Yksin Italiassa, osa 37: Merimatka Cinque Terreen

Tähän mennessä tapahtunutta: Tiina on saanut lisäpäivän La Speziaan, johtuen junalakosta. Ylimääräisen päivän hän on viettänyt Runoilijoiden lahdella ja Porto Veneressä. Seuraavana päivänä, sunnuntaina, hän lähtee sitten meritse Cinque Terren pikkukyliin.

Merellistä tunnelmaa

Edellispäivän eksymisestä viisastuneena suuntaan sunnuntaiaamuna suoraan kohti La Spezian satamaa. Väkeä on laitureilla jo runsaasti odottamassa päivän ensimmäistä yhteysalusta. Syynä tähän lienee viikonloppu ja tietenkin junalakko, joskin Marian mukaan jotkut Cinque Terreen kulkevat paikallisjunat ovat jääneet lakon ulkopuolelle.

Keli ei aamusella lupaa hyvää. Harmaanvioletteja pilviä roikkuu taivaalla ja sateen uhka leijuu päällä. Asetun kuitenkin luottavaisesti avokannelle nähdäkseni merimatkan aikana mahdollisimman paljon maisemia. Alkumatkasta oli kannella suorastaan kylmä, mutta matkan aikana pilvipeite alkoi jo rakoilla. Päivän mittaan keli vain parani paranemistaan ja koko reissulta palasin jo kauniissa ilta-auringossa.

Naapurilautta Albatros La Spezian satamassa

Ilmat eivät lupaa alkumatkasta kovin hyvää

Laivahyppelyä koko rahalla

Kuten aiemmin olen kertonut, pääsee Cinque Terren viiteen kylään joko junalla tai laivalla. Jos ei ole mahdollisuutta kokeilla molempia, suosittelen ehdottomasti jälkimmäistä. Mereltä aukeaa aivan erilainen mahdollisuus nähdä nuo viisi kylää kauempaa, kokonaisuuksina.

Lippuja on usean hintaisia, riippuen siitä haluaako hypellä kylästä toiseen ja tehdä paluumatkankin veneellä vai ottaako vain yhdensuuntaisen lipun yhteen kylään. Samoin viikolla ja viikonloppuisin on lipuilla eri hinnat. Aamupäivän lähdöt ovat myös kalliimpia kuin iltapäivän liput. Minä valitsin päivän aikana rajattoman matkustamisen mahdollistavan lipun. Mennen tullen meritse ja mahdollisuus pysähtyä neljään eri kylään: Riomaggiore - Manarola - Vernazza - Monterosso. Yksi kylistä, Corniglia jää merimatkaillessa pois laskuista, koska sinne ei ole mahdollista yhteysaluksella rantautua. Sunnuntain kokopäivälippu kustansi 27 euroa. Ja oli joka sentin väärti.

Ligurianmeri ja sen rannat

Aamun lautta ajaa pysähtymättä suoraan kaukaisimpaan viidestä kylästä Monterosso al Mareen, joka oli minulle jo tuttu, sillä olin jo käynyt siellä kaksi päivää aikaisemmin junalla. Silloin oli satanut ja ilmapiiri kylässä oli jotenkin apea. Tänään Monterosso vaikutti aivan eri paikalta. Syynä siihen oli myös se, että kylä on jakautunut selkeästi kahteen osaan, vanhaan kaupunkiiin ja uuteen Monterossoon. Olin käynyt perjantaina vain jälkimmäisessä.

Mutta ennen Monterossoon saapumista ohitetaan ensin Porto Venere ja sen jälkeen neljä muuta kylää: Riomaggiore, Manarola, Corniglia ja Vernazza, jotka kaikki nousevat ylös korkeita vuoria. Maisemat ovat upeat - vaikka ilma ei olekaan paras mahdollinen.

Kartasta näkyy sekä laivan reitti että sisämaassa kulkevat vaellusreitit, joista osa tosin oli suljettu.

Porto Veneren Pietarin kirkko ja Dorian linnoitus jäävät taakse

Porto Veneren kallioita Byronin Grotton kohdalla

Turistit kuvaavat huikeita rantamaisemia

Ensimmäisenä näköpiiriin ilmaantuu Riomaggiore. Sieltä on aiemmin ollut mahdollisuus kulkea lyhyehkö ja helppokulkuinen reitti Manarolaan: kauneudestaan kuulu Rakkauden polku eli Via Dell'Amore. Valitettavasti se on ollut viime vuodet suljettu, kuten myös toinen helpohko reitti Manarolasta Cornigliaan. Syynä ovat olleet aikaisempien vuosien suuret sateet ja niiden tuomat maavyörymät, jotka ovat tehneet reiteistä vaarallisia. Nykyisin kylistä toiseen avoinna olevat reitit nousevat korkealle ja edellyttävät runsaasti kiipeämistä ja hyvää kuntoa. 

Riomaggiore ja Manarola mereltä nähtyinä

Riomaggioren satamaa

Riomaggiorea sivusuunnassa

Riomaggioren jälkeen sukeltaa esiin pieni Manarolan kylä ja heti sen perään Corniglia. 

Laiva lähestyy Manarolan satamaa

Korkeat kalliot ovat pitkälti laavaperäisiä. Takana näkyy porrastettuja viiniviljelyksiä

Manarolan satamaa

Corniglialla ei ole satamaa

Koko Cinque Terren alue, myös meri sen kohdalla, kuuluu nykyisin Unescon maailmanperintölistalle. Eikä ihme.

Corniglia vuorella

Corniglia toiseen suuntaan

Myös Vernazza ohitetaan menomatkalla pysähtymättä

Matkan pää lähestyy, viimeinen viidestä kylästä: Monterosso al Mare ja sen vanhaa osaa

Monterosson uutta kaupunkia

Kallionkieleke erottaa vanhan ja uuden Monterosson toisistaan

Laiva on tullut perille ja hyppään maihin. Aurinko on alkanut jo pilkistellä pilviverhon takaa ja lähden tutustumaan pikaisesti Monterosson vanhaan kaupunkiin. Pikaisesti siksi, että mikäli haluaa kaikissa mahdollisissa kylissä paluumatkalla pysähtyä, ei aikaa jää kuin reilu tunti per kylä. Koska en pidä hopusta, teen päätöksen ja viivyn Vernazzassa pidempään ja jätän vastavuoroisesti Manarolan pois. Mutta ensin kuitenkin siis Monterossoon!