Kylmien päivien ajanvietettä

Kylmissä pakkaspäivissä on se hyvä puoli, että on hyvä syy istua telkun ääressä ja samalla värkätä jotain hyödyllistä käsillään.

Olen lyhyehkössä ajassa saanut tehtyä kolme villapaitaa. Ensimmäisen tein Suomen visiittiä varten. Äitini oli aikanaan hyvinkin taitava käsistään, ja ajattelin että häntä ilahduttaa huomata että tytär on jatkanut samaa harrastusta. Niinpä tämä valmistui aikamoisella aikataululla - taisi mennä neljä tai viisi päivää ja se oli valmis. Aikamoista nikertämistä tuo kuvio ja lankakin oli ohuenpuoleista.

Ruskea tähtikuvioinen kaarrokepaita

Automatkalla Suomeen tein loppuun tämän paidan, jonka kappaleet olivat odottaneet päättelyä jo pitkähkön ajan. Alunperin tarkoitus oli tehdä tämä itselle, mutta huomasin ettei tuo tasaraita ole mitenkään hirveän pukeva pullealle varrelle. Sieluni silmin näin raidoissa mittanauhan ja sen karmeat lukemat. Kimmo ei laittanut pahakseen ollenkaan että paita siirtyikin vähin äänin miehen vaatekaappiin.

Lyhyt malli viehättää Kimmoa - mies ei halua että pusero näkyy nahkapusakan alta.

Tämä tuli valmiiksi eilen, neljä päivää taisi mennä sen tekemiseen.

Siniset ajatukset toteutettuna

Kampaajalta on saavuttu, ja toteutin ajatukseni sinisistä hiuksista tai paremminkin siniraidallisista hiuksista. Astrid teki työtä käskettyä, sekoitteli värejä ja raidoitti hiukseni niin, että nyt päästä pitäisi löytyä kuutta eri väriä. Luultavasti värisävyjä on enemmänkin.

Ja tulihan tästä päästä aika hurja, ja tänään se on vielä hurjempi. Kuulemma otsalla leimuava punainen vähenee merkittävästi parin pesun kuluttua ja värit alkavat toivon mukaan sointumaan paremmin yhteen. Mutta tänään on oranssi TOSI oranssi, sininenkin on aika lailla sininen, mitäpä muutakaan.

Mutta sain aika lailla sellaiset hiukset kuin itse halusin -- ja se kai lienee tärkeintä. On ainakin jotain erilaista aiempaan raidoitukseen.

Tässä muutama pikaotos hiuksista, suoraan kampaajan jälkeen. Mitä frisyyriä niissä ikinä olikaan on kadonnut karvalakin alla, mutta näkyypä väri ainakin.

Ensin sivusta:

Sitten päältä:

Sitten takaata kiinni - näin tulen luultavimmin kuitenkin eniten hiuksia pitämään:

Ja laitetaan nyt tähän vielä yksi naamakuvakin, joka ei ole lainkaan imarteleva: ilman meikkiä kovassa pakkasilmassa olen kalpea kuin kalkkilaivan kapteeni:

Ehkä näihinkin vielä tottuu.

Uusien hiusten kunniaksi kävin vielä paikallisessa Anni Boutiquessa, joka on käsityö- ja matkamuistokauppa ja löysin sieltä tarjouksesta tällaista lankaa, joka oli kuin värjätty näihin hiuksiin. Pakkohan sitä oli ostaa:

En vain ehdi stikata itselleni lauantai-illan aterialle juhlavaa villapaitaa vaikka miten yrittäisin, harmin pamaus.  No onhan minulla kuitenkin muuten aikamoinen pamaus päässä, joten eiköhän se riitä juha-aterialle!

--

lopuksi hintatietoiselle lukijalle vielä koko roskan hinta:

- minun hiukset, leikkaus, raidat, pesu ja kuivaus JA Kimmon hiukset, leikkaus: 490 kruunua eli molemmat päät yhteensä n. 31 euroa

- langat, 400 gr eli kahdeksan kerää á 9 kr: yhteensä 72 kruunua eli 4,60 euroa

ja kerrotaan että ostinpa Anni Boutiquen poistokorista neljät 80 cm pitkät pyöröpuikot, joista kukin maksoi kokonaiset 15 kruunua eli n. euron.

Ei paha.

Terassikausi avattu Villa Ottiliassa

Olen odottanut sopivaa päivää nostaakseni upouudet ja ihanat parvekekalusteeni ulkoilmaan. Ja tänään oli se päivä, aurinko paistoi ihanan lämpimästi, tuulta ei ollut nimeksikään.



Nämä pähkinpuusta ja tuomesta valmistetut taidonnäytteet tulivat tänne viime viikolla Suomesta. Ne on valmistanut käsityönä suomenniemeläinen Jaakko Jäkälä, joka on puolestaan oppinut taidon ja saanut mallin virolaiselta Artur Pirkiltä, Peipsin läheltä. Mestari Pirk itse nukkui tänä keväänä pois, mutta taito jää elämään.



Olen aivan vallan täysin ihastunut näihin. Ne ovat kaikkea sitä mitä puutarhatuolien pitääkin olla: hyvän näköiset, keveät liikutella, mutta tukevat istua. Jaakko nauroikin, että entisaikaan ei tarvinnut opiskella ergonomiaa osatakseen tehdä hyvä tuoli.

Pieni huoli minulla oli siitä, mitä Eräs sanoo näistä luonnonmateriaaleista tehdyistä huonekaluista. Ymmärtääkö hän että ne ovat huonekaluja, ts. niitä ei saa syödä. Vai pitääkö vain jänninä puruluina.



Toistaiseksi pikkuhammas on jättänyt tuolit rauhaan - toisaalta, eipä J.Ölliä ole hetkeksikään jätetty yksin näiden kanssa.

Haluan vielä näin julkisesti kiittää Jaakkoa näistä upeista parvekekalusteista. En voisi olla niihin tyytyväisempi kuin mitä olen! Suurkiitos!