Japanilaisissa tunnelmissa

Tämä päivä on mennyt enemmän tai vähemmän valokuvien parissa.

Vivian Maierista innostuttuani olen tänään kahlaillut tällaista sivustoa läpi, jossa esitellään maailman kuuluisimpien valokuvaajien töitä:

http://www.masters-of-photography.com/

Olen ihastellut nyt A- ja B-kirjaimet läpi ja tehnyt muutamia puikkauksia myös C:n. Erityisen mieltynyt olen ollut Brassaïn öisiin Pariisi-kuviin. Mitä tunnelmia! Ja vähän paheellistakin.

Sitten täytyikin jo itse päästä kuvaamaan - ei minusta kyllä ihan heti tule Imogen Cunninghamin kaltaista kasvien kuvaajaa, mutta maasta se pienikin ponnistaa. (Ulos ei tee tänäänkään mieli pistää varvastaan, on tuo loskaksi muuttuva lumimassa niin luontaan työntävää.)

Kuvauskohteena oli verannalle saattohoitonsa päättämisen jälkeen siirretty pystyyn kuivunut viherkasvi. Siinä oli jotain perin japanilaista ja herkkää.

Ja tämmöttii sitten syntyi:

ISO 200, speed 1/1000, f1.4

ISO 200, speed 1/640, f1.4

Camera: Canon EOS 1000D + Canon EF 50 mm/1.4f

Päivän kuva: Ronja laulaa

Napsauta kuvaa jos haluat nähdä minut hieman suurempana, kiitos.

Herrat Helsingissä (ja Tallinnassa) laman alla nyyhkii… mä tein sen minkä aikakoira vain voi…

… eli lohdutin Äiskää pienellä laululla. Äiskä kun on koko aamun lukenut uutisia mahdollisesta devalvaatiosta, deflaatiosta ja huokaillut ihan liikaa.

Terveisin Ronja-neiti

Päivän kuva: Muotokuvakokeilu

Jatkan kokeiluita uudella kamerallani.

Nyt oli vuorossa muotokuvien otto. Ja kenestä niitä ottaisin? Ronjasta, Lattesta? Niistäkin toki voisin, mutta uhriksi joutui tänään herra Linkama, ainoa ihminen sopivasti hollilla lähipiirissäni.

Mietin muotokuvauksen sisintä -- mitä haluan kuvalla kertoa. Ja yritin kuvassa hakea jotain Kimmon sisimmästä. En siis etsinyt ulkonäköä, en kaunista ilmettä, vaan halusin pureutua jonnekin nahan taakse.

Tiedä sitten miten onnistuin. Tällainen muotokuvasta joka tapauksessa tuli.

Suosittelen, että klikkaat kuvaa, ja saat sen ruudulle suurempana.

No, mitäpä tässä enempää selittelemään, tässä se nyt on, minun ensimmäinen muotokuvakokeiluni:



Kuka haluaa seuraavaksi tulla kuvattavaksi Tiinan Studioon?

Päivän kuva: Unikarhut

Päivän kuva on näinkin proosallinen, eli lähikuva meidän karhulakanoista. Ja tämä siksi, että tänään on ollut pyykki- ja petauspäivä, ja olen näiden karhujen kanssa temmeltänyt tuntikausia. Likaiset nallet olen sortteeranut ja lähettänyt pesulaan ja puhtaat karhut levitellyt sänkyihin.



Karhulakanamme ovat herättäneet ansaittua ihastusta - meillähän on talossa karhut teemana. Karhurouva Ottilia ja karhuherra Otto ovat meidän alter egot. Ja karhuja meiltä löytyy tauluina, kaksi puista karhunpentua painii pihalla, ja karhuja löytyy siis myös lakanoista. Pieni yksityiskohta, mutta jostain syystä nämä karhulakanat jaksavat aina vaan naurattaa asiakkaitamme.

Vaan niinhän se onkin: pienet asiat ovat loppupeleissä ne, jotka luovat taloon sen oman persoonan, ja asiakkaalle jonkinlaisen kokonaiselämyksen.

toteaa karhunpainista aika väsähtänyt Karhurouva, alias teidän blogistinne

PS. En muista olenko tänne kertonut miksi Otepää tuntuu kuhisevan karhuja. Sehän tulee paikkakuntamme nimestä: Otepää = Karhunpää. Ja nimensä kaupunki on saanut kaupungin keskellä olevasta linnavuoresta, jonka sanotaan muistuttavan karhun päätä tietystä kulmasta katsottuna. Ensimmäinen maininta Karhunpään kaupungista löytyy kirjallisista lähteistä vuodelta 1116.

PPS. Tässä vielä muutamainen karhunpää bonuskuvana meidän energiapylväästä. Siis Dalai Laman visiitin kunniaksi pystytetystä pylväästä, jota halaamalla saa kuulemma lisäenergiaa. Pitäisi varmaan nuukahtaneen karhurouvan mennä sitä hieman ravistamaan.

Päivän kuva: Ystäväni

Ja tässä hän on, uskollinen ystäväni. Tarvitseeko minun sanoa muuta?

(Klikkaa minua ja tulen ruudullesi suurempana)

Ja tämän kuvan myötä lähetän hyvät Ystävänpäivän toivotukset kaikille muillekin, ehkä hieman karvattomammille ystävilleni.

Kiitos että olette olemassa, kiitos että olette valinneet minut ystäväksenne.

Pidetään jatkossakin toisistamme huolta, soitellaan, kirjoitellaan, välitetään ja osoitetaan se.

Tiina

Päivän kuva: Hylätyt heinät

Päivän kuva on täällä perin jokapäiväinen näky. Heinäpaaleja, joko muovitettuna tai, kuten yleisempää muovittamattomana makailee pitkin peltoja.



