Kimmo ei ollut marraskuun retkellä mukana, mutta kuvat ja tarinat olivat miehen mieltä kiehtoneet sen verran, että hänen toivomuksestaan tehtiin nyt maaliskuussa uusi retki samaiseen puistoon. Hieman eri puolelta. Johtuen siitä, että emme löytäneet heti samaa tietä, jota minä olin kulkenut.
Päädyimme Toilan rannalle, joka muodostui latteista leveistä kivistä. "Hei, mehän ollaan ihan tyypillisellä englantilaisella rannalla", Kimmo nauroi, ja jatkoi: "Ei muuta kuin pyyhkeet esille ja aurinkoa ottamaan!"
Toilan rannalla oli, paitsi paljon latteita litteitä kiviä, paljon ajopuita. Joko luonto oli ne sinne heittänyt tai sitten ihminen ne sinne tuonut.
Jäät eivät vielä olleet lähteneet Toilan rannasta
Mitä jäistä jäljellä on, alkaa ahtautua kohti rantaa
Myös Latte haluaa auttaa ajopuiden keräyksessä
Marraskuussa käydessäni kiersin Toilan Oru Parkia sen yläreunalta. Oru tarkoittaa laaksoa ja valtavaa puistoaluetta totta tosiaan halkoo valtava laakso. Huomasimme olevamme sen toisella puolella. Tässä näkymää siis laakson toiselta puolelta:
Suomalaisille Toila lienee kuuluisin kylpylästään. Kyllähän me pyörähdettiin senkin pihalla. Olemme iloisia että kylpylä tuo ihmisiä ja sen myötä rahaa pienelle Toilalle. Itse emme ole kylpyläkävijöitä - vaikka joskus tuntuu, että kolottaville luille vesihauteissa tms. lilluminen voisi tehdä eetvarttia. Toilassa se lienee edullista - tai ainakin oli. Verrattuna Tallinnan spa-kylpylöiden hintoihin.
Toilan kylpylä on suht massiivisen kokoinen hyvinvointilaitos
Toilasta matkamme jatkui kohti Narvaa. Päämääränämme nähdä Narvan kosken hurja ja animaalinen kuohunta. Kuinka sitten kävi? Siitä myöhemmin. Mutta sitä ennen pistäydymme Sillamäessä.
Pysykää matkassa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti