tiistai 13. joulukuuta 2011

#96. mustavalkomaanantain haaste: jouluaskareet

Vai jouluaskareet, tuhahdin kun tarkistin eilen mustavalkomaanantain kuvahaasteen. Kun en ole aloittanut ensimmäistäkään. Ehkä tähän epäjouluiseen tunnelmaan vaikuttaa vahvasti luonto, joka on kaikkea muuta kuin talvinen saati jouluinen. Pitänee kaivaa ruohonleikkuri vielä kerran esiin.

Päätin jo jättää osallistumisen haasteeseen sikseen, mutta sitten alkoi huono omatunto nakertaa.  Joulukortitkin on tekemättä saati lähettämättä. Minä kun olen tavannut väkertää ja nikertää viime vuosina joulukortit käsin. Nyt sekään ei oikein innostanut.

Kunnes sain idean. Kaivoin ikivanhoja Viro-aiheisia postikortteja esiin.  Useimmat niistä esittivät kesäisiä maisemia, ja kuten eräässä mainoksessa sanotaan: siitä se ajatus sitten lähti.

Tämän aamun olen tuunannut joulukortteja, jotka aika pitkälle vastaavat täkäläistä säätilaa. Ruoho vihertää mutta siellä täällä saattaa pieni lumilämpäre kimmeltää (hoo hoo, nauraisi pukki, ei siellä mitään kimmellä, jos tarkkoja ollaan, jos ei kaupungin jouluvaloja ajatella.)

Oikein innostuin ja nyt on väkerretty (tavallista pienempi) pino kortteja jotka lähtevät rakkaimmille ystäville ja sukulaisille. Kera kimmellyksen ja joulun tunnelman.

Muutenkin tämä joulu mennään aika sammutetuin lyhdyin: joululahjoja emme hanki Kimmon kanssa toisillemme lainkaan ja sama meininki myös ystäville ja sukulaisille. Tämä on lamajoulu, ja sen moni varmasti ymmärtää.

Joulumieli kuitenkin nousi kortteja tuunaillessa, ja kas, saatoin myös vastata maanantaihaasteeseen, kuva alla:

Tuunattuja joulukortteja valmiina lähtemään maailmalle

Muita jouluvalmisteluja löytyy klikkaamalla: mustavalkomaanantain 96. haaste

torstai 8. joulukuuta 2011

Valokuvatorstain 228. haaste: Puccinin Turandot

Tämän viikon haasteena oli Puccinin säveltämä Turandot, joka kertoo kylmän ja kauniin prinsessa Turandot'n tarinan.

Jouduin hieman googlettamaan päästäkseni tunnelmaan ja tutustuakseni librettoon.

Tarina menee jotakuinkin näin: Prinsessa Turandot houkuttaa kylmällä kauneudellaan kosijoita, joiden on pystyttävä vastaamaan prinsessan kolmeen kysymykseen. Mikäli vastausta ei löydy, menettää kosija päänsä.

Aiemmin kukaan ei ole pystynyt vastaamaan arvoituksiin, mutta henkilöllisyytensä salassa pitävä prinssi Calaf  vastaa oikein kysymyksiin. Hän ei kuitenkaan halua naida prinsessaa ennenkuin myös tämä tuntee rakkautta prinssiä kohtaan. Prinssi esittää vastavuoroisesti arvoituksen  prinsessalle, johon tämän täytyy pystyä vastaamaan seuraavan yön aikana. "Mikä on minun nimeni?"

Seuraavana yönä ei kukaan saa valtakunnassa nukkua, koska kaikkien pitää osallistua salaperäisen muukalaisen nimen selvittämiseen.  Prinssiin rakastunut orjatar Liu tietää prinssin oikean nimen, mutta mieluummin riistää henkensä kuin paljastaa sen muille.

Aamulla myös Turandot huomaa rakastavansa erikoista muukalaista, ja pystyy vastaamaan vihdoinkin arvoitukseen:

Sinun nimesi on rakkaus.

Latvialainen nuoripari poseeraa kameralle Riiassa, Laima-kellon ääressä (Laima = onni). Päivä on 08.08.08

Muita tulkintoja oopperasta ja aariasta Nessun dorma (None shall sleep)  löytyy täältä: Valokuvatorstain 228. haaste

keskiviikko 7. joulukuuta 2011

Mietitkö joululahjoja - minulla on ehdotus

Joulu lähestyy ja taas ollaan tilanteessa, jossa pitäisi löytää jotain persoonallista ja kivaa ihmisille, joilla on jo kaikkea. Näinhän se yleensä menee aika monessa tapauksessa.

Minulla on ehdotus - tilaa persoonallinen valokuva joululahjaksi joko A4- tai A3-koossa! Ja kauppakin jossa voit asioida on turvallinen ja tuttu: Ottilia Visions, joka tarjoaa satoja vaihtoehtoja valittaviksesi.

Olen eilen hieman uudistanut blogini sivupalkkia, että löydät gallerian sieltä helpommin. Mutta pääset helposti galleriaan myös tältä sivulta klikkaamalla tästä: Ottilia Visions.

Jos blogista löydät kuvia, jotka sinua kiehtovat, mutta joita et löydä myyntigalleriasta, voit tilata useimpia niistäkin. Useimpia tarkoittaa, että kuvaa tilatessasi tarkistan aina sen mahdollisuudet suureen suurennokseen. Jotkut, joskin aika harvat blogikuvat ovat osasuurennoksia, joten niitä en suosittele tilattavaksi suuressa koossa. Kuvaa tilatessasi kerro kyseisen blogikirjoituksen päivämäärä ja otsikko, jotta varmasti löydän juuri sinua kiinnostavan kuvan.

Hinnatkin ovat kuluttajaystävälliset - A4-kuvista pyydän 25 euroa ja A3-kuvista 35 euroa. Kuvat toimitan sinulle postitse kotiin. Toimitusaika on 5 päivää tilauksesta kehitykseen ja sen jälkeen postitusaika lentopostia käyttäen. Jos sinulla on kiire, voit tilata kuvat myös kiiretilauksena, jolloin toimitusaika on 1 päivä kehitys + postitusaika lentopostia käyttäen. Kiiretilauksesta laskutan 5 euroa ekstraa (riippumatta tilattujen kuvien määrästä).

Kuvat saat joko signeerattuna tai ilman signeerausta. Mainitse kumman vaihtoehdon haluat kuvaa tilatessasi.

Nyt siis tutustumaan Ottilia Visions -galleriaan  - se tarjoaa helpon ja mukavan tavan tehdä hyviä joululahjaostoksia! Galleriasta löydät tilauskaavakkeen, mutta yhtä lailla voit tilata suoraan minulta: tiina piste linkama ät gmail piste com - osoitteeseen sähköpostia laittaen.

Kiitos jo etukäteen tilauksestasi!

Ja alla muutamainen maistiainen viimeaikaisista kuvista, joita löydät myös blogista. Löytyykö ehkä jo näistä suosikkisi?! Kuvat merenrantasarjastani tältä syksyltä ja alkutalvelta.

Merenrantasarja: Kivipesu



Merenrantasarja: Suuri tyrsky


Merenrantasarja: Neljä ystävää rannalla


Merenrantasarja: Meren munia



Merenrantasarja: Tyyntä ja tyrskyä



Merenrantasarja: Aavelaiva



Merenrantasarja: Taiteilija rakastaa vihreää 1


Merenrantasarja: Taiteilija rakastaa vihreää 2

maanantai 5. joulukuuta 2011

#95. mustavalkomaanantain haaste: lamppu

Haasteessa todetaan:


"Käy pimeys päälle lailla pommikonelaivueen" lauloi Juice ja se onkin kyllä varsin pistämättömästi sanottu... Joulukuuta mennään eikä lumesta tietoakaan - ainakaan suurimmassa osassa(?) Suomea. Eihän sitä toki kinoksittain välttämättä tarvitsisikaan olla, mutta valon vuoksi edes vähän!

No, lunta odotellessa voidaan aina tuottaa keinotekoista valoa ja mahdollisimman paljon, kiitos. Eli kuvaillaanpa tällä kertaa Mustavalkomaanantaissakin keinovaloa aiheella

Kuulemma myös värikuvat kelpaavat tällä kertaa - tulee valoa tuplasti.


Keittiön lampussa on vielä normaalit kynttilälamput. Miltähän tämäkin näyttää kun siirrytään pakollisiin säästölamppuihin!?
 
Muita valonlähteitä voi katsoa täältä: 95. mustavalkomaanantain haaste

sunnuntai 4. joulukuuta 2011

Tunnelmapaloja Otepäältä

Otsikko kertoo että olemme vihdoinkin saaneet reväistyä itsemme irti Võsulta ja olemme palanneet kotiin, Otepäälle. Hassua - kirjoitan Võsusta ja Huvikummusta kotina. Kuten kirjoitan Villa Ottiliasta ja Otepäästäkin. Niinpä olen siis palannut kotoa kotiin. Jaamme aikamme ja sydämemme nykyisin kahden talon kesken - aika näyttää miten tässä käy. Voiko sydämen jakaa kahteen paikkaan ja risteillä niiden välillä vai muuttuuko toinen niistä jossain vaiheessa rakkaammaksi kuin toinen? Ja mitä sitten?

Villa Ottilia ja Otepää ovat muodostaneet kotiympyrämme viimeisen kuuden vuoden ajan. Olemme kiintyneet paikkakuntaan, varsinkin sen luontoon ja kauneuteen, mutta Vösun uutuus on huumannut meidät molemmat  - ja minut eritoten valokuvaajana.

Tunsin siis melkein huonoa omatuntoa palatessani Otepäälle. Teki mieli sanoa sen tutuille ja loistokkaille maisemille: anteeksi. En minä teitä unohtanut, te upeat kumpumaisemat ja ihanat taivasta peilaavat järvet. Olin saanut vain hetkeksi teistä yliannostuksen ja halusin nähdä jotain ihan muuta.

Kuin hyvittääkseni uskottomuuteni Otepään kauneudelle ja sen uskomattoman hienoille maisemille tein tänään kameran kanssa pienen pyhiinvaellusretken kaikille rakkaille paikoilleni - Pyhäjärvelle, Kaarnajärvelle ja Pilkusejärvelle. Käyskentelin uimarannalla ja viivähdin kirkonmäellä, tutuilla paikoilla, joita olen täälläkin useasti esittänyt ja joihin olen Villa Ottilian asiakkaitakin aina neuvonut. Otepäällä on niin paljon tarjottavaa matkailijalle kaikkina vuodenaikoina - jopa tänä outona lämpimänä talvena!

Ilma ei alkujaan luvannut hyvää, taivas oli aika harmaa ja välillä satoikin. Mutta ilma muuttui nopeasti, kuten se Otepäällä tapaa tehdä - ja huonosta valokuvausilmasta siirryimme nopeasti dramaattiseen valokuvausilmaan. Olin onnellinen ja tyytyväinen ja iloinen. Kamera lauloi ja alla sitten kimara kuvia Otepäästä - joka on kaunis ja seesteinen ja dramaattinen. Ja meidän kotimme.


Uimaranta on hiljennyt ja odottaa seuraavaa kesää ja rantavieraita



Kesällä laiturilla kuuluu jalkojen töminää, nyt se vain valvoo Pyhäjärveä


 Otepään hieman kärsinyt vanha maamerkki: Sõjatamm (sotatammi) on ottanut viime vuosien myrkyissä pahasti siipeensä. Nyt se kurottelee oksiaan taivaalle vihreältä nurmelta - joulukuussa!

Pyhäjärveä nähtynä Sihvan tien tuntumasta.



Otepään kirkko joulukuuussa 2011 - jotenkin aivan absurdia. Tähän aikaan olemme tottuneet näkemään kirkon huurrekuorrutettuna, lumien keskellä.  Nyt nurmikot viheriöivät sen ympärillä.



Püha Maarja kirik - Otepään evankelis-luterilainen kirkko portin kulmalta nähtynä.



Kirkon ikkunat heijastelevat joulukuun sateisen päivän taivasta ja lähistön puita.


Pilkuse-järvi, meidän toinen suosikkijärvemme tässä ihan lähellä, on sekin autio ja hiljainen.



Kolmas suosikkijärveni, Kaarnajärv aivan lähellä sekin, joulukuun ihmeellisessä valossa.



Kaarnajärv hieman laajemmasta kuvakulmasta. Täällä on hyvä uiskennella kesäisin, kenenkään häiritsemättä.


Kaarnajärven kuviin päätän tämän päivän kuvakierroksen Otepäältä.

Kuvaukseen minulla oli tänään kahtaallinen tehtävä ja ajatus. Ensimmäinen oli todentaa tätä ihmeellistä talvea, joka ei ole tullakseen mutta on huikean kaunis omassa oudossa hieman kosteassa olomuodossaan.

Toinen oli näyttää Etelä-Viroon ja erityisesti Otepäälle suuntaaville matkaajille kotipaikkamme kauneutta. Olen sanonut ja sanon uudelleen, että Otepää on hieno ja kokemisen arvoinen matkakohde kaikille niille, jotka arvostavat luontoa ja sen kauneutta.

Ja seuraa pieni matkailumainos:

Talven matkailukausi ei ole vielä alkanut, mutta me olemme täällä paikalla, valmiina ottamaan Sinun varauksesi vastaan - Tervetuloa siis Otepäälle ja Villa Ottiliaan. Palveluumme kuuluu ohjata asiakkaamme paikkakunnan hienoimmille paikoille, tietenkin siitä riippuen, mikä ketäkin matkaajaa kiinnostaa.

Jos nämä kuvat innostivat sinua tutustumaan paremmin Otepäähän, ota meihin yhteyttä! Katso kotisivumme: Villa Ottilia - hyvän mielen majatalo tai lähetä sähköpostia: reservation ät villaottilia piste ee

PS. Alla olevia tunnisteita klikkailemalla löydät lisää juttua ja kuvia Otepäästä ja Villa Ottiliasta eri vuodenaikoina.

torstai 1. joulukuuta 2011

Valokuvatorstain 227. haaste: Kirjoituksia hiekassa


Tämän viikon haaste ei ole itse asiassa kirjoituksia hiekassa vaan se on  katkelma Mirkka Rekolan teoksesta Maskuja ("pieniä elämänpituisia juttuja", WSOY, 1987, ISBN 951-0-27282-5)


Joku istui vieressä ja näytti minulle, mitä oli kaiverrettu hänen rannekellonsa taakse.
Hyvin pienin kirjaimin.
”Hän jota odotat tulee pian” siinä luki.
- Se on sitten ajan takana, minä sanoin.
- Siinä lukee ”pian”, hän vastasi.
- Mutta ne jotka odottavat eivät koskaan ehdi.
Sen minä sanoin ja ajattelin että kun he sanovat ”pian” puussa jo kasvaa puisia hedelmiä.
- Entä jos siinä lukisi, että hän on jo tullut, minä kysyin.
Silloin hän nousi kiireesti.
”Sinä sitten olet epäuskoinen ihminen”, hän sanoi ja lähti.

Mirkka Rekola: Maskuja

Minun vastaukseni haasteeseen alla:
















Muita tulkintoja löytyy täältä: valokuvatorstain 227. haaste

Se on sitten joulukuu

1.12.2011

Että tälleen. Hyvää alkanutta joulukuuta teillekin.