Kertokaa minulle kaupunkilaiselle, mistä tässä on kysymys. Siis, eihän ole mitään mieltä kasvattaa heinää, paalittaa se, ja jättää sitten pellolle mätänemään? Vai voiko näitä vettyneitä ja osittain purkautuneita paaleja käyttää vielä jossain?

Onko kyse siis välinpitämättömyydestä? Tyhmyydestä? Laiskuudesta? Eli ensin nähdään vaivaa kasvattaa heinä, tai kai se kasvaa kasvattamattakin, mutta kuitenkin. Sitten hankitaan pelit ja pilputtimet joilla se leikataan, kerätään kokoon ja paalitetaan, ja siinä se sitten on. Viimeinen vaihe, heinien vieminen latoon kuivumaan unohdetaan, ja koko työ on sitten tehty turhaan?

Ei ymmärrä. Kertokaa te minua viisaaammat, onko tässä harjoituksessa mitään mieltä?

--

Eipä silti, olen minä nähnyt valkeita muovitettuja paaleja käytettävän mainontaan. Joku joskus jopa tarjosi paalejaan mainospintana. Tuotteelle oli keksitty raflaava nimi: agromedia.

Ja totta tosiaan, aikanaan oli Haapsalun ja Tallinnan välisillä pelto-osuuksilla KOFF:n mainoksia, sellaisia lyhyitä lauseita, liimailtuna valkeisiin muovitettuihin dinosauruksenmuniin. Ajan ja sateiden ja lumen myötä paalit hiljalleen vettyivät ja repeilivät auki, kirjaimet putoilivat tai haalistuivat, ja media ei ollut enää kovinkaan vaikuttava.

Vaan olipa Tallinnan ja Tarton väliselle tieosuudelle aikanaan pistetty paaleihin maatalouspoliittinen viesti Edgar Savisaarelle, jolla oli tuolloin joitain epämääräisiä kiinteistökauppoja Virumaalla: "Edgar, anna rahvale üks hektar." (Edgar anna kansalle yksi hehtaari).

Että tällaista tärkeää pohdintaa tänä aamuna täältä.

Päivän kuva: Naakkoja pellolla

Lisätty tänään eli perjantaina:

Tässä eiliseen kirjoitukseen päivitetyt kuvat OnuKoon toiveiden mukaan. Eilen tallensin ne huonolla resolla, nyt paremmalla. Pienissä kuvissa ei ero välttämättä näy, mutta jos kuvia klikkaa suuremmaksi, eron huomaakin

----


Ja tässä tämän päivän kuva: Naakkoja pellolla

(Itse asiassa kuvia on useampiakin, mutta lieneekö sillä väliä, sovitaan, että ensimmäinen kuva on SE kuva. Ja se suurenee sitä napsauttamalla, nyt ovat linnut aika pieniä nokitahroja ruudulla.)



Se on otettu Tarton ja Otepään välisiltä pelloilta, jonne eksyimme junaa pakoon. (Tarkoittaa, juna tukki liikenteen ja me keksimme ottaa "oikopolun" joka kiersi Tarton kaatopaikan kulmilta ja siinä läheisillä pelloilla oli naakkoja suurina ryppäinä.)

Minä näen naakat, ja keksin alkaa niitä kuvata. Taas uusi harjoitus kameran kanssa - nyt otin käyttöön jatkuva-kuvaus-toiminnon.

Lähden kompuroimaan jäisille pelloille, ja naakkaparvi lehahtaa lentoon ja hetken kuluttua laskeutuu hieman kauemmaksi. Jatkan matkaani, nyt ovelana kuin puuma ja viekkaana kuin kettu. Hitaasti etenen... ja taas ne epäluuloiset siipiveikot lähtevät lentoon aivan liian aikaisin. Mutisen itsekseni, että tarvitsen kyllä pikapuolin kunnon teleobjektiivin.

Ja jatkan hiippailuani. Päästyäni riittävän lähelle läpsyttelen ja kiljahtelen, saadakseni naakat kunnolla taivaalle, ja näin käykin, mutta enhän minä sitten olekaan valmiina sormi liipasimella. Huti.

Totean: luontokuvaus ei ole helppo laji. Seuraavaksi otan Linkaman avuksi läpsyttämään kätösiään ja kiljahtelemaan verta hyytävästi sopivalla hetkellä. Nyt jo lähtee vähän paremmin.

Tässä muutamainen muukin otos Hiipivältä Puumalta eli tuolta Naakkojen Kauhulta.





Siirrymme toiselle pellolle ja otan Kimmon läpsyttelyavuksi:




Ja lähtee:








Kesken naakkaläpsyttelyjen soi Kimmon kännykkä. Asiakas soittaa Suomesta ja tiedustelee, onko Kimmo nyt tietokoneensa ääressä. Johon Kimmo: "Ei, en ole, olen hmrhfh, ähh, niin, siis poissa koneelta, mutta kotona taas jo kolmen vartin kuluttua."

Keskustelun loputtua kysyin mieheltäni viattomana, että mikset sanonut asiakkaalle suoraan, että et sinä nyt jouda koneella istua, kun on niin paljon tärkeämpääkin eli olet kaatopaikan takaisilla pelloilla naakoille läpsyttelemässä!"

Miten yksipuolista mieheni elämä olisikaan, jos hänellä ei olisi tällaista toimeliasta vaimoa järjestämässä aina uusia elämyksiä! Eikö!

Ja yllä oleva lause olkoon Päivän mietelause, joka saumattomasti liittyy Päivän kuvaan.

Hyvää päivänjatkoa ja erilaisia elämyksiä kaikille toivotellen

Tiina