sunnuntai 23. toukokuuta 2010

Puutarhamatkailua Virossa - Hulvattomat ovat takaisin

He tulivat, näkivät ja kokivat. Näin syntyvät legendat ja tarinat, joita kerrotaan leiritulilla vielä vuosien jälkeen.

Eli sarjassa Puutarhamatkailua Virossa on vuorossa jatko-osa: Heljän Hulvattomat Matkat II - alaotsikolla: He ovat takaisin ja nyt on mukana kaksi bussia!

Alkukesän suururakka on nyt ohi. Viime syksynä Lüübnitsan sipulijuhlille reissun järjestänyt Heljä saapui viime torstaina jälleen Otepäälle mukanaan The Merry Men and Women of Oulu, eli nuo Pohjoisen Hullunhauskat Puutarhurit. Ja koska jatko-osan täytyy Hollywoodin sääntöjen mukaan olla aina isompi ja näyttävämpi kuin alkuperäinen, toi hän muassaan myös bussilastillisen Savonmaan Lupsakoita Botanisteja.

Siinä sitä oli, uskokaa huviksenne, logistinen haaste kun suunniteltiin ja järjestettiin mukavaa puutarhahörhöilyä 76 hengelle viideksi päiväksi. Nyt on matka minun osaltani ohi, Heljän Hulvattomat tekevät vielä tämän päivän kotimatkaa Tallinnasta kohti pohjoista ja Savonmaata.

Ja uskallan nyt sanoa: kaikki meni hyvin, monin osin yli odotusten, vaikka pieniltä takaiskuilta tai kommelluksiltakaan ei vältytty.

Heljä, Tuula ja Sari, eli Suomen pään matkanjärjestäjät ja -johtajat suunnittelivat ja aikatauluttivat osiot kotiovelta Otepäälle ja minä sitten tartuin puikkoihin Otepäältä alkaen. Kolme Otepään hotellia, Villa Ottilia mukaanlukien täyttyivät matkalaisista ja useampikin tarttolainen puutarha koki invaasion kun ahnaat puutarhurit saapuivat paikalle pienen tornadon tavoin.

Matkan pääkohde oli Türin kuuluisat kukkakarnevaalit, mutta uskoisin että koko reissu kokonaisuutena oli antoisa. Tai ainakin toivon niin!

Ennen varsinaista matkakertomusta haluan lähettää kiitokset kaikille osallistujille, erityiskiitokset Heljän, Sarin ja Tuulan ohella myös Viron pään oppaille, Carmenille ja Liisalle, jotka opastivat savolaisten poppoota samaan aikaan kun minä keikuin oululaisten mukana.

-- R.Sassin Liikenteen ilmastoituja busseja ja sen rauhallisia ja huumorintajuisia kuskeja eli Ristoa ja Pekkaa unohtamatta.

Ja sitten varsinainen matkakertomus:

Prologi: Valmistautuminen

Kuten arvata saattaa, tällainen suurreissu alkaa jo kuukausia aiemmin monenlaisella valmistautumisella. Tilataan hotelleita, varataan ravintoloita, suunnitellaan ruokalistoja, tarkistetaan ruoka-aineallergiat, hankitaan apuoppaat, suunnitellaan reitit, varataan aikoja puutarhoille jne.

Minä päätin tänä vuonna harrastaa itsekin pientä myyntitoimintaa eli tein vielä pari päivää aiemmin matkan Baltezersin kasvitarhalle Latviaan, josta hain pienen auton verran kasveja, joita sitten myin Tiinan Torilla. (Mukavasti menivätkin kaupaksi, taisi joukossa olla suoranaisia löytöjäkin.) Kasvien ohella laitoin myyntiin myös lankoja, joita minulle on ehtinyt vuosien varrella kertyä runsaasti yli oman tarpeeni.

Päivä ennen matkaa kävin vielä vierailulla Sulev Savisaaren puutarhassa, joka oli Etelä-Viron yksityispihakohde. Sulev on kuuluisa pioneistaan ja mitä eksoottisemmista sipulikasveistaan, ja hänen tarhallaan käytyäni en lainkaan ihmettele, että miksi.

Tällaiset näkymät kohtasivat matkalaisia Sulevin pihalla:





Sulev Savisaaren kuuluisia pioneja

Ensimmäinen päivä: Saapuminen

Torstaina saapui kaksi bussilastia Otepäälle, ensimmäisenä savolaiset. Ja täysin aikataulussa!

Teimme bussilla pienen kiertoajelun Otepäällä. Kimmo ajeli edellä bussikuskille reittiä näyttäen ja minä kertoilin samaan aikaan Otepään nähtävyyksistä ja yritin lyhyessä ajassa saada kuvailtua kotikaupunkini monipuolisuutta matkailukohteena. Toivon että tämän lyhyen kiertoajelun aikana ainakin se valkeni kaikille, että Otepää on paljon muutakin kuin vain hiihtokohde.

Ensimmäinen ryhmä saatetaan omaan hotelliinsa, Cantervillaan Pikajärvelle, huoneet jaetaan ja me palaamme Kimmon kanssa takaisin Otepäälle vastaanottamaan seuraavaa bussilastillista. Uusi kierros oululaisten kanssa ja sitten kipinkapin Hermannipubiin illalliselle.

Ja sitten hotelleille ja pehkuihin.

Toinen päivä: Tartto ja sen monet puutarhat

Seuraava päivä on Tartto-päivä. Alkuperäisessä suunnitelmassa oli tarkoitus tehdä myös kävelyretki luonnonkauniissa Taevaskodassa, mutta johtuen oudosta luonnonilmiöstä, hyttysinvaasiosta, jätämme sen väliin ja vietämme Taevaskodalle tarkoitetun ajan perehtyen Tarton antiin hieman syvällisemmin.

Toinen bussi kulkee matkareittiä myötäpäivään, toinen vastapäivään, jotta vältymme tukoksilta kasvitarhoilla ja puutarhamyymälöissä.

Juhani Puukool, Tartu Puukool ja Tarton tori käydään läpi ja sitten lähdetään Tarton historialliseen keskustaan ja Raatihuoneentorille. Osa lähtee omin neuvoin kasvitieteelliseen puutarhaan, osa jää nauttimaan lounasta tai kahvia Raatihuoneentorin monille terasseille. Ne joissa vielä on virtaa, lähtevät kanssani kaupunkikierrokselle, jonka aikana kierretään tärkeimmät Tarton keskustan nähtävyydet. Kivutaan Toomemäelle, kierretään vanha Tuomiokirkko, käydään Enkelisillalla ja ihaillaan yliopiston päärakennusta.

Kotimatkalla vieraillaan vielä Sulev Savisaaren puutarhassa, ja sitten takaisin Otepäälle illallista Nuustaku pubiin nauttimaan. Aurinko lämmittää, mutta pahin helle on jo taittunut. Pyhäjärvi kimmeltää alla kirkkaana ja näkymät terassilta ovat huimaavan kauniit. Oululaiset jäävätkin nauttimaan kesäillasta vielä tovin, savolaisten jo tehdessä matkaa takaisin Pikajärvelle.

Kolmas päivä: Viljandiin ja Türille

Lauantai eli Türin matkapäivä oli lähes yhtä helteinen kuin kaksi edellistäkin päivää. Eli lämpöä riitti koko reissun ajaksi. Vasta tänään, sunnuntaina, on ilma viilennyt suorastaan miellyttäväksi. Lämpö ja auringonpaiste ovat ihania, mutta liika on liikaa, täytyy myöntää.

Kaksi bussia peräkanaa keikkuen ajelimme Otepäältä Viljandiin, missä kiersimme pikaisesti Viljandin vanhaa linnoitusta ja ihailimme maisemia Viljandi-järvelle.

Viljandista jatkoimme sitten Türin kukkakarnevaaleille, joka oli aiempien vuosien tapaan värikäs, monipuolinen mutta samalla lähes kaoottinen messu kuin aina ennenkin. Mutta kuitenkin, aina yhtä ihana ja omalla lailla kodikaskin häppeninki.

Türiltä sitten lähtevät Hulvattomat kohti Tallinnaa. Haikeat hyvästelyt, menkää hyvällä lykyllä!

Onnellinen mutta väsynyt Tiina lähtee Liisan kanssa takaisin Otepäälle Kimmon kyyditsemänä. Perillä olemme suunnilleen samaan aikaan kun Hulvattomat ovat Tallinnassa.

Ilonhetkiä ja kommelluksia

Matkasta jäi minulle itselleni valtavasti ihania muistoja. Opastettavani olivat ihania, kertakaikkiaan oppaan unelmaryhmä. Innostuneita, reippaita, uteliaita. Jaksoivat nauraa jutuilleni, kuuntelivat, kyselivät. Ja jättivät minulle sellaisen tunteen, että työtäni arvostettiin, että siitä pidettiin. Sellainen palaute saa raskaankin työn tuntumaan tekemisen arvoiselta. Suurkiitos vielä kerran.

Ja sitten niitä kommelluksia, joista alussa mainitsin. Olihan niitäkin.

