Heheheee. Joku on hiukka innostunut. Joku heräsi aamulla kukonlaulun aikaan - paitsi että kukkokin taisi vedellä vielä sikeitä - ja alkoi netistä tutkia ajoreittiä ja mahdollisia matkakohteita huomenna alkavan Liettuan matkan varrelta.
Tällä hetkellä näyttäisi siltä että ylitämme Viron ja Latvian rajan Apessa ja jatkamme sieltä matkaa Aluksneen, Balviin ja Rezekneen. Viimeksi mainitusta paikasta löysin mielenkiintoista tarinaa; Rezekne on ollut ennen sotia kulttuurillisesti eläväinen juutalainen yhteisö, jolla oli useita synagoogia ja kouluja paikkakunnalla. Ennen sotia asui Rezeknen alueella 11.000 juutalaista, joka muodosti puolet koko alueen asujamistosta. Sotien aikana Rezekne hävitettiin koko lailla totaalisesti ja natsien ottaessa Latvian haltuunsa koko juutalainen yhteisö tuhottiin lähes viimeiseen mieheen. Näihin Rezeknen kohtalonvuosiin on palannut parikin tutkijaa, jotka ovat etsineet sukunsa juuria Rezeknen pienestä kaupungista.
Rezeknen historiasta on kirjoittanut nettiin mm. Esther Rechtschafner: History of Jewish Rezekne.
Täältä matka jatkuu Daugavpilsiin, joka on Latvian toiseksi suurin kaupunki, teollisuustaajama, jos mitä olen ymmärtänyt. Daugavpilsissä on kuitenkin linnoitus, jota ajattelimme käydä katsomassa. Kyse on tsaari Aleksanteri I:n vuonna 1772 suunnittelemasta ja alkuunpanemasta rakennushankkeesta, jota oli toteuttamassa yli 10.000 rakentajaa, jotka tekivät töitä kahdessa vuorossa. Linnoitus valmistui 1878. Jo ennen valmistumistaan se koki useita hyöykkäyksiä, mm. vuonna 1812 kun Napoleonin joukot piirittivät linnoitusta 24.000 miehen voimin. Linnoitusta oli puolustamassa 3300 miestä 200 tykkiä.
Uskoisin, että tämä sotahistoriallinen näyttämö olisi Kimmolle mieleinen tutkimuskohde. Linnoituksen historia kun jatkuu nykypäiviin asti. Toisen maailmansodan aikana linnoitus toimi Stalag 340 -nimisenä vankileirinä. Ja vuosina 1948–1994 neuvostoarmeijan asemapaikkana. Tällä hetkellä linnoituksen tulevaisuus on auki; vuonna 2004 Latvian hallitus päätti laittaa linnoituksen myyntiin, joko osina tai kokonaisuutena.
Toivokaamme vain että ilmat suosivat meitä Daugavpilsissä - linnoitusalue on suhteellisen laaja, joten pieni auringonpaiste olisi suotavaa. Peukkuja siis pystyyn kotijoukoilta.
Daugavpilsin jälkeen ylitämme Liettuan rajan ja suuntaamme kohti Vilnaa, mahdollisesti lyhykäisesti pahamaineisessa Ignalinan kaupungissa pyörähtäen. Läntistä maailmaa puhuttanut ydinvoimala on nyt suljettu, joten tuskin saamme osaksemme suurtakaan säteilyä. Kartalla luvataan luonnonkauniita paikkoja Ignalinan lähistöllä. Täytyy vielä tarkistaa mitä matkaopas tietää kertoa tästä.
Vilnassa meitä odottaa sitten varaamani apartamentos-tyyppinen asuntomme, VilniusRent nimeltään. Hieman epävarmana paikan varasin, sillä se on pieni ja vähän tunnettu. Mutta sen sijainti pitäisi olla hyvä ja kuvissa asunnot näyttivät viihtyisiltä.
