Siniset ajatukset toteutettuna

Kampaajalta on saavuttu, ja toteutin ajatukseni sinisistä hiuksista tai paremminkin siniraidallisista hiuksista. Astrid teki työtä käskettyä, sekoitteli värejä ja raidoitti hiukseni niin, että nyt päästä pitäisi löytyä kuutta eri väriä. Luultavasti värisävyjä on enemmänkin.

Ja tulihan tästä päästä aika hurja, ja tänään se on vielä hurjempi. Kuulemma otsalla leimuava punainen vähenee merkittävästi parin pesun kuluttua ja värit alkavat toivon mukaan sointumaan paremmin yhteen. Mutta tänään on oranssi TOSI oranssi, sininenkin on aika lailla sininen, mitäpä muutakaan.

Mutta sain aika lailla sellaiset hiukset kuin itse halusin -- ja se kai lienee tärkeintä. On ainakin jotain erilaista aiempaan raidoitukseen.

Tässä muutama pikaotos hiuksista, suoraan kampaajan jälkeen. Mitä frisyyriä niissä ikinä olikaan on kadonnut karvalakin alla, mutta näkyypä väri ainakin.

Ensin sivusta:

Sitten päältä:

Sitten takaata kiinni - näin tulen luultavimmin kuitenkin eniten hiuksia pitämään:

Ja laitetaan nyt tähän vielä yksi naamakuvakin, joka ei ole lainkaan imarteleva: ilman meikkiä kovassa pakkasilmassa olen kalpea kuin kalkkilaivan kapteeni:

Ehkä näihinkin vielä tottuu.

Uusien hiusten kunniaksi kävin vielä paikallisessa Anni Boutiquessa, joka on käsityö- ja matkamuistokauppa ja löysin sieltä tarjouksesta tällaista lankaa, joka oli kuin värjätty näihin hiuksiin. Pakkohan sitä oli ostaa:

En vain ehdi stikata itselleni lauantai-illan aterialle juhlavaa villapaitaa vaikka miten yrittäisin, harmin pamaus.  No onhan minulla kuitenkin muuten aikamoinen pamaus päässä, joten eiköhän se riitä juha-aterialle!

--

lopuksi hintatietoiselle lukijalle vielä koko roskan hinta:

- minun hiukset, leikkaus, raidat, pesu ja kuivaus JA Kimmon hiukset, leikkaus: 490 kruunua eli molemmat päät yhteensä n. 31 euroa

- langat, 400 gr eli kahdeksan kerää á 9 kr: yhteensä 72 kruunua eli 4,60 euroa

ja kerrotaan että ostinpa Anni Boutiquen poistokorista neljät 80 cm pitkät pyöröpuikot, joista kukin maksoi kokonaiset 15 kruunua eli n. euron.

Ei paha.

Sinisiä ajatuksia

Huomenta!

Tilasin ajan luottokampaajalleni Astridille Otepään Perejuuksuuriin, samalle naiselle joka loihti minulle mitä hauskimman nutturan Kerlin häihin, puhumattakaan kaikkien muiden häävieraiden kampauksista.

Ajattelin ottaa vähän väriä ja hieman klipsasta pisimpiä hiussuortuvia siistimmiksi. Tylsää.

Kun samaan aikaan haluaisin kunnon kokonaisvaltaisen muutoksen päähäni. Lyhyeksi en enää toistamiseen halua hiuksia leikkauttaa, se muutaman vuoden takainen lyhennys on kaduttanut - olen niin tottunut vetämään hiukset siveyden sipulille tai ponihännälle, että pituutta niissä täytyy olla.

Mutta millaiset raidat, olen miettinyt? Mielessäni kummittelee yhä monen monta vuotta sitten näkemäni ilmestys Tallinnan Nõmmen kaupassa, missä näin keski-ikäisen naisen jolla oli UPEAT hiukset: niissä oli sinistä, harmaata, ruskeaa ja punaista raitoina. Niin tyylikäs, ja silti jotain aivan erilaista.

Ja olen alkanut nyt haaveilla sinisistä raidoista. Kaikka muuta, vihreää lukuunottamatta, minulla on nupissa ollutkin. Mutta sinisiä hiuksia ei vielä.

Kampaaja on kello 11.00 ja siihen mennessä pitäisi päättää ryhdynkö siniseksi. Hmh. Houkuttaisi kyllä! Onkohan Astridilla edes sinistä hiusväriä, mietin...

