tiistai 29. toukokuuta 2012

Sisilia osa 12: Kotiin lähtö

Olemme Cefalùssa, viimeistä yötä viettämässä St. Barbarassa. Seija on voinut edellisen päivän huonosti, mutta iltaa kohden olo oli jo hieman parantunut.

Minä herään aamuyöstä, tiedä mikä minut herättää, ja menen parvekkeelle katsomaan aamuun heräävää Cefalùa - näkymä on huikaisevan hieno.



Liparin saaret näkyvät kauas, aina Cefalùun asti

Strombolin vulkaaninen saari häämöttää taivaanrannassa

Laajakuva nousevasta auringosta aamuvarhaisella

On aika lähteä kotiin - mutta pitkän kaavan mukaan. Kone lähtee Palermosta vasta 19.30 ja hotelli pitää luovuttaa pois jo kello 11.00. Seija ja Risto lähtevät reput selässä kaupunkiin, mutta minä linnoittaudun hotellin pihamaan patiolle, uima-altaan viereen. Lekoittelen aurinkotuolissa ja laiskana kuvailen pariin otteeseen yläpuolellani huojuvaa palmua. Ei kannata hötkyillä, mietin, ja muistan että kun lähden tästä eteenpäin, lähden kaikki matkatavarat mukanani.




Laiskan aamupäivän näkymää

Saan kuitenkin tekstarin Seijalta ja Ristolta. He kertovat vanhalta hautausmaalta alkavan markkinat. Lähden sinne.

Markkinat kulkevat alas vuoren rinnettä kiemurtelevaa tietä ja jälleen on tarjolla väenpaljoutta ja sisilialaisia herkkuja. Ostan markkinoilta Kimmolle tuliaisiksi purkin anjovista sekä nahkaisen vyön.

Markkinatunnelmia

Oliivikauppiaat

Markkinat jatkuvat muutamaisen alaspäin viettävän kilometrin, minkä jälkeen on vielä muutama kilometri takaisin kaupunkiin. Maisemat kruunaavat kävelymatkan.

Huvipursia satamassa

Näkymää rantalinnoitukselle

Muutaman kilometrin jälkeen alkaa kaupunki taas häämöttää

Rantatieta majakan suuntaan

Värikkäät kärryt rantatiellä

Treffit olemme sopineet kahvilaan, josta Cefalù-retkemme alkoi - siihen rähinäkahvilaan. Siitä ei olekaan kuin kivenheitto rautatieasemalle. Juna tulee kello 15.00 ja tunnin kuluttua saavumme Palermoon. Sieltä pienen trattorian kautta bussille ja lentokentälle. Ja sitten ei olekaan kuin odottelua, että olemme joskus takaisin Tallinnassa - kone on myöhässä ja alamme olla aika nuutuneita.

Cefalùn asemaa

Matka alkaa olla loppupuolella. Enää junalla Palermoon ja sieltä lentokentälle. Ilmeet ovat tyytyväiset joskin mietteliäät


Viimeinen silmäys Palermon rautatieasemaan ja sitten bussiin ja lentokentälle


Hyväntuulinen hippi on tällä kertaa tarttunut bussin puikkoihin

Viimeinen kuva on - mistäpä muusta - kuin Palermon lentokentästä. Tästä sitten kohti Viroa.

Kello kahden jälkeen yöllä latvialainen kapteeni Vladimir taas jysäyttää SmartLynxin Viron maankamaralle. Tyylillä: jysäys ja pomppu. Tallinnassa alkaa jo aamu valjeta hiljalleen.

Melko hiljaisina ja koko lailla väsyneinä ajamme Tallinnasta Otepäälle. Kimmo herätetään n. 05.00 ja minut vaihdetaan Rummukaiseen Villa Ottilian kulmilla.

Tere Otepää! Ciao, Sisilia! Ehkä tavataan uudelleen!

---

Jälkikirjoitus: Sisilia on hieno maa - se kai on tullut selväksi. Kuten jutun aloitin, tuntuu että sen jokaisella kulmalla on jotain nähtävää. Jos nyt pitäisi antaa tulevalle Sisilian matkaajalle ohjeita, niin nämä kohteet ainakin sisällyttäisin matkalistaan:

Palermo - vie pari päivää
Monreale - kultainen katedraali on ehdottoman hieno
Trapani - jos aikoo käydä Ericessä, muuten ehkä ei
Agrigento ja temppelilaakso
Etna - joltain kulmalta, ehkä Taorminasta käsin
Syracusa - joka jäi väliin (vaikka sain hetki sitten Sankarimatkaaja Karilta vinkin, ettei se sittenkään niin ihmeellinen ole)
Liparin saaret - kuvista päätellen - myös matkalla tapaamamme sveitsiläinen Anders kehui Lipareita ehkä parhaaksi matkakohteeksi
Cefalù - miksi ei, mutta jos menee Taorminaan, niin varmaan yksi perinteinen turistikohde riittää

Nyt, tämän kaiken kirjotettuani on aika tyhjä olo. Aikaakin on tähän kertomukseen mennyt, mutta uskon että itsekin palaan tähän vielä joskus uudelleen, kylmien ilmojen ja rännän saavuttua.

Mietin vielä, että tekisinkö jossain vaiheessa kaikista kuvista yhden ISON albumin, nythän olen esitellyt täällä vain pienen murto-osan kuvista, ja valinnut lähinnä ne sen mukaan miten ne tukevat tarinaa. Monta aika vinkeää kuvaa on jäänyt esittelemättä, mutta ehkä liika on liikaa?

Näitä pohtien kiitän kaikkia jotka ovat jaksanneet tarinaa kahlata tänne asti. Ja niitä, joista tarina oli ylipitkä, lohdutan: en minä niin kovin usein matkalle pääse, jotten ei pelkoa että ihan heti tänne tulisi uuttakaan mtkakertomusta. Mutta ken sen tietää?

Kiitos vielä kerran mielenkiinnostanne ja näkemiin. Sisilia vaikenee.


15 kommenttia:

Kimmo Linkama kirjoitti...

Onpas jännän värinen auringonnousu! Ja jyhkeä tuo Strombolin siluetti.

Kuvassa, jossa kaupunki alkaa häämöttää, kiinnitin huomiota siihen, että ihan kuin rannimmaiset talot olisi rakennettu käyttäen osittain hyväksi vanhoja linnoituksen muureja. Mahtoiko olla niin?

Aamuyön kohtaamisessa Villa Ottilian postilaatikolla tunsin itseni arabikauppiaaksi, vaikkei kameleita ollutkaan tarjota: Tässä kiltti ja hyvätapainen koira, vaihdatteko vaimoon?

Kiva oli saada maailmanmatkaaja taas kotiin. Ja vaikka jo matkan varrella ja sen jälkeen kuulin matkakertomusta ja näin kuvia, tämä kirjoitussarja tarjosi matkan taas uudestaan. Aika duuni - propsit siitä!

Tiina Linkama kirjoitti...

Kuule arabikauppias, aika halvalla taisi tulla rouva hankittua! Paljonko se Rummukainen painaa, jotain vajaat 8 kiloa? Taisit tehdä hyvät kaupat, eritoten kun rouva kantoi kehossaan Sisilian pizzojen tuomaa ekstrakerrosta makkarara vyötäröllään.

Kyllä tämän hiilihydraattimuodostelman kanssa kelpaa taas talvella elellä, kuin hylje. On rasvaa mitä poltella.

Marjattah kirjoitti...

Taisin sanoa jossakin, että viikon matka tuntuu jälkeenpäin kuukaudelta. Eikä suinkaan pitkästymisen, vaan ajan täyteläisyyden takia. Etenkin sellaiselle kuten sinä, tutkiva journalisti! (Biitsillälöhöilijöitä ei lasketa) Ja nyt olet vielä tehnyt matkan uudelleen, taidolla ja vaivalla, lukijoittesi iloksi.

Mietin juuri, aloittaisinko lopusta ja etenisin takaperin? Ei, kertomus on luettava oikeassa järjestyksessä. Vieritän siis alkuun. Saattaa mennä viikko (kuten sinullakin), sillä muutkin asiat kuin vuohenputket vievät päiväni. Mutta iloitsen etukäteen jatkokertomuksesta, jonka tiedän laadukkaaksi. Ja kuvat! Niistä olenkin nähnyt maistiaisia. Upeita ovat!

Anna-Mari kirjoitti...

Ihmeellisen ihanat auringonnousukuvat, onneksi nousit tuota näkyä katselemaan! Voin kuvitella miten ihmeelliseltä se paikan päällä näytti.

Kyllä teillä on ollut täyteläinen matka, paljon olette nähneet ja kokeneet... miten on sattunutkin tuommoisia hauskoja juttuja matkalle, kuten mafiaravintola, laulajamies, nuori pappi ja perheriita vai mikäseoli... Oikealla asenteella varmaan huomaakin paljon enemmän. Kuljenkohan minä silmälaput päässä (vähäisillä) matkoillani?

Entäs sitten nuo kuvat... joitakin piti jäädä pidemmäksi aikaa tuijottelemaan.

Tämmöinen matkakertomus on kyllä huima olla olemassa, siihen voi palata uudelleen ja uudelleen ja siirtyä mielessään takaisin. Tein viime kesän parin viikon Ranskan matkasta kuva-albumin, joka on aivan ihana, kaikki muistuu mieleen kun sitä katselee, mutta eipä tullut kirjoitettua tarinaa, vaikka päiväkirjaa pidinkin melkein koko ajan.

OnuKoo kirjoitti...

Olipa mukava matkakertomus - mielenkiinto saarta kohtaan tosiaan heräsi. Kiitoksia Tiina!

Tiina Linkama kirjoitti...

Lähetäänkö kimpassa, OnuKoo? Muistaakseni jo lähes 10 vuotta sitten lahjoitin sinulle purkillisen öljyväriä, jonka piti sisältää Välimeren sinistä. Onko se vielä tallessa?

Nimetön kirjoitti...

Paljon paljon kiitoksia huikean hienosta matkakertomuksesta!! Tuli kyllä hirveä hinku päästä joskus Sisiliaan! En tiedä oliko minulla ennen tätä nojatuolimatkaa minkäänmoista käsitystä Sisiliasta mutta nyt tajusin, että se on todella monipuolinen matkakohde. Ja siitä tykkään kovasti, että nähtävyyksien lisäksi kuvaat niin paljon muutakin. Saa välähdyksiä ihmisten elämästä siellä. Kiitos!

Terveisin,
Sarkki

Tiina Linkama kirjoitti...

Anna-Mari - tuli mieleen tuosta kommentistasi, että miten juuri meille sattuikin vai mitä, että paljosta on kiittäminen myös ihania matkatovereita, jotka olivat valmiita heittäytymään tilanteeseen, kun sellainen syntyi. Ei kaikki olisi alkanut laulaa azzurroa duettona keskellä päivää, mutta Risto on riittävän hulvaton siihen ryhtyäkseen. Tai meidän balladi mafiosoille - siinä lähti Seija spontaanisti vetämään soihdut sammmuu -laulua.

Niinpä ihan näin julkisesti haluankin kiittää Gruppo Rummukaista hyvästä matkaseurasta! Hyvä seura, parempi matka! Sisilia Sisilia Hei Hei!

marja p kirjoitti...

Kiitos Tiina hienosta matkakertomuksesta upeine kuvineen! Ikäänkuin olisi ollut reissussa mukana, kun luin kokemuksiasi. Mieleen palautui myös pätkiä omasta, ammoin tehdystä Sisilian matkasta.

Rummun äiskä kirjoitti...

Missattiin tuo auringonnousu, onneksi sait kuvattua, on se ollut niin erikoinen.
Tämä matkakertomus on upea muisto koko hulvattomasta matkasta. Tip, tap.
KIITOS PALJON TIINA!!!

Furensic Evidence kirjoitti...

Voi kiitoksia tästä matkakertomuksesta - välillä tuntui kuin olisin itse päässyt mukaan!

Tiina Linkama kirjoitti...

Kiitos vaan kaikille, jotka ovat jaksaneet seurata mukana!

Marjattah kirjoitti...

Ooh, mihin aamunäkymiin kertomuksesi päättyy! Voin uskoa että ne säilyvät sielussasi. Nyt olen tehnyt Sisilian-matkan seurassasi, tunsin melkein olevani siellä itsekin. Osaat poimia tilanteita ja merkityksiä sanoin ja kuvin. Ei pelkkiä tapahtumia, vaan se tarina minkä niistä teet!

Myös Kimmon virtuaalinen tukitoiminta ja mukanaeläminen teki minuun vaikutuksen! Mainio mies sinulla :)

Varmasti kannattaa tehdä galleria. Tee myös kirja. Omakustanteet ovat helppoja nykyisin.

Nimetön kirjoitti...

Nyt vasta oli seesteinen aika lukea koko Sisilian tusina kokonaisuudessaan läpi. MAHTAVA EEPOS!
Pienen sulattelun jälkeen tarkempia kommentteja, mutta jo nyt:
-kun muistaa, että jostain olen kehittänyt vankan antipatian Italiaa kohtaan, olet onnistunut samaan Sisiliasta kiehtovan kiinnostavan matkakohteen
-se Trenitalian päivystävä palvelijakoira paloi hetkessä verkkokalvoilta kestomuistiin ja aiheutti äänekkään hymyilyn...

terv
Seppo (Mari töissä, mutta näkee varmasti ainakin koirakuvan heti palattuaan!)

Pertti kirjoitti...

Kiitos elävästä matkakertomuksestasi. Yritin lukea sitä aluksi pätkittäin,mutta ei siitä mitään tullut. Nyt luin blogin sitten kerralla. Ihanan keski-ikäinen matka ;-). Maistuva kieli ja matkaan houkutteleva soljuva kerronta. Tulihan tämä kommenttini kuten lupasin.