Ensimmäisenä yllätys Cantervillan huoneiden taso. Cantevillahan on komea kartanomainen rakennus, vanha ja perinteinen. Mutta vanhojen rakennusten tapaan ei siellä kaikki ollut aivan sataprosenttisesti kunnossa. Jotkut huoneet olivat parempia kuin toiset, joissain huoneissa eivät suihkut ja wc:t toimineet moitteettomasti ja huoneiden jakokaan ei mennyt ihan ammattimaiseen tyyliin. Välissä näytti jo siltä että kaikki eivät varauksesta huolimatta saa huonetta, ja olipa hetki jolloin yhdelle pariskunnalle tarjottiin majoitustilaksi ruokasalia, josta ehdotettiin poistettavaksi pöydät ja johon luvattiin tuoda tilalle kaksi sänkyä.

Tämä tietenkin aiheutti hienoista pettymystä matkalaisissa. Toisaalta, epämukavuuksien vastapainoksi saivat cantervillalaiset nauttia ympäristöstä, joka oli todella huikaisevan kaunis. Ja olihan kokemus yöpyä vanhassa kartanossa vähintäänkin eksoottinen ja menee muistojen kirjoihin.

Toinen, jos ei kommellus, niin reissua hieman häiritsevä tekijä oli Viron ennenkokematon hyttysinvaasio. Hyttysiä on nyt kaikkialla, niitä on paljon ja ne ovat ärhäköitä.

Viljandiin ajellessamme teimme pienen pysähdyksen Jõesuussa, missä Võrtsjärvi aukeaa silmien eteen postikorttimaisen kauniina. Väki poistuu busseista ja jaloittelee hieman järven rannalla kun hyttyset iskevät. Ne tulevat kuin Hunni Attilan sotajoukot ja käyvät kiinni. Pakenemme busseihin mutta hyttyset ovat ehtineet sinnekin. Seuraavan puoli tuntia läiskimme porukalla verenhimoisia vihollisia hengiltä. Taistelusta ei selvitä ilman verenhukkaa, mutta lopulta bussi on taas vapaa inhoittavista inisijöistä.

Muita suurempia kommelluksia ei mielestäni matkaan mahdukaan. Aikatauluissa pysyttiin, paljon nähtiin ja tehtiin. Ostoksia tuli riittävästi eli bussin tavarakontti oli jälleen täpötäynnä kasveja. Ja uskon ja toivon, että kaikille jäi reissusta hyvä mieli ja paljon muistoja.

Vielä kerran: kiitos kaikille osallistujille, matkanjohtajille ja reippaille bussikuskeille. Koskas tehdään seuraava reissu?!! Kuka lähtee mukaan?!!!


Jälkikirjoitus eli PS: Melkein unohtui kiitettävien listalta yksi tärkeä henkilö, Kiltti Kimmo eli Armas Aviopuoliso. Kimmo-parka puursi vaivojaan valittamatta ylimääräistä työvuoroa monta päivää. Petasi armeijan tuomalla taidolla ottilialaisten pedit mallikuntoon. Teki aamiaiset ja siivosi jäljet kun vaimo pyyhälsi maailmalle matkalaisten mukana. Kesti vaimon tohkeilut ja tohinat. Joutui myös myyntimieheksi Tinden Torille, kun itse lähdin jo torilta ensimmäisen ryhmän mukana menemään, eli myi ja myyntiargumentoi asiakkaille kasveja ja lankoja – ei sitä miehen parhainta perusosaamista. Ja tuli vielä Latten kanssa hakemaan vaimon kotio Türiltä. Eli kiitos kulta!

PPS. Taisi ottaakin reissu myös talon miesväen voimille. Molemmat mieheni, tuo karvaisempi ja vähemmän karvainen vetelivät tänään tyytyväisenä hirsiä pitkästi yli puolen päivän. Annoin molempien jätkien tuhista samalla kun tätä matkakertomusta rustailin.

9 kommenttia:

Kimmo Linkama kirjoitti...

Noh, olihan tuossa tietysti jonkin verran ylimääräistä hommaa meikäläisellekin, mutta toisaalta kun kuulin matkaraporttia esimerkiksi Jõesuun suuresta ilmatorjuntataistelusta, taisin sittenkin saada tässä jaossa paremman käden.

Sitä paitsi on aina kiva, kun tulee talo täyteen kivoja ihmisiä. Logistiikkapuolella taas tuottaa suurta tyydytystä, kun asiat loksahtelevat aikataulussa siististi omiin koloihinsa.

Rouvastakin näkee, että reissu oli kiva. Koko eilisen illan, kun matkalaiset olivat jo menossa kovaa vauhtia kohti koto-Suomea, kuulin innokasta raportointia, missä oli käyty ja mitä koettu. Tuli melkein tunne, että olisin itsekin ollut mukana.

Eli omastakin puolestani kiitokset matkalaisille. Toivottavasti myös suuresta kasvi- ja lanka-asiantuntemuksestani oli hyötyä ostosten tekijöille :)

Unknown kirjoitti...