Rouva Valokuvaaja häätäpinöissä

Häät, joista kerroin ja joissa minulla on ilo ja kunnia valokuvata hääpari ja koko häätouhu alkuvarusteluista loppumetreille, lähenevät. Ja jännitys nostaa päätään.

Valokuvauksen puolesta olen nyt tehnyt tarvittavat hankinnat ja esivalmistelut. Tahtoo sanoa, hankkinut uuden tripodin, ja siihen laukun, sekä pari neljägigaista muistikorttia kaksigigaisten ohelle. Lähden liikkeelle siis kolmen kameran voimin – varma on aina varmaa. Kameroiden akut ja patterit ovat nyt ladatut ja laturit pakattu laukkuun. Joten ei muuta kuin kuvaamaan.

Kun varsinainen työvarustus oli saatu kuntoon, alkoi sitten tärkeämpien asioiden pohdinta, ja esiin nousi tuo iankaikkinen kysymys: mitä itselle päälle. Miten virolaisiin häihin pukeudutaan? Nämähän ovat ensimmäiset virolaiset hääni. Juhlavaa pitäisi olla, mutta ei liian juhlavaa – olenhan siellä töissä, en niinkään juhlimassa.

Päätin kutoa häihin kauniista hopea-kulta-harmaasta langasta sievän mekon. Ja näin tein. Kudoin, kudoin, kudoin. Istuin telkkarin ääressä ja kudoin hieman lisää. Aamulla silmät sikkarassa herättyäni ensimmäisenä tartuin jälleen kutimeen ja jatkoin kutomista. Niskaa pakotti, selkää särki, mutta sormet vilistivät puikoilla.

Toissa päivänä tekele oli sitä paljon valmis että sitä saattoi sovittaa. Puikoilla mekko oli kaunis, keveä, ja juhlava. Mutta minä ja mekko emme olleet yhtensopivat.

Alaston totuus, tai tässä tapauksessa puettu totuus oli, että näytin paksulta siinä. Pullukalta. Vatsa pömpötti ja takamuskin muistutti olemassaolostaan.

Pyörin peilin edessä ja vaikka miten vedin vatsaani sisään, ei asu ollut, kuten äitini tapaa sanoa ’pukeva’.

Seurasi paniikki! Mitä nyt päälle!!!! Ei siis auttanut kun lähteä kauppoihin, ja löysinkin paikallisesta second hand -pikkupuodista mielestäni siistin pitkän vaalean puuvillaisen puolihameen, joka on riittävän pitkä ollakseen juhlava, ja riittävän eleetön ollakseen huomaamaton. Puuuh. Saatoin jälleen hengittää.

Seuraavaksi alkoi pähkäily hiuksista – nekin ovat kesän jälkeen tuulen tuivertamat ja kaikkea muuta kuin ’pukevat’. Onneksi apuun tuli luottokampaajani Astrid Otepään Perejuuksuurista, ja Astrid sai mahdutettua minut eilen tiukkaan aikatauluunsa. Ja nyt on hiukset leikatut ja värjätyt ja olen niihin tyytyväinen.

Astrid osallistuu myös häihin, on luvannut tehdä aamulla morsiamen kampauksen ja hoitaa suvun muutkin naiset siinä sivussa. Ja Astrid lupasi sipaista hiukseni keveälle nutturalle, joten asia kunnossa.

Tässä Rouva Valokuvaajan uusi frisyyri monesta kulmasta kuvattuna.







Huomenna sitten starttaan liikkeelle, mukanani kamerat ja tripodi ja uusi pää.

Ensin bussilla Tallinnaan, jonne minua tullaan vastaan ja sieltä sitten Sauen kartanolle. Olen katsonut kuvia netistä, ja paikka vaikuttaa fantastisen romanttiselta. Luulisi olevan helppo löytää hyviä kuvakulmia, romanttisia näkymiä ja kauniita taustoja.

Sään pitäisi myös suosia, ainakin toistaiseksi on luvattu pelkkää auringonpaistetta , mikä onkin tärkeää ulkokuvaukselle. Tätäkin olen jännittänyt . Viime päivinä on satanut aika lailla, mutta tänään jo paistaa. Ja samaa luvataan huomiselle.

Olen aivan innoissani! Kivaa! Jännää! Vaihtelua!

Kerron sitten miten meni. Pitäkää peukkuja.