torstai 11. kesäkuuta 2009

Takapihojen luontokuvaaja

Tänään käytin pitkän tovin kierrellen pihaa ja kuvaten kaikkea kukkivaa. Ja olihan siellä vaikka mitä. Laajensin vielä repertoaaria ja kuvasin lisäksi kaikkea liikkuvaa.

Eli harrastin luontokuvausta ollen tällainen takapihojen luontokuvaaja – ja hieman myös etupihojen. Helpompaakin kuin suolla aamuyöstä rämpiminen tai haaskoissa kieriskely tai mitä ne oikeat luontokuvaajat joutuvatkaan tekemään.

Tästä se alkaa, luontokuvausta Villa Ottilian pihalta.

Muistattehan, kuvia klikkaamalla aukeaa ihan uudet laajemmat näkymät. Varsinkin noissa ötökkäkuvissa on iso koko ihan ehdoton.

Ensimmäinen esiteltävä on rentoakankaali, suosikkini, monestakin syystä. Ensinnäkin jo nimi. Rentoakankaali. Mistä lienee saanut nimensä, oliko joskus jossain rento akka, joka kaalien sijasta kasvatti tätä?

Niin, minun suosikkejani on tämä sitkeä, kaiken kestävä, jopa rikkaruohot nujertava kaunis peitekasvi, joka kaiken lisäksi kukkii vallan ihanasti.



En ole ainoa joka on ihastunut rentoon akkaan ja sen kaaliin. Kukissa kävi kova hyrinä, ja pääsin samalla harjoittelemaan tätä liikkuvaa puolta luontokuvauksessa. Ja voinkin kertoa, että ollakseen noin paksu ja pullea, kimalainen on suorastaan ärsyttävän nopea liikkeissään. Juuri kun luulin saaneeni keltamustan karvapampulan tähtäimeen, nosti pampula kytkintä ja oli jo seuraavassa kukassa.

Muutama kelpo kuva tuli kuitenkin, vai mitä sanotte:





Siirrytään tukevasti maan pinnalla olevista akankaaleista tuulessa tanssiviin kasvimaailman keijuihin, akileijoihin.



Nämä ovat kyllä ihanan herkkiä. Toiset ovat hurahtaneet ruusuihin, minusta yksi kauneimmista kasveista on keveästi tuulessa kiikkuva akileija.



Takapihojen luontokuvaaja tätä kuvaa ottaessaan muisti, että huumoria ei pidä pelätä, edes lyyrisissä kasvikuvissa.

Tässä siis huumoria, olkaa hyvä:



Juhannusruusu on sekin pian aloittamassa kukinnan, tässä ensimmäinen nuppu



Kielot viettävät siestaa juhannusruusujen varjossa. Ja Ronja viettää siestaa kielojen kupeessa.



Sitten takapihan puustoon – sembramäntykin kukkii, ihmeellisin punaisin kävyin.







Ja sitten taas luontokuvauksessa eläinkuntaan: mikä lie pistiäinen se tässä. (Linkama tiesi sanoa, ettei se mikään pistiäinen ole, kun pistiäisellä on pitkä piikki persuuksissaan… siihen se tunnistus sitten jäikin. Me ollaan kyllä mahtavia luonnontuntijoita.)



Ja matka jatkuu. Punaiset pionit ovat aloittamassa kukinnan nekin.

Jos akileija on kaunis ja herkkä kuin nuori Ansa Ikonen tai Regina Linnanheimo, niin punaiset pionit ovat kasvimaailman Liana-Kaarinoita tai Anneli Sauleja. Mirjam Kuosmasta unohtamatta. Vahvoja, mitään pelkäämättömiä, häpeämättömiä vahvassa punassaan ja kauneudessaan. Ei runotyttörooleja näille kukkijoille.



Seuraava kuva on omistettu erityisesti Outille, tuolle naispuoliselle Epäilevälle Tuomaalle, jos sattuu tätä juttua lukemaan. Nääs, ensimmäinen krassi on aloittamassa kukintaansa – ja se on IHAN ITSE siemenestä kasvatettu, koko iso pöheikkö. Onnistuinpa!

Tööt-tööt, Outi, täältä tullaan! Ja huomatkaa, kuvaan tarttui vahingossa myös yksi liikkuva luontokappale.



Sitten on vuorossa lisää puita ja pensaita, ensimmäisenä variegata kanukka Siberica Elegantissima. Ja asiaa ihmetteleville kerron, että tämän kuuluu olla tällainen kirjava – kyse ei siis ole Latten ureoimasta eli kansankielellä kirjavaksi pissimästä raakista.



Sen sijaan ylätasanteen aniliini rhodo on kärsinyt niin Latten voimallisesta virtsasta kuin kaiken maailman pöppiäisistä ja niiden puremista. Muutaman kukan jaksaa sekin silti vääntää:



Myös kuusama – lajike hakusessa, olisiko kota… on aloittamassa kukintansa:



Tämä on hilpeä, kuin kirahvi. Kyse on maksaruohosta, jonka tarkempaa määritystä en osaa antaa, hankittu tänä keväänä latvialaiselta Baltezers-tarhalta, ja purkissa luki lyhykäisesti ’sedum’:



Sama kasvi hieman kauempaa



Joko alkaa kasvit puuduttaa? No, laitetaan lopuksi pari kuvaa kaikille araknofobisille piristykseksi. Ei tarvitse pelätä, tämä veitikka oli vain muutaman millin pituinen, joten jopa minä uskalsin sitä kamerani kanssa lähestyä. Tarkkuus ei ole paras mahdollinen, mutta pitäähän jättää jotain kehittämisen varaakin.



Tyyppi sylkee verkkoa suustaan, tehkää perässä!



Jotta tällainen kierros takapihojen luontokuvaajalta. On kuvattu kukkivaa ja liikkuvaa luontoa. Kengät pysyivät kuivina eikä bensaa kulunut.

Toivottavasti piditte kierroksesta! Jään kieli pitkällä odottamaan kommenttejanne, joista kaikista olen aina yhtä kiitollinen, vaikken ihan aina kaikkiin ole muistanut vastatakaan.

12 kommenttia:

Outi kirjoitti...

Näköjään ihmeiden aika ei ole ohi!

Kuinkas niiden muiden kanssa kävi?

Kimmo Linkama kirjoitti...

Jospa minäkin raportoin luontokuvaussessiota. Bensaa ei kulunut, suossa ei tarvinnut rämpiä. Tämä kaikki totta.

Mutta olisipa ollut itsellä videokamera käsillä. Kun ei ollut, yritän kuvailla.

Rouva luontokuvaaja makaa kampelana terassin kiveyksellä, sihtaa kameraa kohti hämähäkkiä, kuuluu yhtaikaa kameran räps-räps-räps (tiedättehän sen äänen elokuvista, kun uutiskuvaajat painavat menemään moottoriperällä) ja matalaa jupinaa "tarkennu nyt, prkl... minne se ötökkä hävisi... ja kuka antoi luvan alkaa tuulla?"

Olisin sitten voinut laittaa tuon vaikka juutuubiin. Miljoonia hittejä tiedossa. Tämän puutteessa joudun tyytymään ihan itsekseni lattialla kieriskelyyn.

Tiina Linkama kirjoitti...

Outille, aika hyvin on mennyt kaiken kasvatuksen kanssa, muutamia pienehköjä takaiskuja lukuunottamatta.

Siis toivoa on!

Ja Miehelle: Luontokuvaaja joutuu taipumaan moneen, ei siinä auta puolison hekottelu. Kun ötökkä on huonossa kuvakulmassa, on luontokuvaajan tehtävä hankkiutua käärmenainen-asentoon, tai kampela-imitaatioon.

Onukoo kirjoitti...

Mutta lopputulos palkitaan. Kuvista on vaikea parasta valita. Kaikki on hienoja - no se latvialainen kirhavi ei ehkä niin sykähdyttänyt. Joka tapauksessa olen näin kokeneena perennoiden tuntijana kiitollinen tästä oppitunnista. Olen kuullut paljon tästä rentoakankaalista, mutta nyt vasta näin miltä se näyttää.
Itse ostin tänään kaksi alppiruusua Plantagenista á 10 eur. Menevät mökillä "yläpihalle".

Nimetön kirjoitti...

Täällä yksi aloitteleva kamera-dille ihailee kuviasi...jospa minäkin joskus ja huoh!

Meillä täällä on myös mitä ihanimpia kasveja ja olen niistä kuvia räpsinyt omalla vaatimattomalla digikamerallani, ja pöh, eivät mitään verrattuna noihin ottamiisi.

Rentoakankaali puhutteli, arvaat varmaan miksi..;)
Entäs Pioni, vau mikä kaunotar!

Seuraava projektini on kuvaamisen saloihin syventyminen, kunhan vaan löytäisin oppaan, josta minäkin jotain ymmärtäisin. Monimutkaiset termit sekoittavat pienen pääni ja tunnen itseni tolloksi, mrr..

Nautinto oli takapihojen luontokuvaajan seurassa kulkea.

Kas kun uskaltauduit jopa hämähäkkiä kuvaamaan, tykkäsin niistä kuvista kovasti.

Tervehdys täältä Las Palmasista eräältä uskolliselta lukijaltasi. ;)

Nimetön kirjoitti...
Blogin järjestelmänvalvoja on poistanut tämän kommentin.
Tiina Linkama kirjoitti...

Ei kuvaamiseen tarvita kallista kameraa.

Useimmat palkinnot valokuvakilpailuissa ovat menneet täysin tavallisille pokkarikuvaajille ja heidän otoksilleen.

Näkemys, tunne, rehellisyys ovat tärkeimmät avut hyvälle kuvaajalle.

Vasta sitten tulee kamera ja sen kyvyt. Ja photoshop.

Tiina Linkama kirjoitti...

Hyvä Herra Onukoo, teille minulla on kaksi sanaa (lausetta):

Ensimmäinen: latvialainen kirahvi on loukkaantunut. Hän on kaunis, pitkäkaulainen ja fotogeneettinen.

Toinen: Aivan helevetin liikaa maksoit rhodoista -- ja KUKA ostaa ylipäätänsä MITÄÄN rosmoyritys Plantagenista, kysyn.

Pettymykseni on niin kova, että vedän vinkuen henkeä ja toistelen pariakin rauhoittavaa mantraa pitkälle iltaan.

Om mani lyyrinen padhme hum...

... voi OnuKoo.......

Onukoo kirjoitti...

Tarkoitukseni ei suinkaan ollut loukata Latvialaisen Kirahvin herkkiä tunteita - syvimmät pahoitteluni.
Ostin kun halavalla sain - olivat -50%:n alennuksella. Paljonko s ne sitten maksaa Virossa? Kokemukseni mukaan saman, paitsi torilla, mutta siellä niitä ei ole koskaan myynnissä.

Sylvia kirjoitti...

Rentoakankaali on tosiaan hassunhauska nimi. Meillä rehu saa tyytyä olemaan revsuga... no saahan tuostakin likaisella mielikuvituksella vaikka mitä!

Kyllä sitä kasvi- ja luontokuvaaja saa tosiaan olla vaikka millaisessa asennossa, viis siitä jos "yleisöllä" on hauskaa! Kama Kasvikuvaaja tässä kai tarttettaisiin.... :-)

Kysymäsi "kuusama" taitaa kuitenkin olla Weigela florida ´Alexandra´?? Paratiisinpensas...

Tiina Linkama kirjoitti...

Latvian kirahvi nyökkää suopeasti päätään ja antaa anteeksi ajattelemattomat sanat.

Oikeasti ei se 10 euroa ole paha hinta, riippuu tietenkin rhodon koosta.

Minusta vain kaikki mitä Plantagenille maksetaan on liikaa. On nääs vieläkin kana kynimättä niiden kanssa.

Ostin aikanaan sieltä sinisen kiinanpionin jolle sain kasvutakuun, jonka piti olla muistakseni puoli vuotta vai vuoden voimassa.

No, joka tapauksessa, se ei lähtenyt kasvuun ja menin sitten kasvutakuun kanssa Plantageniin. Siellä ne vaan nostelivat hartioitaan, eivätkä suostuneet pionia mulle korvaamaan.

Minä hikeennyin niin että halusin tavata myymälänhoitajan ja se tuli sitten paikalle ja kopeana ilmoitti, että tappio on minun.

Mitä tuollaisella kasvutakuulla tekee, kysyin, vaan en saanut vastausta.

Sen jälkeen olen ko. kauppaketjua välttänyt ja mollannut aina kuin tilaisuus siihen tulee.

Tällainen yhden naisen sota. Ei tunnu paljon minun ostoboikottini kyllä niitä heiluttelevan. Mitä olen kuullut, yritys kasvaa ja syö toisia tieltään.

Outi osti myös saman kiinanpionin, muistatko? Lähtikö se kasvuun? Oliko se sininen?

Tiina Linkama kirjoitti...

Weigelapa hyvinkin, tiedän jopa sortin: Kaunis veigela 'Purpurea Nana'

Weigela florida Purpurea Nana.

Joku suomalainen vain väitti minulle että weigelan käännös on kuusama.

Itsellä on kuusamaa (viroksi kuslapuu) Topussa, olisko joku ruotsinköynnöskuusama... no, joka tapauksessa, kiipeävä punakukkainen.

Mutta mikä on weigela suomeksi... täytyy alkaa googlailla.

AIna mulla nämä lajinimet menevät sekaisin, varsinkin puissa.

Täällä on vaikka kuinka paljon erilaisia keväällä valkoisin kukin kukkivia puita, joiden nimiä en ala edes arvaamaan.