sunnuntai 2. toukokuuta 2010

Turhan hintava vappulounas

Vappu on sitten vietetty, kuka mitenkin.

Me emme viettäneet sitä erityisemmin, eikä sitä ainakaan meidän kulmilla muutenkaan näytetty juhlistettavan. Jossain päin liikkuivat vappunoidat, vaan eivät täällä. Ja ehkä jossain vietettiin myös työläisten vappua, vanhan ajan muistoksi. En tiedä siitäkään sen enempää.

Me siis olimme kuin aina ennenkin paitsi että minä olin jollain lailla apea. Totesin, että Suomessa on parhaillaan ilo ylimmillään, ja täällä ei tapahdu sitten yhtään mitään. Ja että olisihan se kiva edes jollain lailla juhlistaa tätäkin päivää. Linkama saa vakkari-neronleimauksensa (joskus minä luulen että se mies ajatteleekin vatsallaan): "Hei, mennään syömään ulos!"

Parempien ideoiden puutteessa näin päätettiin ja sitten alkoi tavanomainen pähkäily siitä, että minne. Kun kaikkialla on tullut jo käytyä. Tartto ja Viljandi ja Elva ja Valga... ei mitään uutta auringon alla, Otepäästä puhumattakaan.

Vaan sitten keksin minä mielestäni hyvän idean, lähdetään Latviaan, Rujienan pikkukaupunkiin. Kerran siellä kiertäessämme näimme ulkoa päin vallan mukavan ravintolan, jonne emme silloin poikenneet. Ehdotus saa kannatusta ja hyppäämme autoon, minun vastakorjattuun Peugeottiin ja minä ajan.

Otepäältä on matkaa Rujienaan runsaat 150 kilometriä. Valtakunnan raja ylitetään lähinnä metsässä, lähin virolainen kylä on Lilli, jossa ei ole kuin pari taloa kylää merkitsemässä.

Mutta mikä on ajaessa kun ilmakin on kauniin puoleinen ja kevät Latviassa selvästi Otepäätä pidemmällä. Koivuissakin jo pienet hiirenkorvat. Pari kertaa pysähdymme, että saan kevään hentoa viheriää kuvattua, mutta sitten alkaa kamera kenkkuilla, pelkään sen hajonneen. Vain Program-ohjelma toimii, muut säädöt ovat mykkiä.






Mutta pieneen Rujienaan pääsemme kunnialla ja löydämme ravintolan Tris Draugi (Kolme ystävää) vaivattomasti. Pihamaa näyttää viihtyisältä, mutta on liian viileää jäädä ulos syömään. Siirrymme sisätiloihin.



Sisällä ravintolan nimen mukaisesti istuu kolme baarinpitäjän ystävätärtä tylsistyneen näköisinä lonkeroita imuttaen. Baarinpitäjä pälyilee meitä pelästyneenä, kääk, turisteja, ja vetää nopeasti kasvoilleen parhaimman latvialaisen puunaamailmeensä.

Seisomme tiskillä ja tiedustelemme ruokalistaa. Menu? Menyy? FOOD???  Johon baarinpitäjä puistelee mykkänä päätään.Lopulta hän kerää yhteen kaikki kaksi osaamansa englanninkielistä sanaa ja ilmoittaa suorastaan ylpeänä: kitchen closed.

Avot. Olemme ajaneet 150 km turhan takia. Toista ravintolaa ei pienessä kaupungissa ole, eikä myöskään matkan varrella. Linkama on kärttyinen, eikä tilaa yhtään mitään. Minä tilaan itselleni juotavaa ja käytän tilaisuutta hyväkseni ja käyn ravintolan vessassa.

Se siitä vappulounaasta tai päivällisestä.

Lähdemme ajamaan takaisin ja vaihdamme kuskia eli on Kimmon vuoro ajaa takaisin. Mies on nälkäinen ja sitä myötä kiukkuinen ja minuakin alkaa suoraan sanoen kyrsiä koko matkanteko. Kamera hajalla ja vatsa tyhjä. Eikä kännykkäkään suostu lähettämään tekstareita, mikä lie vika siinäkin. Tekisi mieli nakata koko roska ikkunasta ulos.

Aika mykkinä ajamme siis takaisin Viroa kohti, nyt eri reittiä, että tulisi vaihtelua, ja suunnistamme kohti kaksoiskaupunki Valka/Valgaa.

Neljä kilometriä ennen Valkaa hajoaa auton takakumi. Emmekä saa varapyörää esiin, sillä pultti joka pitelee varakumilokeroa takapaksissa kiinni on ruostunut umpeen.

Jostain peltojen poikki singahtaa paikalle pieni musta koira räksyttämään jalkoihimme. Ohi pyyhältävät autot nostavat hiekkapilviä, joita nielemme tien poskessa.

Pitkän tovin hätävilkkuja vilkuteltuamme ja autoa kierrettyämme paikalle tulee latvialainen nuori mies joka yrittää kammeta ruostunutta pulttia paikoiltaan. Siinä onnistumatta. Hän soittaa jollekin ja joku tulee paikalle jonkin ajan päästä. Koko aikana ei puhuta mitään, koska meillä ei ole yhteistä kieltä.

Kolmen miehen voimin pultti saadaan lopulta auki, vararengas esiin ja vararenkaaseen jopa ilmaa.

Latte on ollut koko renkaanvaihto-operaation hermoheikko ja hepulissa. Pieni musta koira, joka räksyttää auton ympärillä, ärsyttää Lattea, eikä se ymmärrä mitä ihmettä nämä puhumattomat ja aika synkeän näköiset miehet puuhaavat auton kimpussa. Iso koira haukkuu niin, että auto keikkuu tunkin päällä.

Operaation loputtua kiitämme auttajiamme ja yritämme tarjota heille rahaa, mutta he kieltäytyvät siitä ja lähtevät paikalta yhtä mykkinä ja ilmeettöminä kuin siihen tulivat. Hyvä kuitenkin että tulivat. Jatkamme matkaa.

Kaksi kilometriä ennen Valkaa puhkeaa vararengaskin.

Nilkutamme kolmella pyörällä ja yhdellä vanteella Valkaan ja sieltä Valgaan. Kumi on jo lähellä savuamista, ja koliseva ja notkuva saapumisemme Valgaan tuottaa paikallisille samanlaista iloa kuin sirkuksen saapuminen kaupunkiin. Asiantuntevasti pieni poika ilmoittaa kun nousemme autosta: Teil on kumm tühi.

Autosta noustuamme toteamme että myös toinen etulampuista on säleinä. Ilmeisesti siihenkin on iskenyt kivi.

Alamme etsiä taksia ja sellaisen löydämmekin. Taksimatka Otepäälle maksaa 600 kruunua.

Tänään on Kimmo sitten lähtenyt uudelleen meidän autoremppaäijän kanssa vaihtamaan hajonneen renkaan tilalle yhtä talvirengasta. Kimmon autolla kun taas ei voi ajaa kun siinä on katsastus mennyt umpeen. Puuuh.

Jään tässä odottelemaan, että tuleeko kotimatkalla sakot Peugeotin sekarengastuksesta.

Tällä hetkellä vappulounaamme, jota emme siis koskaan saaneet, on maksanut:

500 kruunua bensoihin + yksi osittain rikkinäinen kamera (voi vain arvella mitä korjaus maksaa) + n. 2000 kruunua uusiin renkaisiin (voi vain arvella kauanko kestää ennenkuin ne saapuvat) + 600 kruunua taksiin + autoremppaäijän bensa- ja työkulut tältä päivältä.

Ja kaiken kukkuraksi, minulla on nälkä! -- Eihän me mihinkään ruokakauppoihinkaan eilen ehditty kun kotiin ehdittiin vasta yön tultua. Kahviakaan en ole saanut, kun ei ole maitoa...

Että Glada Vappen vaan, näin jälkikäteen!

16 kommenttia:

OnuKoo kirjoitti...

Mun mielestä teidän kannattaa ehdottomasti viettää varavappu. Otatte ja menette vaikka Pyhäjärvelle tai Nuustakuun ja vetäisette hieman kuplivaa ja jotain pientä mukavaa suolaista sen seuraksi.

Outi kirjoitti...

No niin. Olisitte vaan tulleet Salonkitien ristoranteen. Ilmainen lounas juomineen. Kaupan päälle iloinen seura ja paljon puhetta :)

Crane kirjoitti...

no voihan...! siis kaikki mikä voi mennä pieleen, meni! harmi.
kommentoijat ovat jo laittaneet hyviä ohjeita, mutta miehän en malta olla lisäämättä, että koska elämässä pitää säilyä tasapaino, niin nyt teillä on odotettavissa jotain ihan loistavaa korvikkeeksi... kerta!

Marjattah kirjoitti...

Vuoristorataa on elämä. Riemukkaan partioretken jälkeen täysin pieleen mennyt päivä.
Tehkää niinkuin me taannoin purjehdusaikoina: Kirjoitimme retkistämme lokikirjaa. Yhtenä päivänä myrskyisässä kelissä kaikki mahdollinen meni pieleen. Lokikirjoituksen ylle vedettiin iso rasti, ja huomautus: "Peruutettu päivä".

Lukijan on kuitenkin todettava, että vastoinkäymiset ovat armoitetulle kirjoittajalle oivallista materiaalia... Silti toivon taas runsaasti onnistuneita päiviä.

Tiina Linkama kirjoitti...

Kiitos myötätunnosta. Eihän tuo jälkikäteen mikään iso haveri ollut ja jäipä siitä vapusta vähän erilaiset muistot.

Tänään lähdetään Tarttoon katsomaan uusia renkaita joten pian taas Punainen Ranskatar ajelee iloisesti pitkin Etelä-Viron maanteitä.

Kamerasta en osaa vielä sanoa mitään. En ole siihen ja sen toivottavasti väliaikaiseen toimintahäiriöön palannut epäonnisen reissun jälkeen.

mm kirjoitti...

Ihan arasti ja ihan puskasta kurkistaen kyselen vain, että joko naurattaa. Tai eihän rahanmenolle voi nauraa. Vai voiko. Hyvä, että tähän lokikirjaan kuitenkin jaksoit tuon päivän merkitä :)

Unknown kirjoitti...

Oioioi. Eks see ole Murphy seadus, et kui midagi saab metsa minna, siis lähebki. Kogu raha eest, sõna otseses mõttes! Aga seda Vapput mäletate küll igavesti.

Tiina Linkama kirjoitti...

mm:lle, jo alkaa näyttää koko reissu hieman koomisessa valossa.

Ja Kersten, totta on, että erilaiset vaput jäävät mieleen.

savisuti kirjoitti...

Löysin juuri äsken blogisi ja luin vappuseikkailustanne. Mahtoi harmittaa! Eestiläisen miehen ex-vaimona kaikki naapurimaan kuulumiset kiinnostaa ja seuraan jatkossakin! Taisi ainakin olla erilainen vappu!

Tiina Linkama kirjoitti...

savisuti, on aina mukavaa kun uudet asiasta kiinnostuneet löytävät blogini!

Joten tervetuloa tänne seuraamaan jutusteluani. Joskus tulee tarinaa enemmän, joskus vähemmän. Joskus asiasta, ja joskus asian vierestäkin.

Ja totta on, että vappu jäi muistojen kirjoihin!

Vallaton mummeli kirjoitti...

Hyvät hyssykät, olipa teillä Vappu! Ihan henkeä pidätellen jatkoin lukemista ja odotin kauhuissani, että mitä seuraavaksi.

Anonyymi kirjoitti...

No on ollut huonoo tuuria... Käännetään vielä veistä haavassa ;)
Lillin ja rajan jälkeen siinä kun alkaa asfaltti on ruokapaikka Ungurinissa. Samassa paikassa jalostetaan villaa ja tehdään designtuotteita myyntiin.
Kerran syönyt hyvää ruokaa siellä, kahvia juonut useammankin kerran.

Jussi

Tiina Linkama kirjoitti...

Veitsi vähän kääntyy -- mutta yritän ajatella asiaa positiivisesti. Nyt tiedän mihin mennä.

Mutta ihan uteliaisuudestani kysyn Jussilta, että mistä sinä tämän tiedon olet löytänyt!!

Anonyymi kirjoitti...

Valitettavasti en muista kuka minut sinne ensimmäisen kerran vei vuosia sitten... olen asustellut tai paremminkin lomaillut Valmierassa ja Riiassa jo vuosia. Kaksio Valmieran keskustassa tuo vaihtelua Hämäläiseen metsämaisemaan tottuneelle ;)
Valmierasta Staiceleen välillä on krouvi joen rannalla jossa hyvät pihvit(suosittelen marrutki=piparjuurimaustevoipihviä). Oliskohan Urgassa, no Valmierasta tullessa oikealla puolella ennen jokea...ja tämäkin tietysti ilman mitään mainosta/kylttiä. Paikassa ei käy pankkikortit.

Jussi

Tiina Linkama kirjoitti...

Jussi - suurkiitos kommentista. Täytyy yrittää löytää tuo paikka.

Kuinka mielenkiintoista kuulla, että suomalaisia löytyy Valmierastakin. Kovasti herää kysymyksiä, kuten miten päädyit juuri Valmieraan ja miten pärjäät kielen kanssa. Se kun tekee kaiken kansskäymisen latvialaisten kanssa niin hankalaksi kun mitään ei kielestä ymmärrä.

Anonyymi kirjoitti...

Sveiki tai Tere taas.
Kyselit kuinka pärjää keskusteluissa... Kerrotaanpa tarina edellispääsiäiseltä: Kävelin koirani kanssa bussiaseman vierestä, kun vastaan tuli kaksi rouvashenkilöä. Rouvat keskustelivat koirastani (sunniti) ja päättivät kysyä minulta asiasta...aloittivat latviaksi, vastasin englanniksi... toinen jatkoikin englanniksi, toinen venäjäksi. Taas vastasin englanniksi ja kerroin samalla ettei ryssä (ruski)onnistu. Kysyivät mistä olen, vastasin Suomesta..vaihtoivat ruotsiin molemmat!! Menin ihan lukkoon, ymmärsin kaiken mutten saanu ruottiks sanaakaan ulos ;) Rouvat asuivatkin nykyään Malmössä ja olivat vaan pääsiäisen vietossa Latviassa.
Keski-ikäiset ovat opiskelleet "keskikoulussa" järjestään saksaa ja nuoremmat englantia. Nuoret Latvialaiset eivät osaa/halua puhua venäjää (patriotism) = sama kuin meillä ruotsin kanssa... nuorten kanssa pärjää englannilla, osa tosin ääntää oudosti..
Monet sanoista ovat samantapaisia monissa Itämeren maissa.
Laiva=vene
Redisii
Rabarber
kurka
Būvmateriāli=rakennusmateriaali
Remonts un rezerves daļas=remontti ja varaosat
Volejbols=lentopallo
Samaten kaikki ulkolaiset nimet kirjoitetaan niinkuin ne lausutaan: Dominikam Strosam-Kānam IMF pääjohtaja.

Atta Jussi