Pari päivää sitten lähdimme taas reissuun, nyt suuntana
Peipsi-järvi ja sen rannalla sijaitseva
Rajan talomme (joka sivumennen sanottuna on yhä myytävänä, ketä kiinnostaa. Ota yhteyttä!)
Eesti Energia oli meitä jo pitkään hätyytellyt ja halunnut että käymme lukemassa sähkötaulun, joka ei viimeiseen vuoteen ole tikuttanut yhtään pykälää mihinkään suuntaan. Tämä vakuuttelu ei kuitenkaan Eesti Energialle riittänyt, joten mentiin sitten paikan päälle sähkötaulu lukemaan.
Kun reissuun lähdetään, niin tokihan me ajetaan aina pitkän kaavan mukaan. Ja käytiin ihmettelemässä Peipsin rantojen ihmeellisiä maisemia. Mutta pääsimme me toki perillekin. Rajan kylään, missä tämä meidän pieni talomme sijaitsee.
Koska talo sijaitsee rannan lähituntumassa ja koska emme ole talolla sanottavammin käyneet, oli paikallinen lumenluoja tai aura-auto päättänyt siirtää talolta rannalle vievän tien lumet tontillemme. No, ei se paljon haitannut. Hanki kantoi ja pääsimme kuin pääsimmekin sisään. Ja ovikin aukesi ilman mitään mutinoita, vaikka pelkäsimme, että se olisi voinut olla hieman turvoksissa. Puu kun on tunnetusti eläväinen materiaali.
 |
| Rajan rantakylässä sijaitseva talomme, josta meidän pitää luopua, koska meillä ei yksinkertaisesti ole aikaa sitä alkaa korjata. Mutta mielestämme silti vallan hauska talo. Ota yhteyttä, jos kiinnostaa. Ei muuten ole edes kallis! |
 |
| Onnellinen talonomistaja riemuitsee kun ovi aukeaa vaivatta |
Mutta mennään jutussa ajallisesti muutama tunti taaksepäin - Raja oli siis meidän rajapysäkkimme reissulta. Mitä teimme ennen sitä ja mitä näimmekään?
Teimme kunnon Peipsin kierroksen ja aloitimme sen Tartosta katsoen lähimmästä vanhauskovaisten kalastajakylästä eli
Varnjasta. Samasta paikasta, mistä rakas karvainen miniatyyriystävämme
Rummukainen on kotoisin. -- Ja mitä tulee Rummukaiseen, törmäsimme päivän aikana useampaankin veijariin, joiden epäilemme kantavan Rummun geeniperimää, tavalla tai toisella. Veljiä, siskoja, serkkuja vai lapsia alenevassa polvessa?
 |
| Varnjan rajavartioasema Emajõe suursoon reunamalla. Järven toisella puolella on Venäjä. |
Tästä lähdimme sitten pomputtelemaan kohti Rajaa. Reitti kulki: Varnja - Kasepää - Kolkja - Alatskivi - Kallaste - Raja.
Maisemat olivat jälleen huikean hienoja vaikka päivälle oli luvattu lumisadetta ja tuiskua. Nämä Peipsin pienet kylät ovat vaan niin mahdottoman hienoja, kaikkina vuodenaikoina. Talvella talojen erikoiset värit - kirkasta lilaa, keltaista, vihreää ja kaikkea siltä väliltä - ikään kuin korostuvat lumen valkoisuutta vasten.
 |
| Siellä se on - suuri ja laaja Peipsi |
 |
| Talojen värit ovat huikeita suomalaiselle värisilmälle |
 |
| Varnjan kylän raittia |
 |
| Lumenluonti tuntui olevan päivän sana |
Jatkoimme retkeämme ja aika ajoin pysähdyimme ihailemaan arkaaisia maisemia, koiria kylätiellä ja tietenkin aina yhtä hienoa ja suurta Peipsiä, sen värejä ja kaisloja.
Kallasteessa jalkauduimme jäälle. Onhan
Kallaste tunnettu punaisista hiekkakivitörmistään ja nyt, jäältä käsin, niitä saattoi ihalla koko komeudessaan. Arvatenkin
Eräs alias
J.Ölli alias
Kultainen Leijona nautti. Se olisi halunnut kirmata vapaana, mutta koska jäällä oli pilkkijöitä, päätimme pitää
Jässikän tällä kertaa hihnassa. Ei sekään
Poitsun riemua rajoittanut.
 |
| Peipsin talvista majesteettisuutta |
 |
| Kallasteen punaisia kallioita lumen alla |
 |
| Punaisia kallioita toiseen suuntaan |
 |
| Hiiohoi, mulla on Peipsi-hepuli! |
 |
| Jäältä katsottuna näkee kuinka pitkä tuo punainen kalliotörmien rivi onkaan! |
 |
| Kimmo selittää, Latte kuuntelee innostuneena |
Mitä kauemmin Peipsin rantoja seurailimme sitä vakuuttuneempia olimme jälleen siitä miten hieno maisema, ja sielunmaisema, Peipsi onkaan. Siinä on jotain ääretöntä ja rauhallista. Ikiaikaista. Ja Peipsin pienet kylät, nekin ovat omassa rujossa kauneudessaan käsittämättömän hienoja. Aitoja.
Rajan talolla minä hiljaa mielessäni manailin, että on niin sääli, että kaikkeen ei meillä riitä aika eikä rahkeet. Kuten talon kunnostamiseen. Siitä saisi joku todella kivan kesäpaikan, aivan hiekkarannan tuntumasta.
Siis, jos innostuit Peipsistä ja haluaisit itsellesi sieltä kesäpaikan, se on mahdollista. Talon hinta on siinä 20.000 euron paikkeilla. Mutta muistettavaa on, että ennenkuin siitä saa nykymukavuuksilla varustetun kesäkodin, tarvitaan rahaa myös remonttiin. Mutta jos innostut - ota yhteyttä!
 |
| Rajan kylän raittia taloltamme katsottuna |
 |
| Rajan vanha rukoushuone ja sen kellotapuli |
|
|
Ja näihin kuviin lopettelen tämän reissumme - joskin jatkoimme sitä vielä Rajalta
Mustveelle, joka on lähin isompi kaupunki taloltamme. Sieltä ajaa hurautimme vielä Laiusen linnanraunioiden kautta kohti kotia.
Kuvia on yllä taas jokunen. Mutta jos sinulle kuitenkin jäi kutka nähdä hieman lisää siitä kaikesta mitä yhden päiväreissun aikana näimme, niin suosittelen että tutustut tähän valokuva-albumiin, missä on vielä monen monta muutakin otosta:
Peipsin maisemat
Eipä sitten muuta. Kiitos ja kumarrus mielenkiinnostasi. Ja tosiaan, jos innostut kesäpaikan hankinnasta näiltä ihmeellisiltä ja taianomaisilta seuduilta, ota yhteyttä: tiina.linkama ätti villaottilia.ee
Ciao! (Tai kai se täkäläisittäin kirjoitetaan Tsau!)
Jälkikirjoitus: Ai että Rummukaisen sukulaisia? No mitäs itse sanotte?Aika tutun näköinen se tämäkin veikko! (Kuva otettu telellä liikkuvasta autosta, joten ei ihan tarkka, mutta kyllä silti hahmo tutulta näyttää, vai mitä sanotte?!)
 |
| Rummukaisen sukulaispoika kera kaverin |
