41. Tarton maratoni hiihdetty

Kova Tarton maratoni on jälleen  hiihdetty. En minä, mutta noin 10.000 muuta hiihtäjää 29:stä eri maasta. Etukäteen oli ilmoittautuneita yli 7.000 ja loppuarvio on, että n. 8.000 miestä ja naista hiihti tuon pitkän 63 kilometrin taipaleen ja noin 2.000 puolestaan 31 kilometrin lyhyemmän taipaleen.

Aiempien vuosien tapaan lähdin minäkin stadionille katsomaan lähtöä, joka on aina alussa varsinaista hässäkkää. Väkeä on kuin meren mutaa ja vielä 10 minuuttia ennen starttia Matti Myöhäiset juoksevat sukset kainalossa paikasta toiseen omia lähtöpaikkojaan etsien. Ja kuten aiempina vuosinakin, ennen starttipistoolin pamahdusta kaikki on kohdillaan ja valtava massa lähtee liikkumaan yllättävänkin sukkelasti. Tartto maratonin oma hymni soi ja minä kuvaan ja pyyhin samalla pientä liikutuksen kyyneltä silmäkulmasta. On se vaan jotenkin niin hieno se hymni, varsinkin kun sen kuulee samalla kun näkee valtavan massan liikkuvan musiikin tahtiin. Mahtipontinen musiikki ikäänkuin nostaa tunnelmaa vielä potenssista toiseen. Tai sitten minä vain olen kuva tyttö liikuttumaan musiikista ja massoista.

Ilmat eivät tänä vuonna  erityisesti suosineet hiihtäjiä. Mutta ainakin Villa Ottiliassa asuneet hiihtäjät sanoivat, ettei se heitä haitannutkaan. Taivas oli koko päivän pilvessä, tuuli oli puuskittain aika kovaa ja luntakin pyrytti. Mutta pakkasta ei ollut nimeksikään, lähdön aikaan stadionin lämpömittari näytti -2°C astetta.

Tulokset eivät sinällään ole minulle niin tärkeitä - eikä meidän asiakkaillemmekaan. Jokainen kilpailee enemmänkin itsensä kanssa ja pyrkii parhaaseen mahdolliseen omaan suoritukseensa. Mutta kerrottakoon nyt kuitenkin, että tämän vuoden maratoni oli ruotsalaisten juhlaa. Kolme ensimmäistä sijaa meni Ruotsiin. Ensimmäisenä maaliin saapui Jörgen Brink ajalla 2:43:21. Toiseksi tuli  Daniel Richardsson ajalla 2:43:22 ja kolmanneksi kiri Jimmie Johnsson ajalla 2:43:23.

Ja alla hieman kuvasatoa ja tunnelmia lähdöstä:

Kilpailijoita on ehkä kymmenkertainen määrä katsojiin nähden.

Lähtöön on aikaa vielä puolisen tuntia ja hiihtäjät hakevat vielä paikkojaan.

Lähes 10.000 ihmisen tavaroiden toimittaminen lähtöpaikalta maaliin on myös omanlaisensa logistinen jättiponnistus.

Ja sitten alkaa liike - musiikki soi ja väki liikkuu sen tahdissa.

Ja sinne katoavat massat - 63 kilometriä odottaa.

Helikopteri seuraa kisaa yläilmoista.

Mukaan mahtuu myös mielenilmaisu - Acta-mies hiihtää näppiksen kanssa viimeisten joukossa.

Lisää kuvia voi katsella myös tällaisesta valokuvakansiosta: Tarton 41. hiihtomaratoni  Kuvagalleria on siitä mukava että sen kautta pääsee tunnelmaan ilman kylmenneitä varpaita tai kohmeisia käsiä. Sanoo eräs ja aivastaa perään. Taisin eilen kylmettyä stadionilla. SNIISK ja ATSHII.

Helsingin Sanomat kirjoittaa Otepäästä

Sain hyviä uutisia Suomesta. Helsingin Sanomat oli eilen kirjoittanut pitkän jutun Otepäästä ja kertonut sen yhteydessä myös tarinan Kekkosen hiihtolenkistä ja Kekkosen käynnistä Otepäällä 1964. Tuolloin Kekkonen hiihti Käärikun silloin uuden urheilukeskuksen maisemissa legendaarisen hiihtolenkkinsä, jonka varrelta keräiltiin myöhemmin tarinan mukaan niin aseita kuin uupuneita KGB-miehiä. Kekkosen hiihdosta ja muista laduista ja poluista olen kirjoittanut aiemminkin, mm. Otepään 10 ihmettä käsittelevässä sarjassa. Jos kiinnostaa, täältä löytyy:  Otepään 10 ihmettä - 7. ihme: polut satumaailmoihin.

