajan äkkiä autoon saamiseksi käytettyä sanotaanko "ongelman vakavuuteen suhteutettua äänenpainoa", minkä vuoksi tunnelma ei hetkeen ollut ihan paras mahdollinen. Julkinen anteeksipyyntö.
Jonkin kymmenen kilometrin jälkeen oltiin kuitenkin Tõrvassa, josta huoltoasemalta tuuttasin moottoriin vettä johduttuani päätelmään, että jäähdytysneste voi yksinkertaisesti olla vähissä. Kuten olikin. Helpotuksen huokaus. Nyt sitten tutkimaan, mistä se neste oikein haihtuu.
Hauska kuvasarja! Mekin kytättiin muutama päivä sitten Etelä-Virossa haikaroita. Vaikka niitä lintuja oli jokaisessa pylväässä ja tienvarsilla, kuvia oli hankala saada.
Onneksi Rõugen kirkon vierestä löytyi vakiopesä, jossa istui neljä poikasta. Siinä sitten räpsittiin kilpaa. Vielä kun saisi kuvan linnuista pelloilla tai lennossa ...
Nyt on pesissä poikaset. Pysähdyttiin jossain vaiheessa pesällä josta kurkki neljä päätä innokkaana ulos. Yksi siivekkäistä vielä teki lentoharjoituksia.
Auto siis seis ja minä kameran kanssa ulos.
Ja - viuh - kaikki päät oli vedettä pesän uumeniin, tyyliin kilpikonna joka vetää päänsä kilpensä sisään.
Kuvaa siinä sitten näennäisesti tyhjää pesää!
Toisaalta, poikaset toimivat juuri kuten äiti oli opettanut, ei kannata alkaa vieraiden tätien kanssa seurustelemaan.
Lähetä kommentti