Laitoin VilniusRentiin eilen illalla sähköpostia, jossa kyselin saapumista ja parkkeerausta ja mahdollisuutta parvekkeelliseen asuntoon. Tänään sain vastauksen, joka oli kirjoitettu erinomaisella englannilla, ja jossa vastattiin tarkkaan jokaiseen kysymykseeni. Kerrottiin ajo-ohjeet, luvattiin tulla vaikka kaupungille edeltä sovittuun paikkaan meitä vastaan jos meillä on vaikeuksia löytää hotellille jne. Terassikin on. Ja suojattu piha, jonne saamme auton ja jonne pääsee vain avaimella. Kaikki siis vaikuttaa erinomaiselta.
Mieli on korkealla, kamerat ja puhelin ja tietokone ovat jo ladatut. (Milloin ihmisen matkatavarat alkoivat koostua hirveästä määrästä piuhoja ja latureita, joilla pysyä maailman tietovirrassa kiinni?!) Vielä pitäisi pakata laukkuun muutama vaatekappale ja sitten hieman siivota, että on Rummukaisen perheellä mukava meille tulla ja meillä viihtyä.
Imuroidako vai lukea vielä yksi kappale matkaopasta... siinäpä motivaatiokonfliktia kerrakseen.
Akateemisiä arvauksia kumpi vaihtoehdoista voitti?
.
keskiviikko 9. maaliskuuta 2011
tiistai 8. maaliskuuta 2011
Matka Euroopan keskipisteeseen
Haa! Arpa on heitetty ja hotelli varattu neljäksi yöksi. Lähdemme torstaiaamuna liikkeelle suuntana Euroopan keskipiste. Siis matemaattisesti laskettuna ja Ranskan kansallisen geografisen instituutin vahvistamana. Ja mikä se on ? No, sepä on Liettuan pääkaupunki Vilna. Olisitteko arvanneet?
Miten lopulta päädyimme Vilnaan? Näin se meni: kaksi päivää selailin erilaisia matkahakukoneita - kiitos kaikille vinkeistä ja neuvoista - ja naputtelin ruudulle lentohintoja, lento-hotellihintoja ja hotellihintoja. Pariisi oli kova kisaaja matkakohteena, Rooma houkutti ilmojensa puolesta, mutta tällä kertaa edullinen hinta painoi eniten ja näin päädyimme Vilnaan.
Saimme mielestämme matkan edullisesti. Tahtoo sanoa, ajamme Vilnaan omalla autolla - matkaa yhteen suuntaan n. 520 km - ja yövymme mielenkiintoiselta kuulostavassa apartamentos-hotellissa, josta meille on varattu kaksi huonetta ja keittiö neljäksi yöksi. Ja koko lysti tulee kustantamaan bensat mukaanlukien n. 257 euroa kahdelta. Ei paha. Lentäen olisi halvin paketti ollut suunnnilleen saman verran yhdeltä hengeltä.
Tänään kävimme Tartossa ostamassa Lithuania Travel Guiden ja nyt sitä on jo innokkaasti plärätty. Samoin alamme hahmotella matkan varrelle jääviä kaupunkeja niin Latviassa kuin Liettuassa, jotta löydämme mahdolliset matkailutäkyt myös matkan varrelta.
Matkaopas varoittaa autolla matkustajia mahdollisista autovarkauksista. No, se on riski, joka täytyy ottaa. Tuskin kukaan kuitenkaan on kovin kiinnostunut minun vanhasta punaisesta ranskattarestani eli vanhasta Peugeotistani. Ja jos se sitten varastetaan, on se sitten sen ajan huoli. Ja apartamentos-hotellissamme on kuulemma suljettu sisäpiha autoille öiseen aikaan.
Tällä hetkellä ajatuksena on viettää pari päivää Vilnassa (torstai-ilta ja perjantai) ja sitten päivä Puolassa (lauantai) ja päivä Kaunasissa ja muissa lähiseudun kohteissa (sunnuntai). Maanantaina sitten paluu.
Valkovenäjäkin kävi mielessä, se olisi lähellä ja sinne olisi lyhyt matka tehdä päiväretki Vilnasta. Vaan sinne tarvitaan viisumi ja Ulkoministeriön varoitukset autoilijoille saivat mietteliääksi. Kuulemma auto-onnettomuuden selvittely saattaa vielä Valkovenäjllä viikkoja. Lisäksi kielimuuri on Valkovenäjällä korkea, jos ei satu osaamaan venäjää. Joten ehkä Puola saa riittää lähimatkailualueena Vilnasta käsin. (Niin kuin me sitten puolaa sen paremmin osaisimme!)
Latte jää kotiin talonvahdiksi, apunaan nuori herra Rummukainen. Ja Rummukaisen perhe tulee sitten katsomaan hieman poikien perään. Kiitos heille vaan jo etukäteen!
Kieltämättä olen kovasti innostunut, vaikka tiedänkin, että ilmat eivät ole parhaita matkailuun. Vilnaan on luvattu lumisadetta ja räntää pariksi ensimmäiseksi päiväksi, mutta täyttä auringonpaistetta sitten pariksi seuraavaksi päiväksi. Joten keskimäärin kai sitten on tiedossa ihan hyvät kelit. Päivisin pitäisi pysyä lämpöasteiden puolella.
Onko kenelläkään matkakokemuksia Liettuasta tai Vilnasta? Niitä tietenkin kuulisin mielelläni! Ja tietenkin, nyt kun matkan itse teemme, tiedämme sen jälkeen mitä voimme suositella tai olla suosittelematta Villa Ottiliasta eteenpäin suuntaaville matkaajille.
Mutta nyt riittää turha pulina. Lähden lukemaan matkaopasta! Pesukone jo vääntääkin matkavaatteita tomerasti lingossa ympäri.
Perästä kuuluu!
Miten lopulta päädyimme Vilnaan? Näin se meni: kaksi päivää selailin erilaisia matkahakukoneita - kiitos kaikille vinkeistä ja neuvoista - ja naputtelin ruudulle lentohintoja, lento-hotellihintoja ja hotellihintoja. Pariisi oli kova kisaaja matkakohteena, Rooma houkutti ilmojensa puolesta, mutta tällä kertaa edullinen hinta painoi eniten ja näin päädyimme Vilnaan.
Saimme mielestämme matkan edullisesti. Tahtoo sanoa, ajamme Vilnaan omalla autolla - matkaa yhteen suuntaan n. 520 km - ja yövymme mielenkiintoiselta kuulostavassa apartamentos-hotellissa, josta meille on varattu kaksi huonetta ja keittiö neljäksi yöksi. Ja koko lysti tulee kustantamaan bensat mukaanlukien n. 257 euroa kahdelta. Ei paha. Lentäen olisi halvin paketti ollut suunnnilleen saman verran yhdeltä hengeltä.
Tänään kävimme Tartossa ostamassa Lithuania Travel Guiden ja nyt sitä on jo innokkaasti plärätty. Samoin alamme hahmotella matkan varrelle jääviä kaupunkeja niin Latviassa kuin Liettuassa, jotta löydämme mahdolliset matkailutäkyt myös matkan varrelta.
Matkaopas varoittaa autolla matkustajia mahdollisista autovarkauksista. No, se on riski, joka täytyy ottaa. Tuskin kukaan kuitenkaan on kovin kiinnostunut minun vanhasta punaisesta ranskattarestani eli vanhasta Peugeotistani. Ja jos se sitten varastetaan, on se sitten sen ajan huoli. Ja apartamentos-hotellissamme on kuulemma suljettu sisäpiha autoille öiseen aikaan.
Tällä hetkellä ajatuksena on viettää pari päivää Vilnassa (torstai-ilta ja perjantai) ja sitten päivä Puolassa (lauantai) ja päivä Kaunasissa ja muissa lähiseudun kohteissa (sunnuntai). Maanantaina sitten paluu.
Valkovenäjäkin kävi mielessä, se olisi lähellä ja sinne olisi lyhyt matka tehdä päiväretki Vilnasta. Vaan sinne tarvitaan viisumi ja Ulkoministeriön varoitukset autoilijoille saivat mietteliääksi. Kuulemma auto-onnettomuuden selvittely saattaa vielä Valkovenäjllä viikkoja. Lisäksi kielimuuri on Valkovenäjällä korkea, jos ei satu osaamaan venäjää. Joten ehkä Puola saa riittää lähimatkailualueena Vilnasta käsin. (Niin kuin me sitten puolaa sen paremmin osaisimme!)
Latte jää kotiin talonvahdiksi, apunaan nuori herra Rummukainen. Ja Rummukaisen perhe tulee sitten katsomaan hieman poikien perään. Kiitos heille vaan jo etukäteen!
Kieltämättä olen kovasti innostunut, vaikka tiedänkin, että ilmat eivät ole parhaita matkailuun. Vilnaan on luvattu lumisadetta ja räntää pariksi ensimmäiseksi päiväksi, mutta täyttä auringonpaistetta sitten pariksi seuraavaksi päiväksi. Joten keskimäärin kai sitten on tiedossa ihan hyvät kelit. Päivisin pitäisi pysyä lämpöasteiden puolella.
Onko kenelläkään matkakokemuksia Liettuasta tai Vilnasta? Niitä tietenkin kuulisin mielelläni! Ja tietenkin, nyt kun matkan itse teemme, tiedämme sen jälkeen mitä voimme suositella tai olla suosittelematta Villa Ottiliasta eteenpäin suuntaaville matkaajille.
Mutta nyt riittää turha pulina. Lähden lukemaan matkaopasta! Pesukone jo vääntääkin matkavaatteita tomerasti lingossa ympäri.
Perästä kuuluu!
maanantai 7. maaliskuuta 2011
Lapsuus nyt se ainoa ...
Tämän maanantain # 62. mustavalkohaaste perustuu Samuli Putron kirjoittamaan kappaleeseen Elämä on juhla.
"Lapsuus nyt se ainoa kuin naarmu polvitaipeessa
Vain puhallus ja pois se on
Saapuu nuoruus levoton
Kuinka joka solulla voi kannatella kipua
Elämä on juhla"
Muita mustavalkoisia kuvia samasta aiheesta voit katsoa: täältä
sunnuntai 6. maaliskuuta 2011
Majatalonpitäjän matkaunelmia
Tiedossa olisi hiljainen viikko pitkän kiireisen kauden jälkeen ja mielessä siintelee matkahaaveita. Ihan pieniä, mutta kuitenkin.
Ehkä tämä melko vilkas talvisesonki alkaa syödä voimiani, vai mikä lie, mutta yhä useammin huomaan haaveilevani pienestä breikistä kotiympyröistä. Kahden kolmen päivän matkasta jonnekin pois.
Riika olisi tuossa lähdellä, eihän sinne ajakaan kuin muutaman tunnin Otepäältä, mutta Riiassa olen ollut useasti ja nyt tekisi mieli jonnekin missä ei ole koskaan käynyt. Yksi varteenotettava kohde voisi olla Vilna ja Liettua yleensäkin. Siellä emme ole olleet. Onko paikka tuttu jollekin blogin lukijoista? Vinkkejä ja neuvoja vastaanotetaan kiitollisena.
Toinen vaihtoehto olisi hypätä lentokoneeseen - edellyttäen että saamme Lattelle hoitajan, ehkä Rummukaisen mamman - ja lähteä minilomalle jonnekin hieman kauemmas, edellyttäen että löydämme jostain superhalvat lennot. Kysyisinkin nyt, että osaako joku neuvoa, että mitä hakukonetta kannattaisi käyttää etsiessään edullista lento + hotelli -pakettia? Ebookersia eilen näpyttelin. Tallinnastahan lentää Air Baltic melko edullisin hinnoin eri puolille Eurooppaa. Joten sekin olisi ehkä vaihtoehto. Muistan että ystävättäreni Jaana kerran neuvoi minulle jonkin mahtavan hakusivun, mutta senhän olen tietenkin jo unohtanut. Hakusivujen kautta saattoi etsiä halvimman mahdollisen lentovaihtoehdon mihin tahansa kohteeseen maailmassa, ja samaan pakettiin saattoi saada myös hotellin halvemmalla kuin mtä muuta kautta varatessaan.
Jatkan unelmointiani ja jään odottelemaan, jos jollain olisi hyvä matkavinkki hieman väsähtäneelle majatalonpitäjälle, joka nyt kaipaa piristysruisketta!
