Joulumme oli aiemmasta poikkeava. Alun perin meillä oli aivan eri suunnitelmat joulun viettoon, vaan suunnitelmamme menivät viime metreillä uusiksi kun selvisi, että Kimmon isä olisi yllättäen joutunut viettämään joulunsa yksin kotonaan. Me siis kutsuimme isän meille kylään ja viskasimme aiemmat suunnitelmamme roskakoppaan.
Joulunodotusta
Ennen Kimmon isän, Keijon, saapumista ehdimme viettää illan Tartossa, viimeisiä joululahjoja ja jouluruokia ostaen. Vaikka Otepäällä oli hyvä hanki, oli Tartossa keli nollassa, vettä tihuutti ja maa oli musta.
Aloitimme ostospäivän Tarton torilta, joka oli jotakuinkin ankea. Sateessa värjöittelevä rantojen mies muistutti, että joulu ei ole kaikille samanlainen yltäkylläisyyden juhla kuin mitä se on meille, hyväosaisille.
Torin reunalla, räntäsateessa kohtasimme perin eksoottisen näyn, joka pyrki luomaan osaltaan joulun tunnelmaa: pan-huilua soittavan intiaanin. Puhuttaessa kulttuurien kohtaamisesta. Puhuttaessa surrealismista.
Illan pimetessä syttyivät jouluvalot Tarton vanhoille kaduille luoden joulun tunnelmaa.
Unohdan torin surullisen hampparin, unohdan vesisateen ja kosteuden. Sukellan joulunodotuksen tunnelmaan ja kierrän kaupunkia kuvaten sen kauneimpia puolia.
Kuvasarja joulunodotuksesta löytyy klikkaamalla tästä
Keijo saapuu ja joulu alkaa
Jouluvieraamme, eli Keijo-isä saapui luoksemme seuraavana iltana eli aatonaattona 23.12.2008.
Koska Keijo liikkuu hieman huonosti ja koska hänen näkönsä ei ole enää sama kuin nuorena, teki ystävättäremme Tytti meille palveluksen ja haki Keijon kotoa ja toimitti satamaan, missä vaihtoi matkaliput ja auttoi mahdollisuuksiensa mukaan Keijon saattamista matkalle. Tallinnan päässä olikin sitten jo Kimmo odottamassa Keijoa terminaalin portilla.
Ja tästä alkoi joulunviettomme.
Jouluaatto sujui herkutellen. Minä olin paistanut ihanaisen Suomi-kinkun, jonka olin saanut joululahjaksi rakkaalta ystävättäreltäni Marjalta tämän vieraillessamme luonamme itsenäisyyspäivänä. Minä olen tunnetusti lihansyöjä – ja tarkemmin sanottuna intohimoinen kinkunsyöjä – joten Marja ei olisi parempaa lahjaa minulle voinut keksiäkään.
Kinkku siis tuli Suomesta. Muut ruuat tulivat Virosta ja Latviasta. Tarjolla oli kalaa eri muodoissaan, rosollia ja verimakkaroita, kurpitsasalaattia, puolukkaa, vuohenjuustoa ja perunalaatikkoa mallia Tiina.
Uskoisin että kaikki olivat tyytyväisiä jouluateriaan.
Joulupöytä odottaa ruokailijoita
Ensin nautitaan kalaa ja hymyillään itselaukaisijalle
Sitten nautitaan lihaa ja hymyillään lisää itselaukaisijalle
Perheen pienimmät eli Ronja ja Latte pääsivät myös osallisiksi joulun riemuista. Ruokapuolella heillä oli perinteisen nappulasapuskan ohella verimakkaroita. Ja sitten olikin vuorossa illan kohokohta koirille: lahjojen jako
Molemmat hännäkkäät käyttäytyivät mallikkaasti koko joulun, mitä suuresti ihmettelen. Vasta tapanina tulivat ensimmäiset riidat lahjaleluista, jotka sittemmin takavarikoitiin.
Tässä kuitenkin molemmat vastaanottavat lahjansa kuin kiltit lapset ikäänsä.
Lähdemme reissaamaan
Joulun jälkeen aloitimme laajamittaisen retkeilyn Etelä-Virossa. Kiersimme Võrtsjärven, kyläilimme Viljandin ja Valgan kaupungeissa, teimme päiväretken Latviaan, ihmettelimme jouluista Tarttoa ja lopuksi kiersimme vielä Peipsijärven rantoja, noita minulle rakkaita maisemia ja vierailimme vanhauskovaisten kylissä: Varnja, Kolkja, Kasepää, Kallaste, Tiheda, Raja...
Näistä retkistä tein kuvagallerian, joka löytyy puolestaan klikkaamalla tästä
Juuri nyt Kimmo ajaa kohti Tallinnaa, Keijo kyydissään. Laiva lähtee illalla klo 18.00 kohti Helsinkiä ja joulumme päättyy.
Huomenna onkin jo sitten vuodenvaihde.
Sitä odottaessani toivotan kaikille blogin lukijoilleni Erinomaista ja Antoisaa Uutta Vuotta 2009!
Olge tublid, kuten virolaiset sanovat. Eli olkaa kunnolla ja kunnollisia. Rakastakaa toisianne! Välittäkää toisistanne! Olkaa rohkeita! Puuttukaa asiaan aina kun huomaatte, että pienempiänne kiusataan tai kun näette vääryyttä ympärillänne!
Lopetetaan yhdessä välinpitämättömyyden vuosi 2008! Tehdään tulevasta vuodesta parempi – ja jos emme saa koko maailmaa näin muutetuksi, saamme silti oman lähipiirimme paremmaksi. Ja jos ei muuta, voimme olla itsestämme ylpeitä, kulkea pystypäin.
Ai niin, vielä tämä pyyntö: ja jatkakaa blogini lukemista. Ja jos niin teette, minä lupaan jatkaa sen kirjoittamista.
Tässä siis uuden vuoden lupaukseni
Sen myötä toivotan vielä kerran: Hyvää Uutta Vuotta 2009!
Tiina
PS. Käytän näin julkisesti tilaisuutta kiittää kaikkia teitä ihania ihmisiä jotka muistitte meidän perhettä, kuka korteilla, kuka ihanilla lahjoilla. Ette ehkä edes arvaa kuinka upealta se kaikki tuntui - kun en voinut olla luonanne, tulitte te minun luokseni kera joulutervehdysten. SUURKIITOS!
Tässä meidän joulukorttisaaliimme tältä joululta, saalis josta olen kovin ylpeä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti