Kylmää kyytiä Tarton hiihtomaratonissa

Tänään hiihdettiin ja yhä hiihdetään 40. Tarton maratoni. Vaikka lämpömittari aamulla näytti Villa Ottiliassa -28c astetta. Hyrrr.

Meilläkin on talo täynnä reippaita hiihtomiehiä ja -naisia, jotka lähtivät uhmaamaan hyytävää ilmaa. Onneksi lämpötila lähti auringon myötä nousuun ja tällä hetkellä kun ensimmäiset hiihtäjät alkavat hiljalleen lähestyä maalia on pakkasta enää vain vaivaiset -13c.

Minä kyllä jaksan ihailla näiden joukkotapahtumien hyvää henkeä ja urheilijoiden reippautta. Varsinkin lähdön hetkellä tunnelmat ovat riemuisat. Musiikki raikaa, värikäs urheiluväki alkaa liikkua, valtava massa, tasatahtiin. Se on joka kerta yhtä mahtava tunnelma.

Vaikka kisan nimi on Tarton hiihtomaratoni, on lähtö Otepäästä ja maali 18 km päässä Otepäältä, Elvassa. (Tämä vain pienenä sivulauseena.)

Ja tässä hieman kuvasatoa lähdön hetkiltä Otepään Tehvandin stadionilta:

Väkeä oli paikalla taas kuin meren mutaa. Itse asiassa koko maraton oli osallistujien osalta loppuunmyyty eli ilmoittautuneita oli 6.000 hiihtäjää. En tiedä paljonko jäi pois kylmän ilman vuoksi, mutta silmämääräisesti katsottuna väkeä oli vähintäänkin yhtä paljon kuin edellisvuonna.

Tyttö korokkeella vetää musiikin tahtiin lämmittelyjumppaa

Erilaisia teippauksia ja kasvosuojuksia oli hiihtäjillä montaa mallia ja väriä.

Mukaan mahtui aiempien vuosien tapaan myös muutamia hieman erikoisempiakin hiihtoasuja.

Kana ja pupu lähtevät hiihtotaipaleelle.

Lähtölaukauksen pamahdettua väki alkaa liikkua Tarton maratoni -marssin tahdittamana. Se on komea näky kun monituhatpäinen massa liikkuu.

Hiihtäjät katoavat aurinkohämyyn. Edessä on 63 km kylmää kyytiä.

Uusi päivä Otepäällä

Kun muu Viro vielä junnaa puolitehoisena Monika-myrskyn jälkeen, on Otepää valmis taas uuteen päivään.

Tulihan lunta täälläkin, vaikkei aivan samalla tavoin kuin Pohjois-Virossa. Mutta täällä lumeen ollaan totuttu, olemmehan Viron talvipääkaupunki.

Aamulla aurinkokin paisteli pienen tovin ja me lähdimme kuvailemaan Otepään arkea kaikkien aikojen joulukuun myrskyn jälkeen.

Ja tällaiselta se näytti:

Villa Ottilia seisoo tukevasti lumen keskellä - jopa antenni kesti myrskyn riepottelun tällä kertaa.

Kadut on puhdistettu aamuvarhain, kävelyteissä tarvitaan vielä hienosäätöä.

Korkeat on lumivallit Pyhäjärven tiellä, joka halkoo kaupunkia.

Linja-autoaseman reunamille on kerääntynyt muhkeat keot luotua lunta, mutta liikenne pelaa.

Lumista näkymää Mäe-kadulta.

Kunnantalo kylpee hetken keskipäivän auringossa.

Pää- ja sivuteiden jälkeen on vuoro aurata kävelytiet, tässä puhdistetaan Pyhäjärveä kiertävää kävelytietä. Jos tarkkoja ollaan, on kyse latukoneesta joka tamppaa tien hiihtäjiä varten.

Lippuaukion koristeelliset penkit kaipaavat vielä pientä huoltoa.

Pyhäjärven rantaa kiertävää kävelytietä.

Luminen talvimaisema on kaunis!

Entä mitä puuhastavat otepääläiset tänä myrskynjälkeisenä lauantaina? He nauttivat lumesta!

