tiistai 10. huhtikuuta 2012

Viron fosforisota 1971-1989

Neuvosto-Virossa käytiin vuosina 1971-1989 sota, jossa ei käytetty muita aseita kuin sanoja ja mielenilmaisua, mutta joka oli yksi niistä tapahtumista, joiden katsotaan aloittaneen prosessin, joka johti Viron itsenäistymiseen 1991.

Kyse on ns. fosforisodasta, jonka kuumimmat vuodet olivat 1987-1988, jolloin kansa, yhdessä toimittajien, tiedemiesten ja akateemikkojen kanssa alkoi vastustaa Neuvostoliiton jättihanketta aloittaa laajamittainen fosforin louhinta Lääne-Virumaalla: Toolsessa, Kabalassa ja Rakveren ympäristössä.

Aiemmin oli fosforia kaivettu jo ennen toista maailmansotaa Tallinnan lähistöllä Maardussa,  missä vieläkin on nähtävissä suuria, nyt hylättyjä kaivantoja ja jätekasoja. Maardun kaivokset suljettiin 1991.

Fosforisotaa käytiin luonnonsujelullisista näkökohdista - olisihan kaivokset tuhonneet laajoja alueita historiallisesti merkittäviltä ja luonnonkauniilta alueilta. Sodalla oli kuitenkin poliittisetkin taustat; Neuvosto-Viro halusi lähettää Moskovaan signaaleja kasvavasta halustaan määrätä itse omista asioistaan.

Toimittaja Juhan Aare on yksi fosforisodan (usein myös fosforiittisotana tunnetun) huomatuimpia hahmoja. Hän otti asian esiin 25.2.1987 ajankohtaisessa televisio-ohjelmassa Panda. Vuosina 1987-1988 toimittaja Aare esiintyi, puhui ja kirjoitti lakkaamatta fosforiitista, kaivoksista, veden, meren ja luonnon saastumisesta. Eikä vain hän, vaan sadat muutkin. Ja tuhannet ja taas tuhannet ottivat kantaa fosforiitiin kaivamista vastaan. Ja 6.12.1988 Viron korkein neuvosto päätti, ettei uusia fosforiittikaivoksia ja -louhoksia avata.

Tämä oli aikanaan jotain ennenkuulumatonta ja antoi lisää toivoa Viron orastaville toiveille irtautua Neuvostoliitosta.

Me ajelimme toissapäivänä Maarduun ja kävimme tutkailemassa Rebalan historiallisella alueella sijaitsevia vanhoja fosforiittikaivoksia. Fosforiittisota koski myös näiden kaivosten laajentamista, vaikka suurimmat ja todella massiiviset kaivannot oli suunniteltu aloitettaviksi Rakveren ympäristössä.

Tässä kuvasatoa siitä, miltä maisema saattaisi nyt näyttää laajalta alueelta meille rakkaalla Lääne-Virumaalla, missä Võsukin sijaitsee.

Hiljaa mielessämme kiitämme fosforisodan sankareita, Juhan Aarea ja kaikkia muita, jotka uskalsivat nousta voimaa vastaan, jota oli aiemmin pidetty liian mahtavana ja kaikkivoipana vastustaa!

 Maardun fosforiittikaivannot suljettiin 1991

Jätekasoja Maardun kaivannon reunalla

Kaivanto on kuin suuri syvä haava maassa

Suuria jätevuoria kaivannon reunalla

2 kommenttia:

Maris kirjoitti...

Fosforisotaa käytiin tietysti tyypilliseen tapaan myös laulurintamalla. Alo Mattiisenin "Ei ole üksi ükski maa" kertoo heräämisajan tunnelmista:
Teab loodus vaid, teab isamaa – meil tuleb üksteist aidata …
Ei ole üksi ükski maa,
ei taha, ei saa sind jätta, Virumaa!

Kappale oli merkittävä myös laulavan revoluution kannalta.

Youtubesta löytyy otsikolla hakemalla useita versioita esityksistä, joten en laita tähän linkkiä, mutta tuo kappale kannattaa siis fosforiaiheen tiimoilta kuunnella.

Nimetön kirjoitti...

1990-luvun puolivälissä kävimme Maardussa katsomassa Tigoteamin lannoitetehdasta. Tehdas on ehkä liian hieno sana mutta kyllä siellä toimintaa vielä oli. Odottelimme tehdasalueella että milloinhan omistaja saapuu. Kohta kurvasi Ford Mustang paikalle ja itse Vladimir T., kaapin kokoinen ja mafioson oloinen kaveri saapui esittelemään toimintaa. Kun alue oli kierretty sanoi Vladimir bussilastilliselle suomalaisia vieraita: "Jos Renny Harlin kuvaa joskus uutta elokuvaa niin tänne tehdasalueelle voi tulla räjäyttelemään". Harlinhan oli tunnettu toiminnallisista elokuvista kuten Jäätävä polte, Die Hard 2 ja Cliffhanger.

Ykä