Kiva että kaikki meni hyvin! Varmasti matkalaiset ovat tyytyväisiä, tiedän omasta kokemuksestani miten hyvian asiat järjestät kun kerran ottanut jotain tehtäväksesi :) Tuliko omaankin puutarhaan uusia kasveja ostettua? Missä kunnossa kätesi on, oletko jo itse aloittanut puutarhahommat?

Marjattah kirjoitti...

Valtavan kiva kuulla että projekti sujui noin hyvin! Onneks olkoon :)

Tiina Linkama kirjoitti...

Kerstenille - kiitos kiitoksista. Heh. Taas me suomalaiset kiitämme.

Käsi ehti parantua hyvin ennen matkaa, eikä vaivannut lainkaan. Sen sijaan äänijänteet alkoivat loppuvaiheessa vingahdella. Oikeassa oli se foniatri, joka katkaisi aikanaan minun näyttelijä-haaveeni ja tylysti ilmoitti, ettei minusta koskaan tule puhe-työläistä. Kolmantena päivänä kurkkua kutisi ja kun yritin mikrofoniin pitää myyntipuhetta Villa Ottiliasta ja Ottilia Visionsista katkesi se yskänpuuskiin.

Marjattah - kiitos onnitteluista. Onnellinen olen nyt itsekin. Jäi hyvä mieli hommasta. Tuntui, että teki jotain oikein. Vaikka aina tuo esiintyminen aluksi jännittää. Mutta ehkä terve ramppikuume vain auttaa keskittymään esitykseen.

Vallaton mummeli kirjoitti...

Tuolla aikaisemmin jo kysyin, että ovatko matkalaiset vielä siellä. Eivät ole ja matkakertomuskin jo ilonamme. Aloitin nääs lukea vanhimmasta päästä.

Kokemuksesta tiedän, että matkalaisilla oli varmasti antoisa reissu. Mukavaa, jos teidänkin kannalta kaikki meni nappiin.

Kiva matkakertomus. Taas tuntui, kuin sittenkin olisin ollut mukana.

Tiina Linkama kirjoitti...

Vallattomalle - huomasin järjestyksen ja ehdin kyllä jo vastata edelliseen viestiisi vaikka arvasin että ei aikaakaan kun pääset jo tänne asti.

Kiva olisi ollut jos olisit ollut mukana ihan luuna ja lihana, mutta hyvä että pääsit tunnelmiin kuitenkin näin jälkikäteen.

Kuvia ei stoorissa ole montaa, koska en ottanut tieten tahtoen kameraa mukaani. Se olisi kuitenkin vienyt huomioni siitä tärkeimmästä eli opastamisesta. Varminta oli jättää moinen houkutin ja huomionviejä kotiin.

Heljä on luvannut jossain vaiheessa lähettää omia kuviaan ja voi olla että niitä täällä esittelen jos saan luvan.

Sylvia kirjoitti...

Kiva kun hommat hoitui ja kansa oli tyytyväinen! Nauratti tuo Kimmon ilmatorjuntasota!! Kummallista että on niin paljon hyttysiä siellä, itse en ole nähnhyt yhtään sääskeä vielä.

Unknown kirjoitti...

Joo, varmasti ääni tahtoo mennä kun tulee puhua niin paljon. Ja en koskaan ole huomannut, että sulla olisi puutetta sanoista :) Onneksi blogin kirjoittaminen sujuu ilman ääntäkin :)

Mutta toisaan, hyttysiä on Virossa aivan älyttömästi. Viikonloppuna monesta apteekeista ja kauppakeskuksesta kaikki Offit oli loppu. Tuntuu kyllä, että hyttyset viihtyvät tällä kertaa enemmän Suomenlahden tuolla puolen, olen nyt viikon ollut Suomessa enkä ole huomannut niitä melkein lainkaan.

Anonyymi kirjoitti...

Vielä kiitokset Tiinalle ja Kimmolle koko hulvattomien suuren ryhmän puolesta. Kaikki sujui hienosti, vaikka ihmisten suuri määrä ja tarkasti kellotettu aikataulu kahden linja-autollisen hallitsemiseksi vähän arvelutti. Paluumatkalla näkyi onneksi tyytyväisiä kasvoja, ja sähköposti on kantanut kiitospostia runsaasti. Taaksepäin ajatellen ohjelmaa oli taas kerran runsaasti ja monipuolisesti, ja jokaiselle oli tarjolla jotakin. Joka kerran jälkeen harmittaa vain että aikaa on aina niin niukasti ja katsottavaa niin paljon. Hulvattomat palaavat vielä varmasti uusin unelmin, kutsuttakoon sitä sitten nimellä vol.3. Hurraa-huutoja vielä Tiinalle ja Kimmolle järjestelyistä, emännöinnistä ja organisoinnista!

Heljä