lauantai 7. huhtikuuta 2012

Rutjan sotilaslentokenttä

Olen parina päivänä kirjoittanut luonnonkauniista matkakohteista Võsulla ja sen lähistöllä. Aina kun olen saanut jutun valmiiksi ja julkaistua olen kysynyt Kimmolta, mitä hän siitä piti. Ja aina olen saanut vastaukseksi aika innottoman: "Ihan kiva."  Kun tänään pohdin taas kolmatta kuvallista tarinaa Vainupeasta ja sen upeista rantamaisemista sai mies lopulta kakaistua ulos, turhautuneena ja kiihkeänä melkein kuin malttamaton lapsi. "Mutta koska sä oikein kirjoitat Rutjan sotilaslentokentästä!"

Nyt kirjoitan.

Toissapäiväisellä retkellämme Pedassaaressa ja Vergissä ja Vainupealla ja Toolsessa kävimme myös Rutjan hyläytyllä neukkuaikaan rakennetulla sotilaslentokentällä. Joka selvästi teki Kimmoon suuremman vaikutuksen kuin minuun. Ihmiset ovat niin erilaisia, ja ehkä jopa hyvä niin.

Rutjan kenttä sijaitsee lähellä Karepaa, ja sinne käännytään oikealle Võsulta tultaessa juuri ennen pientä Rutjan kylää. Ajetaan muutamainen kilometri päällystämätöntä metsätietä, joka näin huhtikuussa oli aika huonossa kunnossa.

Kenttä muodostuu kahdesta kiitoradasta jotka ovat n. 2,5 kilometriä pitkät kumpainenkin. Toinen on jo kasvanut lähes umpeen, mutta toinen oli yllättävänkin hyvässä kunnossa. Jos sitä vertaa vaikka Haapsalun lentokenttään.

Tietoa netistä löytyy aika vähän. Sen verran kuitenkin, että kenttä on kuulunut Neuvostoliiton 66. rynnäkkölentorykmentille jonka kalusto on koostunut 45 Sukhoi Su-17-hävittäjäpommittajasta (Naton koodinimi Fitter). Ja että kenttä nykyisin kuuluu Viron Kaitseliitulle elikä suojeluskunnalle, jonka Virun Malevan harjoituspaikka ja ampumarata ovat siellä.

 Kiitorataa yhteen suuntaan

Hylättyjä lentokenttärakennuksia

Jeeppi ja Latte valmiita testaamaan kenttää

Lisää vanhoja halleja ja rakennuksia

Kun kentällä oltiin sai Kimmo päähänsä, että myös minun on testattava Jeeppiä. Siinä on minulle vieraat automaattivaihteet ja olen sinnikkäästi kaikki nämä vuodet kieltäytynyt kunniasta opetella niiden käyttö. Yritin nytkin väistää tilanteen.

"Miksi ihmeessä?" kysyin. 
"Ei sitä koskaan tiedä koska tulee tilanne, että joudut tätä ajamaan." 
"Mikä sellainen tilanne voisi olla?"
"Joku vaan."
"Ai niinkuin perussuomalaisissa perheissä, jossa vaimo ajaa kerran vuodessa miehen autoa, juhannuspäivänä mökiltä kotio kun mies röhnöttää sammuneena takapenkillä."
"No vaikka!"
"Ja kuinka todennäköisenä pitäisit tätä meidän perheessä?" jatkoin.
"Ei sitä tiedä vaikka jonain juhannuksena innostuisin" Kimmo yritti.
"No, esitä sitten humalaista"
"Öri"
"Esitä vakuuttavammin!"
"Öri öri."
"Ookoo", totesin ja hieman innostuinkin tästä roolileikistä. Hyppäsin rattiin ja aloin motkottaa:
 "No arvata saattoi että näin se tämäkin juhannus sitten päättyi. Ikävästi päättyi. Mitä naapuritkin sanovat. Mene sinne takapenkille senkin vanha ketku. Nyt lähetään kotiin ja pubiin on turha yrittää lähteä sitten ainakaan pariin viikkoon!"


Ja niin sitten aloitin Jeepin ajoharjoitukset. Kimmo yritti välillä jotain upista, tyyliin: paina nyt kunnolla kaasua, johon minä: "Hei, sä olet sammunut ja sammuneet äijät ei ohjeita anna!"

Oli oikeasti aika kivaa. Ja kyllä minä välillä painoin sen tallankin pohjaan. Lujaa meni Jeeppi.

Tästä se alkaa, ensin opetellaan hallintalaitteet ja sitten lähdetään äijää viemään kotiin.

5 kommenttia:

Maris kirjoitti...

Taas olette löytäneet jotain, mistä mulla ei ollut hajuakaan, vaikka Karepalla olen monta vuotta kesäleirillä viettänyt! Mielenkiintoinen kenttä kyllä.

Tiina Linkama kirjoitti...

Karepa on seuraavana juttulistalla. Ja Vainupea. Kimmo kertokoon miten tuo kenttä löytyi, kun on selkeästi miehen erikoisalaa.

Kimmo Linkama kirjoitti...

No tuo oli helppo juttu sikäli, että jo Võsun oston aikoihin tutkin kartalta ympäristöä, ja kiinnostuin oitis metsässä olevasta selkeästi kiitoradasta.

Sitten 4x4-foorumilla joku kyseli offroad-mahdollisuuksia Rakveren lähistöllä, ja joku tiesi Rutjan kentän takana olevan jonkinlaisen radan.

Siispä kaksi syytä lähteä katsomaan, kun siellä päin liikuttiin. Offroad-rataa ei kyllä lähdetty edes etsimään, kun metsässä oli vielä lunta ja kaikki pikkutiet puolimetristä mutaa. Ei hirveästi kiinnostanut jäädä mutaan sutimaan, kun autossa ei ole vinssiä.

aare kirjoitti...

No tonne kentälle on pakko mennä katsomaan.Liekkö siellä voi vaikka "vähän polttaa kumia" automaattivaihteisella.
Kuuleppas Tiina, automaatilla on helpompi ajaa kuin manuaalilla, näin se vaan on.

Suski kirjoitti...

Tuollasissa hylätyissä paikoissa on aina jotain jännää ja vähän aavemaistakin. =)

Mulle tuli 3kk:n Pietarissa asumisen jälkeen sopiva tilaisuus vaihtaa autoa automaattivaihteiseen enkä kyllä kauan miettinyt vaihtoa. Täällä on yksinkertaisesti ihan mahdotonta ajaa manuaalivaihteisella, se on niin hirveetä veivaamista ja polkemista koko ajan. Ja kun siihen olen nyt tottunut, en ihan hevillä vaihtaisi takaisin, vaikka asuisin muuallakin. Varo vaan, kun pääset automaatin makuun niin sinullakin on auton vaihto edessä... ;D