Tubing-mäessä on riemu rajaton - ja ikärajaton!

Ykkösharrastus on tietenkin hiihto. Uusi Tehvandin katsomo on valmistunut ja odottaa seuraavia suurkisoja ja sen katsojia.

Hiihtäjiä on laduilla kaiken tasoisia - tässä hieman ammattilaisempi näyttö tyylipuhtaasta laskusta.

Ja mikäpä on näissä maisemissa hiihdellä, komeaahan tämä on!

Eräät eivät tarvitse suksia alleen liikkuakseen liukkaasti. Lumi on rajaton riemu, kuten aiemmin jo totesin, ja kukapa sen paremmin tietäisi kuin otepääläinen karvainen nelivetoliikkuja.

Näin siis sujuu tyypillinen myrskynjälkeinen lauantaipäivä Otepäällä. Tervetuloa itse elämään ja näkemään se!

Tarton hiihtomaratoni

Eilen se taas hiihdettiin, perinteinen Tarton hiihtomaratoni, joka starttaa Otepäältä ja kiertelee lähiseudun maastoissa 63 km verran päättyen lopulta Elvan kaupunkiin, 18 km Otepäältä.

Tämän vuoden maratoni oli 39. eli voidaan puhua jo kunnon perinteestä. Joka jaksaa vuosi vuodelta kiinnostaa hiihtäjiä yhä enemmän ja enemmän. Tänä vuonna lieni osallistujien määrä ennätyksellinen. Jos oikein ymmärsin kuulutuksista, kaikki halukkaat, jotka viime tingassa ilmestyivät paikalle, eivät mahtuneet mukaan. Järjestäjiltä loppuivat kilpaililijaliivit ja muu kisaan tarvittava hiihtäjille jaettava oheismateriaali.

Minä olisin voinut kertoa tämän järjestäjille etukäteen, jos majoituskyselyistä voi mitään päätellä, ja näköjään voi. Meiltä varattiin koko talo jo puoli vuotta etukäteen ja viimeiset kaksi kuukautta on lähes kaikki asiakkaiden majoitustiedustelut koskeneet juuri tätä viikonloppua. Monilta epätoivoisilta kyselijöiltä kuulimme, että viimeisten viikkojen aikana oli mahdotonta löytää majoitusta mistään Otepäältä tai sen naapurikunnista.

Lähdin tietenkin minäkin ihmettelemään tätä kansanhiihtotapahtumaa, johon osallistuu myös runsaasti hiihtomaailman tähtiä - osan tänä vuonna ollessa tietenkin Vancouverissa.

Väkeä oli lähtöpaikalla kuin meren mutaa, alkuhulinassa hiihtäjät juoksivat paikasta toiseen, etsien omaa lähtöpaikkaansa.

Sitten lämmitellään ja odotellaan startin alkua.

Ja sitten startti pamahtaa ja hiihtäjien meri lähtee liikkeelle. Ja uskokaa huviksenne, että se on hieno näky. Musiikki raikaa, Tartto-maratonin oma tunnuskappale, sellainen mahtipontinen ja isänmaallinen ja komea, kuin kansallislaulu, ja kirjava valtava ihmismassa liikkuu ikäänkuin sen tahdissa.

Kersten kertoi, että hänen äitinsä ei voi kuunnella tätä kappaletta itkemättä, se on niin komea, ja niinhän sitten minullekin kävi, että kyyneleet nousivat silmiin. Kuvasin hiihtäjiä ja vetistelin samaan aikaan. Suuri liikutus!

Kun katseli ohihiihtävien ilmeitä, oli suurimmalla osalla kasvoillaan riemuisa ilme. Keskittynyt ja riemuisa. Mietin sitä, että nämä tuhannet ja tuhannet hiihtäjät ovat kaikki tehneet ison etukäteistyön saapuakseen tähän hetkeen. 63 kilometriä ei nimittäin hiihdetä ihan tuosta vain kylmiltään. Jokainen oli jo lähtiessä ylpeä itsestään, tänne asti olen päässyt, tässä olen nyt. Ja tänään teen jotain suurta. Tätä varten olen treenannut, nyt on se hetki!

Aiempien vuosien tapaan mahtui joukkoon myös hupihiihtäjiä, jotka olivat valinneet hiihtoasuksi jotain hieman tavallisesta poikkeavaa. Oli kana ja neuvostoupseeri, murjaani ja vankikarkuri. Hannu ja Kerttu. Hiihtäjätyttöjä kansallispuvuissa. Ja minun suosikkini: kapteeni Jack Sparrow:

Otepään lumitilanne

Viime päivinä ovat hiihtäjät aktivoituneet, lieneekö syynä Otepään hiihdon maailmancupin osakilpailu ja sen myötä television kautta välittyneet maisemat Otepään upeista maisemista. Puhelin soi Villa Ottilia B&B:ssä monta kertaa päivässä ja meiltä kysellään latutilannetta ja lumitilannetta ja huonetilannetta majatalossamme.

Latutilanne ja lumitilanne ovat mitä mainioimmat, ja huoneitakin löytyy vielä.
Ajelimme tänään lyhyen reissun Otepään maisemissa ja minä kuvailin talvisia maisemia. Nämä kuvat vastannevat kiinnostuneiden kyselyihin: onko Otepäällä lunta?

Ja siltä varalta että lumi äkkiä loppuisi, mikä ei tällä hetkellä todellakaan tunnu olevan akuutti kysymys, sitä tehdään jatkuvasti lisää. Otepäällä hiihdetään tänä kevättalvena pitkään!

Jos lumileikit, hiihtäminen, laskettelu upeissa maisemissa on sinun juttusi, ja mietit mitä tehdä hiihtolomallasi, ota yhteyttä ja kysy tilannettamme Villa Ottiliassa. Tällä hetkellä helmikuulle löytyy vielä aika ajoin tilaa, maaliskuulle on runsaammin vapaita pätkiä, vaikka tulisit hieman pidemmäksikin aikaa tai vaikka isommalla porukalla.

Ja Villa Ottilian kotisivut kuvineen, yhteystietoineen ja hintoineen löytyvät osoitteesta: http://www.villaottilia.ee/  tai laita postia tulemaan: reservation@villaottilia.ee

Lisää Otepää-aiheisia talvikuvia löytyy vaikkapa täältä: http://www.villaottilia.ee/otepaa1  (Nämä kuvat ovat viime vuoden tammikuulta, mutta yhtä hienoa täällä on juuri nyt, ellei suorastaan vielä hienompaa!)

Nyt kannattaa ottaa kaikki irti näistä ilmoista ja maisemista! Tervetuloa!

Otepää ja talvi - ja sen mahdollisuudet

Olen niin pitkään laittanut blogiin valokuvausjuttuja, että kohta Virosta innostuneet lukijat vaihtavat kanavaa jonnekin muualle. Siksipä yritän palata takaisin perusasioiden pariin eli Viroon. Lupaan rakentaa tänne sarjan joka esittelee Etelä-Viron kaupunkeja ja niiden tarjontaa matkailijoille.

Aloitan tietenkin omasta kotikaupungistani eli Otepäästä. Ja keskityn tässä esittelyssä puhtaasti siihen, mitä kaupungilla on talvella tarjota matkailijalle. Kevät, kesä ja syksy ovat nekin kaikki hyviä matkailukausia, mutta koska talvi on tuloillaan, puhun siis talvesta.

Otepää on eläväinen kahden tuhannen ihmisen kaupunki Etelä-Virossa, Valgamaalla. Virolaisittain kaupunki on kuitenkin poikkeuksellinen, sillä se on vahvasti profiloitunut matkailuun.

Otepää on Viron kiistaton talvipääkaupunki, joka tarjoaa talven riemuja kaiken ikäisille. Niin aktiiviurheilijoille, lapsiperheille kuin luontomatkailijoille. Kaupunki sykkii elämää ja liikettä koko talvikauden. Montako 2000 ihmisen kaupunkia Virossa tiedätte, jolla on tarjottavinaan mm. kaksi yökerhoa, runsas joukko ravintoloita, kahviloita, keilarata, golfkenttä, uimahalli, kuntosalit, puhumattakaan Viron kuuluisimmasta hiihtostadionista?

Otepään sijainti ja maasto ovat kuin luodut liikkumiselle. Kaupungin keskellä sijaitsevan Linnavuoren huipulta, Otepään vanhan linnan raunioilta, aukeaa kumpuileva mäkimaisema, joka jatkuu silmänkantamattomiin. Linnavuoren ohella kannattaa kiivetä myös Hobusemäelle ja Harimäelle, joista jälkimmäisen huipulla on näköalatorni. Maisemat mäenhuipuilta ovat palkitsevat. Muita näköalatorneja löytyy Väike Munamäeltä, pari kilometriä kaupungin keskustasta Valgan suuntaan. Kaikkein uusin torni on Tehvandin urheilupuistossa sijaitseva 90-metrinen hyppyrimäki, jonka huipulla on näköalatasanne. Viimeiseen vie jopa hissi.

(Ja nyt siis selviää lukijoille viimeistään, mistä olen ne kaikki korkealta otetut valokuvat napannut.)

Pulkkamäkiä on kaikkialla, ainoa mitä tarvitsee tehdä on kiivetä sopivaksi katsomalleen kukkulalle ja viilettää alas. Pulkankin voi hankkia paikan päältä. Toinen vaihtoehto on hankkia lippu tubing-mäkeen, joita on kaupungissa kaksi, toinen kaupungin keskustassa, toinen Ansomäellä. Tubing-mäissä lasketellaan auton sisäkumia muistuttavilla pyöreillä donitseilla, jotka pyörittävät laskijaa mielin määrin. Mäestä ylös tullaan hissillä.

Voin kertoa omasta kokemuksestani, että tämä on tosi hauskaa puuhaa.

Hiihtäminen on Otepään ykkösharrasteita talvella, eikä suotta. Hiihtoreittejä on kaiken pituisia ja tasoisia alkaen Tehvandin hiihtostadionin hoidetuista ja valaistuista laduista päätyen tasaisiin ja idyllisiin latuihin Pyhäjärven jäällä. Otepään lähistöllä, Käärikun urheilukeskuksessa on myös hyvät hoidetut ladustot, kuuluisimpana Kekkosen latu, 15 km pitkä lenkki, jonka UKK hiihti vierailullaan Virossa vuonna 1964.

Lasketteluun ja lumilautailuun on Otepäällä tarjolla kaksikin mäkeä: Väike Munamäen lyhyt mutta jyrkkä mäki ja Kuutsemäen pitkä ja loiva mäki, joka on oivallinen lapsiperheille ja laskettelua vasta aloittaville. Mäkiliput ovat Suomen hintoihin nähden edulliset. Suksi- ja lumilautavuokraamoja on kaupungissa useita.

Mäet eivät ole kovinkaan haasteellisia kokeneelle laskettelijalle, mutta aloittelijalle sitäkin sopivampia. Virossa laskettelu ei ole samalla tavoin jokamiehen harrastus kuin mitä Suomessa. Niinpä esimerkiksi Kuutsemäellä näkee paljon aikuisia aloittelijoita, jotka eivät ota harjoittelua turhan ryppyotsaisesti. Oiva mäki kaikille, jotka eivät halua tuntea itseään tyhmiksi parempiensa joukossa!

Kävelyn harrastajille talvinen Otepää tarjoaa runsaasti luonnonkauniita reittejä. Kaupungin keskustasta, Spordihoonen eli urheiluhallin kyljestä lähtee Apteekkarin kävelyreitti, n. 3 km:n ohjattu luontopolku, joka vie vanhoille aktiivikäytöstä poistetuille hyppyrimäille, joissa vielä nykyisinkin Viron tulevat mäkitoivot omatoimisesti harjoittelevat. Apteekkarin kävelyreitti on omia suosikkejani. Sen poimuilevilla polustoilla olen koirien kanssa ulkoillut useasti.

Toinen suosittu kävely- ja polkupyöräreitti on Pyhäjärveä kiertävä 14 km pitkä Pyhäjärven reitti, jonka voi kiertää joko kokonaisuudessaan tai josta voi valita vain osan, kuten 3 km pitkän Murrumetsän reitin, sekin omia suosikkejani. Tai mikäpä estää vaeltamasta omia polkujaan, vaikka Pyhäjärven jäällä.

Otepään talvinen liikuntatarjonta on siis todella monipuolista. Kun listaan lisätään vielä moottorikelkka- ja mönkijäsafarit sekä tunnelmalliset rekiretket, löytyy vauhdin hurmaa varmasti jokaiseen makuun. Tarkempia tietoja saa Otepään matkailutoimistosta: www.otepaa.ee ja puh: +372 766 1200.

Ja minnekä majoittua? Mitäs luulette? Tietenkin Villa Ottiliaan. Ottakaa reippaasti yhteyttä!

tai soittakaa: +372 796 2000.

(Suurtapahtumien ajalla, MM-maailmancup ja Tarton maratoni, meillä on täyttä, mutta muuten löytyy talviajaksi vielä hyvin tilaa.)

PS. Valokuvia, myös Otepäältä ja talvesta voitte katsoa vaikkapa täältä: Ottilia Visions  vaikka onhan siellä paljon muutakin. Toinen kuvagalleria löytyy taas tällaisesta linkistä: Otepään talvi

Tolkku Loppet

Tapasin viikonloppuna Türin kukkakarnevaaleilla ohimennen aina yhtä iki-ihanan ystävättäreni Tolkun. Ja tapaaminen sai harmaat aivosolut jälleen tiksumaan tolkuttomaan, vai pitäisikö sanoa tolkkumaiseen tapaan.

Ja mieleen nousi mietintämyssyasteella oleva ajatus: Tolkku Loppet.

Asiahan on niin eli tästä tämä alkoi: Tolkku kertoi taannoin hankkineensa murtomaasuksipaketin. Jos oikein muistan, sukset jopa purettiin paketista ja niitä kerran kokeiltiinkin. Tolkku ei ole välttämättä hiihtoihmisiä.

Itselläni tuo suksien hankkiminen on ollut vasta mietintäasteella. Taustalla häämöttää synkeitä muistoja kansakouluajoilta ja kansanhiihdoista. Irtoilevia siteitä, LATUA!-huutoja selän takaa. Uh. Uh.

Vaan niin se ihminen vanhetessaan unohtaa kaiken kärsimänsä vääryyden ja alkaa toistaa virheitään. Sitä taidetaan kutsua dementiaksi. Tolkku siis hankki sukset, ja taidan tehdä niin minäkin.

Aloimme pyöritellä päissämme (= 2 päätä) ajatusta meille sopivista hiihtokisoista. Ja näin syntyi ajatus Tolkku Loppetista.

Tolkku Loppet hiihdetään ensi helmikuussa. Tarkemman päivän kerron myöhemmin.

Latu kulkee Villa Ottilian pihalta metsän läpi Pyhäjärven Alpirestoraniin. Matkaa on ehkä n. 2 km per suunta. Reitin varrella seisoo Linkama viskomassa mustikkasoppaa rinnuksille. Myös shampanjatarjoilua on harkittu.

Alipirestoraniin päästyään odottaa hiihtäjää tekniikkaosio. Mikä tarkoittaa kolmen viskipaukun verran nautittua alkoholia. Alkoholin nauttimisen muoto on vapaavalintainen. Täytyy vielä laskea montako oluttuoppia tekee kolme kertaa 4 cl viskiä.

Ja sitten takaisin Villa Ottiliaan. Ladulta sortuneet korjataan jälkikäteen.

Miltä ajatus kuullostaa? Alanko jo mainostaa Hiihtoliitolle uutta massatapahtumaa? Kuka lähtee mukaan? Olisiko vanha Lahden hiihtotiimi innostunut kisasta? Täältä Otepäältähän se joron jälki alkoi vuonna 2001 päättyen huoltoasemalle jossain päin Etelä-Suomea. Mutta ajat muuttuvat. Nyt me doupataan ihan avoimesti.