Ehkä tämä melko vilkas talvisesonki alkaa syödä voimiani, vai mikä lie, mutta yhä useammin huomaan haaveilevani pienestä breikistä kotiympyröistä. Kahden kolmen päivän matkasta jonnekin pois.
Riika olisi tuossa lähdellä, eihän sinne ajakaan kuin muutaman tunnin Otepäältä, mutta Riiassa olen ollut useasti ja nyt tekisi mieli jonnekin missä ei ole koskaan käynyt. Yksi varteenotettava kohde voisi olla Vilna ja Liettua yleensäkin. Siellä emme ole olleet. Onko paikka tuttu jollekin blogin lukijoista? Vinkkejä ja neuvoja vastaanotetaan kiitollisena.
Toinen vaihtoehto olisi hypätä lentokoneeseen - edellyttäen että saamme Lattelle hoitajan, ehkä Rummukaisen mamman - ja lähteä minilomalle jonnekin hieman kauemmas, edellyttäen että löydämme jostain superhalvat lennot. Kysyisinkin nyt, että osaako joku neuvoa, että mitä hakukonetta kannattaisi käyttää etsiessään edullista lento + hotelli -pakettia? Ebookersia eilen näpyttelin. Tallinnastahan lentää Air Baltic melko edullisin hinnoin eri puolille Eurooppaa. Joten sekin olisi ehkä vaihtoehto. Muistan että ystävättäreni Jaana kerran neuvoi minulle jonkin mahtavan hakusivun, mutta senhän olen tietenkin jo unohtanut. Hakusivujen kautta saattoi etsiä halvimman mahdollisen lentovaihtoehdon mihin tahansa kohteeseen maailmassa, ja samaan pakettiin saattoi saada myös hotellin halvemmalla kuin mtä muuta kautta varatessaan.
Jatkan unelmointiani ja jään odottelemaan, jos jollain olisi hyvä matkavinkki hieman väsähtäneelle majatalonpitäjälle, joka nyt kaipaa piristysruisketta!
Autolla tai lentäen, sama se, kunhan mukana on kamera ja hyvää matkaseuraa.
lauantai 5. maaliskuuta 2011
Älä tule meille ryyppäämään!
Villa Ottiliassa, kodissamme ja hotellissamme on ollut haipakkaa viime viikot, tai oikeastaan viimeiset pari kuukautta. Mikä tietenkin on vain ja ainoastaan hyvä asia, jos rahavirtoja (vau mikä sana, näkisipä kerran vielä virran!) ajatellaan. Ja yrittäjän pitää niitä tietenkin ajatella.
Monenlaista sakkia, ryhmää, porukkaa, seuruetta ja vierailijaa on tullut ja mennyt oviemme kautta viimeisten kuukausien aikana.
Kuten tänään, jolloin luotamme poistui aivan ihana nelihenkinen perhe Vaasan suunnasta. Joka vietti luonamme viisi päivää tutustuen Otepäähän ja sen ympäristön tarjontaan. He hiihtelivät, retkeilivät ja nauttivat lomastaan. Kuten Otepäällä vaan voi. Pyrimme omalta osaltamme auttamaan heitä parhaalla mahdollisella tavalla saamaan irti kaiken lomastaan. Tarjoten karttoja, ajo-ohjeita, vinkkejä ja vihjeitä siitä minne kannattaa mennä ja mitä tehdä.
Iloiset hyvästelyt tänä aamuna ja isäntäväelle eilen illalla tarjottu illallinen kertoivat, että asiakkaamme olivat vähintään yhtä tyytyväisiä meihin, kuin mitä me olimme ihastuneita heihin.
Tämä oli hyvä stoori. Valitettavasti viime aikoina kaikki stoorit eivät ole olleet yhtä herttaisia.
Viime kuukausina ei vuorovaikutus asiakkaiden ja meidän välillä ole ollut aina näin harmonista ja tyydyttävää. On ollut asiakkaita, joiden perään on pitänyt lähettää jälkilaskua rikotuista huonekaluista. Ja asiakkaita, jotka eivät ole ymmärtäneet sitä, että vieraillessaan luonamme he vierailevat myös kodissamme. Jotka juomalla saattavat itsensä sellaiseen fyysiseen ja psyykkiseen tilaan, jolloin kaikki kontrolli on kadonnut.
Seuraavana aamuna on henkilökunnalla - minulla - kumikäsineet tarpeelliset. Ja hermot.
Ei sen näin pitänyt mennä!
En halua juuri nyt ja tässä sen tarkempaan selvitellä näiden, usein alkoholilla rohkaistuneiden sankarien käänteisiä urotöitä. Riittänee, jos sanon, että hetkittäin olen todella, todella väsynyt. Ja jopa mietin, että onko tämä majatalon hoito sitä mitä haluan tehdä loppuelämäni.
Minä rakastan tuottaa elämyksiä asiakkaillemme, palvella heitä, olla heille avuksi. Hyvä palvelu on ollut kunnia-asiamme kaikki nämä kuusi vuotta, jona olemme Villa Ottiliaa pitäneet. Ja siitä olemme myös saaneet paljon kiitosta.
Mutta olen lopen kyllästynyt asiakkaiden yhteen pieneen, mutta sitäkin rasittavampaankin osioon: ryyppääviin ryhmiin. Joiden mielestä palveluun kuuluu että toimimme normaalin työmme ohella lastenvahteina, sairaanhoitajína, poliiseina, taksinkuljettajina ja 24h-vuorossa olevina siivoajina. Jolloin tavaroita hajoaa. Minun kodistani.
Olemme miettineet todella paljon sitä, miten voisimme etukäteen selektoida asiakkaamme. Löytää ne, jotka ihan oikeasti nauttivat lomasta luonamme. Ja miten voisimme ohjata asiakkaat, joiden toiveet unelmalomasta koostuvat rällästämisestä, riehumisesta ja ryyppäämisestä, sellaisiin majataloihin, jotka ovat erikoistuneet tämän tyyppiseen lomailuun. Niitäkin täällä on.
Vaikeaa on ottaa varauksia vastaan tehden kysymyksiä asiakkaiden tulevista tarpeista. Kysyä: aiotteko ryypätä luonamme? Pistää paikat tasaisiksi?
En minä ole mikään tiukkapipo, sen tietää jokainen joka minut tuntee. Mutta, totta puhuakseni, olen lopen lopen kyllästynyt, väsynyt ja haluton hyysäämään ihmistä, joka ei kotona koskaan käyttäytyisi samalla holtittomalla tavalla kuin lomallaan kodissani: juoden, riehuen ja paikkoja rikkoen.
Minun kotini paikkojen!
Monenlaista sakkia, ryhmää, porukkaa, seuruetta ja vierailijaa on tullut ja mennyt oviemme kautta viimeisten kuukausien aikana.
Kuten tänään, jolloin luotamme poistui aivan ihana nelihenkinen perhe Vaasan suunnasta. Joka vietti luonamme viisi päivää tutustuen Otepäähän ja sen ympäristön tarjontaan. He hiihtelivät, retkeilivät ja nauttivat lomastaan. Kuten Otepäällä vaan voi. Pyrimme omalta osaltamme auttamaan heitä parhaalla mahdollisella tavalla saamaan irti kaiken lomastaan. Tarjoten karttoja, ajo-ohjeita, vinkkejä ja vihjeitä siitä minne kannattaa mennä ja mitä tehdä.
Iloiset hyvästelyt tänä aamuna ja isäntäväelle eilen illalla tarjottu illallinen kertoivat, että asiakkaamme olivat vähintään yhtä tyytyväisiä meihin, kuin mitä me olimme ihastuneita heihin.
Tämä oli hyvä stoori. Valitettavasti viime aikoina kaikki stoorit eivät ole olleet yhtä herttaisia.
Viime kuukausina ei vuorovaikutus asiakkaiden ja meidän välillä ole ollut aina näin harmonista ja tyydyttävää. On ollut asiakkaita, joiden perään on pitänyt lähettää jälkilaskua rikotuista huonekaluista. Ja asiakkaita, jotka eivät ole ymmärtäneet sitä, että vieraillessaan luonamme he vierailevat myös kodissamme. Jotka juomalla saattavat itsensä sellaiseen fyysiseen ja psyykkiseen tilaan, jolloin kaikki kontrolli on kadonnut.
Seuraavana aamuna on henkilökunnalla - minulla - kumikäsineet tarpeelliset. Ja hermot.
Ei sen näin pitänyt mennä!
En halua juuri nyt ja tässä sen tarkempaan selvitellä näiden, usein alkoholilla rohkaistuneiden sankarien käänteisiä urotöitä. Riittänee, jos sanon, että hetkittäin olen todella, todella väsynyt. Ja jopa mietin, että onko tämä majatalon hoito sitä mitä haluan tehdä loppuelämäni.
Minä rakastan tuottaa elämyksiä asiakkaillemme, palvella heitä, olla heille avuksi. Hyvä palvelu on ollut kunnia-asiamme kaikki nämä kuusi vuotta, jona olemme Villa Ottiliaa pitäneet. Ja siitä olemme myös saaneet paljon kiitosta.
Mutta olen lopen kyllästynyt asiakkaiden yhteen pieneen, mutta sitäkin rasittavampaankin osioon: ryyppääviin ryhmiin. Joiden mielestä palveluun kuuluu että toimimme normaalin työmme ohella lastenvahteina, sairaanhoitajína, poliiseina, taksinkuljettajina ja 24h-vuorossa olevina siivoajina. Jolloin tavaroita hajoaa. Minun kodistani.
Olemme miettineet todella paljon sitä, miten voisimme etukäteen selektoida asiakkaamme. Löytää ne, jotka ihan oikeasti nauttivat lomasta luonamme. Ja miten voisimme ohjata asiakkaat, joiden toiveet unelmalomasta koostuvat rällästämisestä, riehumisesta ja ryyppäämisestä, sellaisiin majataloihin, jotka ovat erikoistuneet tämän tyyppiseen lomailuun. Niitäkin täällä on.
Vaikeaa on ottaa varauksia vastaan tehden kysymyksiä asiakkaiden tulevista tarpeista. Kysyä: aiotteko ryypätä luonamme? Pistää paikat tasaisiksi?
En minä ole mikään tiukkapipo, sen tietää jokainen joka minut tuntee. Mutta, totta puhuakseni, olen lopen lopen kyllästynyt, väsynyt ja haluton hyysäämään ihmistä, joka ei kotona koskaan käyttäytyisi samalla holtittomalla tavalla kuin lomallaan kodissani: juoden, riehuen ja paikkoja rikkoen.
Minun kotini paikkojen!
torstai 3. maaliskuuta 2011
Kosmisen alkuräjähdyksen jälkeen
Kosmisen alkuräjähdyksen jälkeen heräsi nopeasti jatkokysymyksiä elämän synnystä ja järjestyksestä:
Mietipä sitä!
Viisasten kerho kosmisessa alkuvirrassa elämän peruskysymysten ääressä.
---
Ja ennenkuin luulette, että olen hukannut (lopullisesti) kaikki marmorikuulani kerron, että kyse on tietenkin valokuvatorstain haasteesta, joka tällä kertaa perustui seuraavaan kuvaan ja tekstiin:
"Nebular transition from spiral to annular" (vapaasti suomennettuna: tähtisumun muuttuminen spiraalista rengasmaiseksi).
Muita spiraaleja ja muuta alkusumua löytyy täältä: valokuvatorstain 197. haaste.
tiistai 1. maaliskuuta 2011
Mustavalkeita krysanteemeja
Tässä näitä nyt olisi, mustavalkeita krysanteemeja, joista eilen keskusteltiin.
Kyse siis vastauksesta mustavalkomaanantain haasteeseen: kukka. Eilen ei luonnonvalo riittänyt kuvaukseen, joten tänään kävin käsiksi tähän krysanteeminoksaan, jonka mies eilen toi ja jota huolimattomasti luonnehdin aneemiseksi.
Kyse siis vastauksesta mustavalkomaanantain haasteeseen: kukka. Eilen ei luonnonvalo riittänyt kuvaukseen, joten tänään kävin käsiksi tähän krysanteeminoksaan, jonka mies eilen toi ja jota huolimattomasti luonnehdin aneemiseksi.
Lisää mustavalkoisia kukkia löytyy: täältä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