Olen todella iloinen että valtakunnan päälehti kirjoittaa innostuneesti ja kauniisti kotipaikastamme, jossa olemme asuneet jo lähemmäksi 7 vuotta. Olisin ollut vielä iloisempi, jos toimittaja olisi osannut ottaa meihin yhteyttä. Olisimme mielellämme esitelleet tätä mahtavaa seutukuntaa hänelle laajemminkin. Ajatus haastattelusta ei siinä mielessä ole tuulesta temmattu että meidän Villa Ottilia lienee paikkakunnan ainoa suomalaisten vetämä ja omistama majoitusliike. Korjatkaa, jos olen väärässä. Ainakaan tässä meidän kokoluokassa ei muita suomalaisia ole - en tiedä sitten noiden jättihotellien omistuspohjasta.

Tärkeintä kuitenkin on, että Otepää on saanut jälleen hieman julkisuutta. Moni tuntui yllättyneen artikkelista - saimme pariltakin asiakkaalta soiton jonka yhteydessä ilmeni, että heille oli vasta jutun jälkeen avautunut Otepään mahtavat maisemat ja hiihtomahdollisuudet. Pikku hiljaa siis Viron komeimmat ulkoilumaisemat alkavat käydä tutuiksi suomalaisille.

Kekkosen laduista siirryn sujuvasti tämän viikon huipputapahtumaan - Tarton hiihtomaratoniin, joka hiihdetään nyt 41. kertaa. Hiihtomaratoniin osallistuu jälleen 8.000 hiihtäjää, mikä on kuulkaa iso määrä ihmisiä, kun keräytyvät yhteen.

Odotamme innoissamme ja jännittyneinä huomista. Onhan meidän talomme ollut täynnä ihastuttavia saksalaisia ja itävaltalaisia maratonihiihtäjiä koko viikon. Miehet ovat valmistautuneet huomiseen koitokseen huolella. Pidämme peukkua tänä vuonna siis suomalaisten ohella myös meidän omille saksalais-itävaltalaisille asiakkaille! Ilmassa alkaa olla selvästi suuren urheilujuhlan tuntua!

Aiempia Tartto-maratonin tunnelmia voi nuuhkia vaikka tästä linkistä: Kylmää kyytiä Tarton hiihtomaratonissa.

Kylmää kyytiä Tarton hiihtomaratonissa

Tänään hiihdettiin ja yhä hiihdetään 40. Tarton maratoni. Vaikka lämpömittari aamulla näytti Villa Ottiliassa -28c astetta. Hyrrr.

Meilläkin on talo täynnä reippaita hiihtomiehiä ja -naisia, jotka lähtivät uhmaamaan hyytävää ilmaa. Onneksi lämpötila lähti auringon myötä nousuun ja tällä hetkellä kun ensimmäiset hiihtäjät alkavat hiljalleen lähestyä maalia on pakkasta enää vain vaivaiset -13c.

Minä kyllä jaksan ihailla näiden joukkotapahtumien hyvää henkeä ja urheilijoiden reippautta. Varsinkin lähdön hetkellä tunnelmat ovat riemuisat. Musiikki raikaa, värikäs urheiluväki alkaa liikkua, valtava massa, tasatahtiin. Se on joka kerta yhtä mahtava tunnelma.

Vaikka kisan nimi on Tarton hiihtomaratoni, on lähtö Otepäästä ja maali 18 km päässä Otepäältä, Elvassa. (Tämä vain pienenä sivulauseena.)

Ja tässä hieman kuvasatoa lähdön hetkiltä Otepään Tehvandin stadionilta:

Väkeä oli paikalla taas kuin meren mutaa. Itse asiassa koko maraton oli osallistujien osalta loppuunmyyty eli ilmoittautuneita oli 6.000 hiihtäjää. En tiedä paljonko jäi pois kylmän ilman vuoksi, mutta silmämääräisesti katsottuna väkeä oli vähintäänkin yhtä paljon kuin edellisvuonna.

Tyttö korokkeella vetää musiikin tahtiin lämmittelyjumppaa

Erilaisia teippauksia ja kasvosuojuksia oli hiihtäjillä montaa mallia ja väriä.

Mukaan mahtui aiempien vuosien tapaan myös muutamia hieman erikoisempiakin hiihtoasuja.

Kana ja pupu lähtevät hiihtotaipaleelle.

Lähtölaukauksen pamahdettua väki alkaa liikkua Tarton maratoni -marssin tahdittamana. Se on komea näky kun monituhatpäinen massa liikkuu.

Hiihtäjät katoavat aurinkohämyyn. Edessä on 63 km kylmää kyytiä.

Tarton hiihtomaratoni

Eilen se taas hiihdettiin, perinteinen Tarton hiihtomaratoni, joka starttaa Otepäältä ja kiertelee lähiseudun maastoissa 63 km verran päättyen lopulta Elvan kaupunkiin, 18 km Otepäältä.

Tämän vuoden maratoni oli 39. eli voidaan puhua jo kunnon perinteestä. Joka jaksaa vuosi vuodelta kiinnostaa hiihtäjiä yhä enemmän ja enemmän. Tänä vuonna lieni osallistujien määrä ennätyksellinen. Jos oikein ymmärsin kuulutuksista, kaikki halukkaat, jotka viime tingassa ilmestyivät paikalle, eivät mahtuneet mukaan. Järjestäjiltä loppuivat kilpaililijaliivit ja muu kisaan tarvittava hiihtäjille jaettava oheismateriaali.

Minä olisin voinut kertoa tämän järjestäjille etukäteen, jos majoituskyselyistä voi mitään päätellä, ja näköjään voi. Meiltä varattiin koko talo jo puoli vuotta etukäteen ja viimeiset kaksi kuukautta on lähes kaikki asiakkaiden majoitustiedustelut koskeneet juuri tätä viikonloppua. Monilta epätoivoisilta kyselijöiltä kuulimme, että viimeisten viikkojen aikana oli mahdotonta löytää majoitusta mistään Otepäältä tai sen naapurikunnista.

Lähdin tietenkin minäkin ihmettelemään tätä kansanhiihtotapahtumaa, johon osallistuu myös runsaasti hiihtomaailman tähtiä - osan tänä vuonna ollessa tietenkin Vancouverissa.

Väkeä oli lähtöpaikalla kuin meren mutaa, alkuhulinassa hiihtäjät juoksivat paikasta toiseen, etsien omaa lähtöpaikkaansa.

Sitten lämmitellään ja odotellaan startin alkua.

Ja sitten startti pamahtaa ja hiihtäjien meri lähtee liikkeelle. Ja uskokaa huviksenne, että se on hieno näky. Musiikki raikaa, Tartto-maratonin oma tunnuskappale, sellainen mahtipontinen ja isänmaallinen ja komea, kuin kansallislaulu, ja kirjava valtava ihmismassa liikkuu ikäänkuin sen tahdissa.

Kersten kertoi, että hänen äitinsä ei voi kuunnella tätä kappaletta itkemättä, se on niin komea, ja niinhän sitten minullekin kävi, että kyyneleet nousivat silmiin. Kuvasin hiihtäjiä ja vetistelin samaan aikaan. Suuri liikutus!

Kun katseli ohihiihtävien ilmeitä, oli suurimmalla osalla kasvoillaan riemuisa ilme. Keskittynyt ja riemuisa. Mietin sitä, että nämä tuhannet ja tuhannet hiihtäjät ovat kaikki tehneet ison etukäteistyön saapuakseen tähän hetkeen. 63 kilometriä ei nimittäin hiihdetä ihan tuosta vain kylmiltään. Jokainen oli jo lähtiessä ylpeä itsestään, tänne asti olen päässyt, tässä olen nyt. Ja tänään teen jotain suurta. Tätä varten olen treenannut, nyt on se hetki!

Aiempien vuosien tapaan mahtui joukkoon myös hupihiihtäjiä, jotka olivat valinneet hiihtoasuksi jotain hieman tavallisesta poikkeavaa. Oli kana ja neuvostoupseeri, murjaani ja vankikarkuri. Hannu ja Kerttu. Hiihtäjätyttöjä kansallispuvuissa. Ja minun suosikkini: kapteeni Jack Sparrow: