Italian matkakertomus: huoltokatko

Ystävät rakkaat ja matkakertomuksen lukijat. Nyt on vähän huonoja uutisia.

Tarinan piti jatkua Orvietosta kohti Perugiaa, aina vaan korkeammalle. Ja sieltä Roomaan. Vaan matkakirjoitukseen on tullut tekninen ongelma, kutsutaan sitä vaikka huoltokatkokseksi.

Selväkielellä: Tietokoneeni ulkoinen kovalevy, jonne olen tallentanut ihan kaiken, pihahti, sihahti ja sammui. KAPUT. Ja Game Over.

Suomeksi sanottuna: olen menettänyt joka ikisen kuvan ja tekstin mitä olen kirjoittanut viimeisen 10 vuoden aikana.

Pilvessä minulla ei ole mitään. Facebookissa joitain kuvia, joista ehkä saisin jotain napattua kuvitukseksi.

Nyt vaan KORPEAA niin isosti että juttu todella hyytyy ainakin toviksi tähän.

En silti lopeta matkakertomusta näihin sanoihin. Mutta näin se pääpiirteissään meni:

Orvietosta menin sitten eteenpäin ja aina oli kivaa. Ja sitten palasin kotiin. The End.

Yksin Italiassa, osa 46: Orvieto Classico

Tähän asti tapahtunutta: Tiina on viettänyt viimeisen yönsä Sienassa. Sen sijaan että hän palaisi Roomaan, vaihtuukin suunta kohti Umbriaa, tarkalleen sanottuna Orvietoon.

Orvieto Classico

Jälkikäteen joku kysyi miten valitsin juuri melko tuntemattoman Orvieton matkakohteeksi - erinomaiseksi, kuten sitten osoittautui. En osannut ensin sanoa itsekään. Katselin kotona Italian karttaa ja jotenkin nimi tuntui tutulta. Sitten googlailin ja katsoin kuvia Orvietosta, ja se oli sillä selvä. Sinne!

Ystäväni Larko kuitenkin myöhemmin muistutti että Virossakin paljon myyty hyvä valkoviini on nimeltään Orvieto Classico. - Ja heureka, siksi sana alunperin tuntui niin tutulta. Orvieto osoittautuikin mainioksi viinikaupungiksi, mutta en minä sinne viinien perässä lähtenyt. Olin lukenut sen sijainnista valtavan tasaisen ja korkean vulkaanisen kivipaasen päällä ja nähnyt kuvia Orvieton tuomiokirkosta, joka kilpailee upeudessaan vain Sienan Duomon kanssa.

Orvieton viiniviljelmiä

Lopputuote

Orvieto seisoo korkealla tuliperäisen kiven muodostamalla kukkulalla. Kuva netistä (italyhotline.com)

Melkein suoraan perille

Hotelliksi oli valikoitunut pieni ja edullinen Hotel Picchio, joka sijaitsi lähellä rautatiasemaa. Tämä tarkoittaa että se sijaitsi uudessa Orvietossa, ja vanhaan Orvietoon, tuonne ylös korkeuksiin, piti ajaan köysihissillä, joka lähti heti rautatieaseman kupeesta.

Matkaa rautatieasemalta hotellille ei ollut todellakaan paljon ja lähetinkin heti perille päästyäni iloisena Kimmolle sähköpostia: "Ensimmäisen kerran suoraan perille, yhtään eksymättä!" - Se on kummaa, miten helpolta reitit näyttävät kartalta tai netistä, ja miten joka kerta huomasin pyöriväni eksyksissä hotellia etsien. Ei tällä kertaa!

Paitsi. Että kun lähdin hotellilta kohti funicularia eli köysihissiä huomasin, että olinhan sittenkin vetänyt yhden ylimääräisen kunniakierroksen yhden korttelin ympäri. No, sattuuhan sitä.

Viehättävä Hotel Picchio uudessa Orvietossa

Funicular vie yläilmoihin

Korkealta näkee kauas

Tähän asti minulla oli käynyt todella hyvä tuuri ilmojen kanssa. Lähes tauotta oli aurinko paistanut kahden viikon ajan. Luccassa jouduin kaatosateeseen, ja saman päivän iltana oli Monterosso al Maressa kosteaa. Mutta muuten kelit olivat olleet upeat, kuin keskikesällä. Orvietossa oli toisin.

Jo saapuessani olivat kadut märkiä ja molempina kahtena päivänä, jotka kaupungissa vietin, ilmat olivat epävakaiset. Ensimmäisen kerran minulla oli itse asiassa hetkittäin kylmä. Siihen tietenkin vaikutti vanhan Orvieton sijainti korkealla kalliolla.

Huonot kelit eivät sinällään masentaneet. Olin saanut jo aurinkoa riittävästi. Sumuiset ilmat antoivat korkealta kalliolta nähdyille näkymille oman sadunomaisen lisänsä. Turisteja ei kaupungissa ollut kuin kourallinen, nekin lähinnä Duomon ympäristössä. Välillä sain kulkea Orvieton kapeilla kujilla yksin, kuin autiossa kaupungissa. Ja siitä minä nautin moninkertaisesti enemmän kuin vaikka helteisessä Roomassa turistien keskuudessa vellomisesta.

Heti funicularin päätepysäkin jälkeen huomasin portin joka näytti vievän yleiseen puistoon. Ja millaiseen puistoon se veikään! Ja ennen muuta, millaiset näkymät sieltä olikaan!

Portti vie puutarhaan

Loppusyksyn vehreyttä Orvieton puistossa

Näkymää alas uuteen Orvietoon

Umbrian upeaa maaseutua

Oliivipuita ja viljelyksiä silmänkantamattomiin

Uutta Orvietoa rautatien suuntaan

Aivan huikeita korkeuseroja

Orvieto sijaitsee korkealla tuliperäisellä kalliolla

Kaupunkia oli aikanaan helppo puolustaa vihollisia vastaan. Näitä muureja ei nousta ihan heti ylös.

Hieman sumuinen ilma antoi maisemille omaa sadunomaista lisäväriä

Pieniä kujia, parvekkeita ja hiljaisia pihapiirejä

Kuljeskelu lähes tyhjässä kaupungissa on hauskaa. Saa rauhassa kurkkia ihmisten pihoja, ihailla heidän parvekeistutuksiaan. Istahtaa puistonpenkille ilman että ketään olisi mailla halmeilla. Tämä oli ensimmäinen kerta kun minulla oli siihen mahdollisuus, ja nautin tästä tilaisuudesta täysin sydämin.

Kapeita kujia, vehreitä parvekkeita

Vain tuomiokirkon ympärillä pyöri kourallinen turisteja

Näkymää alas vuorelta

Ruusut kukkivat vielä syyskuun lopussa

Pieni puistikko, jossa olen ainut ihminen.

Eräänlainen selfie kai tämäkin. Tyhjiä katuja, vain Tiina kameroineen.

Salaperäisiä takapihoja

Iltaa kohden sade yltyi pienestä ripsottelusta kunnon sateeksi ja minä päätin palata Hotel Picchion lämpöön. Huomenna olisi uusi päivä jolloin toivon mukaan pääsisin kuvaamaan Oriveton tuomiokirkkoa hieman paremmassa valossa.

Loppuilta kului tietokoneen ja Orvieto Classicon parissa. Voisi sen huonomminkin viettää. Ja huomenna liikkeelle taas uusin voimin!

Pieni huone mutta valtava vuode

Yksin Italiassa, osa 45: Sienan Piazza del Campo ja Il Palio

Sienan keskusaukio Piazza del Campo on koko sienalaisen elämän keskus. Kyse on suuresta simpukanmuotoisesta aukiosta, johon Sienan kolme kukkulaa, Castellare, San Martino ja Camollia viettävät. Aukio toimi jo 1200-luvulla torina. Vuonna 1349 se katettiin punaisilla katukivillä, jotka muodostavat kalanruotokuvion. Aukio on jaettu yhdeksään sektoriin, jotka viittaava symbolisesti Sienan suuruuden ajan (1292-1355) yhdeksään hallintopiiriin (Noveschi). Aukion reunalla sijaitsee Palazzo Pubblico, kaupungintalo, joka on yhä alkuperäisessä toiminnassa. Palazzo Pubblicon kyljessä sijaitsee kaikkialle näkyvä Torre del Magnia, joka on auki vierailijoille.

Piazza del Campo toimii sienalaisten olohuoneena. Jos myös turistien kokoontumispaikkana.

Toisin kuin monissa muissa Italian kaupungeissa, Sienan keskusaukion reunalla ei ole kirkko vaan kaupungintalo.

Halukkaat ja hyväjalkaiset voivat kiivetä Torre del Magniaan

Aukion sanotaan olevan yksi koko Euroopan hienoimmista keskiaikaisista aukiosta.

Torre del Magnian kello kertoo että vierailin aukiolla 23.9.2014 kello 15.17.

Torin ympärille levittäytyvät kymmenet kahvilat ja ravintolat

Ilmakuvasta näkyy hyvin Piazza del Campon muoto ja yhdeksän eri sektoria. Kuva netistä, http://www.secrettuscanyweddings.com-saitilta

Il Palio

Kaksi kertaa vuodessa, heinäkuun toisena ja elokuun kuudentenatoista päivänä Piazza del Campo muuttuu suureksi hippodromiksi. Kyse on Sienan kuuluisimmasta tapahtumasta, Il Paliosta, ratsastuskilpailusta.

Il Palion sanotaan olevan maailman vanhin yhä järjestettävä kilpailutapahtuma. Ensimmäisen kerran se mainitaan historiankirjoissa vuonna 1238, lähes 800 vuotta sitten. Sen seuraaminen kuuluu jokaisen sienalaisen elämään, ja vaikka kilpailu  houkuttaa myös turisteja kaupunkiin, on se silti ehdottomasti italialainen ja erityisesti sienalainen tapahtuma, jossa eri kaupunginosat mittelevät keskenään voitosta.

Palio ennen

Palio nyt - kuva netistä, Sienan matkailusivuilta (bugbog travel)

Palion ratsastajia - kuva netistä, Sienan matkailusivuilta (bugbog travel)

Ajatukset huomisessa

Vaikka Siena on jumalaisen kaunis kaupunki, en käytä enempää aikaa sen tutkimiseen. Ajatukseni askartelevat jo huomisessa. Palaan Piazza del Campolta takaisin hotellille, istun hetken parvekkeella hiljalleen pimenevää Sienan iltaa ihaillen. Jatkan sähköpostikirjeenvaihtoa AirBnB:n kanssa. Tutkin seuraavan päivän juna-aikatauluja Orvietoon.

Duomo hotellin parvekkeelta nähtynä

Sienan Pyhä Katariina näkyy parvekkeelleni, joka keskirivissä toinen oikealta

Illan lopuksi käyn vielä syömässä illallisen tutuksi tulleessa lähiravintolassa. Kirjoittelen päiväkirjaa ja mietin sitä miten nopeasti asiat muuttuvat. Vielä eilen kuvittelin huomenna palaavani Roomaan. Nyt olenkin lähdössä Umbriaan.

Villisikapastaa

Paikallisravintolan asiakaskuntaa

Yö koittaa, menen nukkumaan. Pyhä Katariina valvoo untani. Duomo häviää pimeyteen. Huomenna koittaa päivä uusi. Ja uudet haasteet ja seikkailut.

Pyhä Katariina parvekkeeltani nähtynä

Yksin Italiassa, osa 44: Duomo - Sienan kruunu ja ylpeys

Suurin syy miksi valitsin Sienan matkakohteeksi oli sen katedraali, Sienan Duomo, jonka sanotaan olevan ehkä hienoin katedraali koko Italiassa. Sen romaanis-goottilainen fasadi hakee vertaistaan - vain Orvieton katedraali, jonka kilpailijaksi se rakennettiin, vetää sille vertoja, tai ainakin melkein. Koristelujen, puttojen, patsaiden, pilareiden, pilastereiden ja mosaiikkikoristeiden määrä on henkeäsalpaavan runsas.

Katedraali on rakennettu vanhan 800-luvulla samalla paikalla olleen kirkon paikalle. Nykyinen katedraali on muovautunut nykyiseen muotoonsa vuosisatojen aikana. Nykyisistä rakenteista valtaosa on vuosilta 1215-1263. Julkisivu on toteutettu kahdessa osassa: alaosa 1284-1296, yläosa 1376. Gian Lorenzo Bernini lisäsi kupolin päälle lyhtymäisen rakennelman 1600-luvulla.

Katedraalille ja sen komealle kellotornille on ominaista mustavalkoinen marmorikoristelu. Musta ja valkea löytyvät myös Sienan kaupungin vaakunasta. Sisällä mustavalkoisuus jatkuu ja ristinmuotoisen basilikan keskilaivaa reunustavat raidalliset marmoripilarit.

Sienan katedraali eli Duomo

Mustavalkoista kellotornia. Takana kupoli jonka huipulle Giancarlo Bernini lisäsi lyhtymäisen lisärakennelman

Fasadia kulmittain

Fasadia etuviistosta. Edessä Sienan symboli, susipatsas joka imettää Romulusta ja Remusta. Tarinan mukaan Sienan perustivat Remuksen pojat Senius ja Aschius. Kun he joutuivat pakenemaan Romulusta Roomasta, ottivat he mukaansa susipatsaan, josta tulikin myös Sienan symboli.

Katedraali on Sienan suosituin nähtävyys. Sisäänpääsyyn tarvitsee lunastaa 7 euron hintainen lippu.

Fasadi suoraan edestä

Päätykolmio ja sen kultainen mosaiikki: Marian kruunaaminen

Suuri metalliovi on uudempaa alkuperää, vuodelta 1958.

Kirkon fasadin keskellä oleva aurinko.

Fasadin ylenpalttista taitavaa koristelua

Fasadin koristelua, siivekkäitä leijonia, apostoleja ja hevosia

Käsityötaitoa parhaimmillaan

Fasadin keskellä oleva lasi-ikkuna

Sienan katedraali on Sienan ylpeys, ja syystä

Katsoo katedraalia mistä tahansa kulmasta, sen moninainen koristelu tekee vaikutuksen

Pilastereiden taitavaa koristelua

Sienan tunnus, Romulus ja Remus -patsas jonka sanotaan Remuksen poikien varastaneen Rooman Apollon temppelistä.

Kirkko on myös sisältä vaikuttava. Mustavalkoiset pilarit, kultainen kupoli, ja ennen muuta lattioita peittävät mosaiikkikoristelut tekevät siitä ainutlaatuisen goottilaisen taideteoksen.

Vieraillessani katedraalissa minulla kävi hyvä tuuri. Lattioiden mosaiikit ovat peitettyinä suurimman osan vuotta. Syyskuussa ne paljastetaan muutamaksi viikoksi yleisölle. Minä osuin Sienaan siis juuri oikeaan aikaan.

Apostolit päälaivan päädyssä, valekupolin alla

Katonrajasta katsoo alas 172 paavia

Valeperspektiiviä hyödyntävä kupoli, ns. trompe d'oiel, maalattiin 1400-luvun lopulla

Duomon kupoli jonka päällä ulkona seisoo Berninin suunnitelma lantern, eräänlainen lyhtyä muistuttava rakennelma.

Mahtava taivaisiin ylettyvä kirkko hiljentää monet

Katedraalin lattiaa peittävät mosaiikkiteokset ovat ainutlaatuiset. Useimmat teokset ovat allegorioita, tai Vanhan Testamentin tarinoita Raamatusta.

Optista harhaa lattioissa

Katedraalin lattia koostuu kaikkiaan 56 erikokoisesta mosaiikkipaneelista. Mosaiikkilattiaa rakennettiin 1300-1500 -lukujen aikana ja työhön osallistui noin 40 eri taiteilijaa.

Mosaiikit ovat nähtävissä vain muutaman viikon aikana vuodessa, useimmiten syyskuussa.

Sienan katedraali on vaikuttava. Sukellan sen hämäryydestä kirkkaaseen päivänvaloon ja jatkan matkaani keskiaikaisessa kaupungissa. Seuraavana kohteenani on toinen Sienan maamerkeistä, sen kuuluisa Piazza del Campo.