Koska kisa-aikataulu ja –ohjelma ovat vasta muotoutumassa, kaikki ideat otetaan vastaan kiitollisina.


-- pohtii aina yhtä innokas hotelli-innovaattorinne, näin kesän kynnyksellä.

Otepään lumitilanne

Meilläpä kävi mukavat hiihtomiehet Suomesta, jotka ymmärtääkseni olivat kovastikin tyytyväisiä Otepään latuihin ja lumitilanteeseen. Ja ymmärtääkseni myös meihin.

Vaan sitä hiihtomiehet valittivat, että Suomesta matkalle lähtiessään oli netistä vaikea löytää tietoa Otepään lumi- ja latutilanteesta.

Ja mikä on hiihtomiehille tärkeää? Tietenkin lumi.

Ja totta onkin, että Otepään lumitilanne on piilotettu outojen linkkien taakse.

Minäpä autan muita saman ongelman kanssa pähkäileviä:


Ensinnäkin Tehvandin eli Otepään hiihtostadionin on-line linkki, josta näkyy kameran kautta tilanne laduilta löytyy näin: http://www.tehvandi.ee/.


Lumesta ja säästä löytyy myös tietoa http://www.ilm.ee/ -sivuilta. Sieltä vaan klikkailemaan karttaa Otepään kohdalta.

Ehkä suomalaisia hiihtomiehiä lohduttaa tieto, että eivät virolaisetkaan ole kurssissa Otepään lumitilanteen kanssa.

Meillä kävi tässä taannoin vieraita Tallinnasta, jotka olivat aivan ihmeissään, että miten Otepäällä voi olla lunta, kun Tallinnassa ei ole.

Ja kampaajalla käydessäni pohti luottokampaajani Astrid sitä, että hänen tallinnalaiset kaverit eivät voi uskoa, että Otepäällä, etelässä, voi ylipäätänsä olla lunta, kun sitä ei pohjoisemmassa ole.

Summa summarum: Otepään lumitilanne on varjeltu salaisuus, joka tekee hallaa (hmh, huono sana) Otepään matkailulle.

Lupaan, että uusille Villa Ottilian kotisivuille tulee monipuolisesti linkkejä paikkakunnan ilmaan, kesäisin ja talvisin.

Ja ehkä minun blogini jos ei päivittäiset, niin ainakin viikottaiset tarinat Otepäästä kera kuvien antavat myös jotain tietoa kulloisestakin tilanteesta. Eli pysykää kanavalla, jos olette suunnittelemassa matkaa tähän suuntaan. Tai laittakaa suoraan kysymys minulle, vaikkapa osoitteeseen: info@villaottilia.ee

Kuva otettu tänään n. klo 18.30 lähimetsästä

Ja kuvalle vielä säätiedotus suoraan Villa Ottilian sääasemalta:


Lunta on toistaiseksi runsaasti. Öisin lämpötilat putoavat n. -1 - -3c asteeseen ja päivällä lämpötila nousee pari astetta plussan puolelle.

Varsinais-Suomen hiihtomiesten mukaan ladut olivat hyvässä kunnossa, aamusta asti hoidettuja. Minun arvion mukaan tänne kannattaa tulla hiihtämään kirkkaassa maaliskuun auringossa, hyvillä hangilla ainakin vielä kaksi viikkoa.

Varauksia vastaanotetaan... reservation@villaottilia.ee

Päivän kuva: Tarton hiihtomaratoni

Tänään oli taas varsin toimelias päivä Otepäällä ja Villa Ottiliassa. Eli tänään hiihdettiin 38. Tarton hiihtomaratoni, joka toi paikalle niin huippu-urheilijoita kuin tavallisia hiihdon harrastajia.

Tässä päivän kuva Tarton hiihtomaratonin startista



Osallistujia oli hiihtotapahtumaan kaiken kaikkiaan lähes 5.200 rekisteröitynyttä, ja paljon oli virolaisten ohella hiihtäjiä Pohjoismaista, Saksasta, Venäjältä ja Tsekeistä. Norjalaiset voittivat kisan, paras suomalainen oli meillä yöpynyt Jarkko Jauho, sijoitus: 33.

Matkat olivat 63 km tai 31 km.

Hauska tapahtuma tuo maratonihiihto kaiken kaikkiaan. Paljon oli väkeä liikkeellä pilke silmäkulmassa. Ja se lähtö on ihan uskomaton: miettikää miltä näyttää kun tuo massa lähtee kertarysäyksessä liikkeelle.

Tässä näitä ei niin vakavia hiihtäjiä:







Eli monenlaista suksenkuluttajaa löytyi laduilta.

Minähän itse en ole kova tyttö hiihtelemään, edellisestä kerrasta on lähemmäs 10 vuotta ja sekin oli yksi perin tuskainen ponnistus Saariselällä, sekin työn puolesta.

Mutta äsken huomasin että paikallinen urheilutarvikeliike myy nyt suksipaketteja -70% hintaan, ja jotenkin kerettiläinen ajatus iski mieleeni: entä jos alkaisin minäkin hiihtoharrastuksen. Kerettiläinen siksi, että Linkaman kanssa olemme vannoneet, että kaksi on asiaa, joihin emme ryhdy: kansantanssit ja hiihto.

Seuraavaksi liityn sitten varmaan paikalliseen tanhukerhoon.

Oi aikoja, oi tapoja!

Ja lopuksi kuva siitä miten minulle luultavasti kävisi, jos suksille uskaltautuisin:

Rock rock snow rock

Hiihaa!

Hiihtokisat on nyt sitten hiihdetty ja täytyypä sanoa, että kyllä rokkasi. Ihan oikeasti! (Ja tämän lauseen perään on hyvä selittää niille, jotka eivät vielä ole asiaa ymmärtäneet: minä en ole todellakaan mikään kisatyyppi saati talviurheilufanaatikko. )

Silti toistan Otepään kisoista: Rok-rok-rok.

Rock ja talviurheilu on rajaton riemu

Ihmeiden aika ei ole ohi. Sain houkutelluksi matkaani Baltian talviurheilun antipaattisimman antipaatin, eli rakkaan mieheni Kimmon, ja niin vaan tunnelma nappasi vanhan skeptikonkin matkaansa - jossain vaiheessa aina yhtä hallittu ja hillitty Kimmo kiljui kurkku täydellä teholla: HYVÄ SUOMIIIII! ja hyvin kiihtyneenä: "ANNA MENNNNNÄÄÄÄÄÄ VIIIRPIIII!" ja naksutteli kieltään, kiljahteli ja päästeli muitakin alkuihmisen ääntiöitä. Minä tykkäsin.

Mutta siis kisoihin.

Ne olivat huisat ja hilpeät ja äärimmäisen jännät.

Telkkarista varmasti näitte parhaat palat hidastuksineen ja tarkkoine selostuksineen. Mutta paikan päällä se tunnelma vaan oli niiiiiiin mieletön. Isolta screeniltä näki aika hyvin sinnekin minne katse muuten ei ylettynyt. Parhaat hetket olivat silti ne, kun hiihtäjät viilettivät suoraan nenän edestä ohi, kohti maalia... ja me, varpaat kipristellen, kurkku käheänä, keho yhtenä torvena kannustimme omiamme. "ANNA MENNÄ!" ja "HYVÄ SUOMI!"

Se oli mukavaa. Todellista urheilujuhlaa. WOW!


Muita mukavia huomiota kisoista: kaikki olivat hyvällä tuulella. Ihmiset tanssivat estotta kisakarhun kanssa, nauroivat, hulluttelívat. Kulkivat hassuissa hatuissa, tekivät itsestään narreja, nauroivat vapautuneina kameralle. Hetkeksi estot oli laitettu syrjään.





Vaikka omia kannustettiinkin intohimoisesti, myös naapurikansoille hurrattiin, kaukaisia vieraita, kuten japanilaisia unohtamatta. Ja täytyy myöntää, että kyllä se vaan hyvältä tuntui, kun kommentaattorit kehuivat ja kannustivat suomalaisia hiihtäjiä vähintäänkin yhtä paljon kuin omiaankin. Ja erinomaisen hyvällä suomen kielellä antoivat myös hetkittäin väliaikauutisia.

Aino-Kaisa Saarinen kirii niin että selkäpiistä vihloo!

Kotiin palattuamme aloitin varovasti Antipaatin kanssa, eli kysyin Kimmolta: "Ei tainnut olla hullumpi kokemus?"

Ja mies joutuu myöntämään: "Oli yllättävän kivaa!!!!"

Ensi vuonna ---- tulkaa tänne kaikki!
Tehdään vuoden bileet! Urheilubileet!

Latten aiempaa tuotantoa: Go Virpi, go!

Tämä juttu tulee ajallisesti vähän väärään paikkaan, mutta menkööt.

Eli nämä olivat minun ekat hiihtokisat, joita tosin seurasin kotikatsomosta.

Tässä kuitenkin muutamainen huomio hiihtämisestä.



---



Hiihtokilpailut Otepäällä 2006

Morjensta kaikki kivat kaverit,

olipa minulla taas viikonloppu. Oppia ikä kaikki, olen aiemminkin sanonut, ja taas oli minulla opittavaa.

Otepäällä oli hiihdon maailmancupin osakilpailu. On suuri tapahtuma. Ihmisiä on kaikkialla paljon, ja kaikki ovat kiihtyneitä.

Minun vinkkelistä katsottuna meininki on ylimitoitettua, mutta Äippä antoi minun katsella hetki sitten valokuvia kisoista, ja huomaan, että totta tosiaan, täällä on ollut Suuren Urheilujuhlan tuntoja. Äippä taitaa olla vieläkin ihan innoissaan näistä kisoista.

Meillä oli talo täynnä asiakkaita – kolme kilttiä nuorta virolaista daamia ja 9 suomalaista setää, jotka olivat aika äänekkäitä. Ensin niitä pelkäsin, mutta suotta, sillä ihan hirmu kilttejä pappoja olivat.

Äippä on kuulemma toimittaja, ja siksi kävi valokuvaamassa niitä kisoja. Ne sedät lähtivät Äipän mukana. Äippä oli aika pollean oloinen kun sillä oli hopeinen toimitsijaliivi päällä jossa luki isolla PRESS. Laitan oheen Äipän ottamia kuvia.

Kisojen vuoksi Äippä tosiaan katosi kahtena aamuna ja jätti minut ja Iskän ja Ison Koiran kotiin. Kun Ä. tuli takaisin, sitten se vasta olikin ihan ältsin intona ja sanoi, että tunnelmat olivat paremmat kuin rock-konsertissa konsanaan.
Äippä ja kiltit sedät nauroivat kovasti kun tulivat sieltä kisoista kotiin ja niillä oli posket punaiset ja ne tuoksuivat kummalliselta, vähän happamalta ja makealta samaan aikaan. Myöhemmin selvisi että se outo haju oli alun perin tullut metallisesta purnukasta ja sitä kutsutaan termospulloksi. Ja rommitotista puhuttiin, se kuulemma kuuluu talviurheiluun, kertoivat kiltit sedät.

Ne kiltit sedät tykkäsivät Äipästä kovasti. Ostivat sille aamulla valtavan puskan keltaisia ruusuja ja lauloivat serenadin. Iskä otti valokuvia ja naureskeli. Lähtiessään kaikki sedät lupasivat tulla takaisin.

Sellaista kai se on, urheilu.

Nyt on taas hiljaista, ja taidan mennä ottamaan kunnon snarkat. Ottaa voimille tämä urheilun seuraaminen. Mutta Virpi Kuitunen hiihti Suomelle kultaa, ja se on hieno asia. Vaikken ihan tarkkaan tiedä kuka tai mikä on Virpi Kuitunen, missä on Suomi, ja mitä kulta tarkoittaa. Mutta jos siitä kaikesta tulee Äipälle noin hyvä mieli, en pane vastaan. Sanon vaan: Go for it, Virpi!

Terv Latte