lauantai 3. lokakuuta 2009

Otepään seikkailupuisto - elämyksiä maan ja taivaan välillä

Seuraa pieni matkailuvinkki syksyksi: Otepäällä ei todellakaan tekeminen lopu syksyn tultua.

Luontopolkujen, soilla ja metsissä samoamisen ja kaiken muun mukavan ohella voivat seikkailunhaluiset suunnata Otepään yhteen ykköskohteeseen: Seikkailupuistoon, joka jatkaa toimintaansa pitkälle syksyyn.



Sisäänkäynti on vaatimaton mökki lähellä Tehvandin urheilustadionia. Sisäänkirjautuessaan saa seikkailija turvavaljaat ja lyhyen käytön opastuksen. Lisäksi hän allekirjoittaa paperin, jossa lupautuu noudattamaan seikkailupuiston sääntöjä.

Todellisuudessa seikkailupuisto ei ole mikään puisto, vaan komea jyrkkä metsikkö, jonka uumenissa kulkee erilaisia kiipeily- ja seikkailuratoja.






Ratoja on kaikkiaan kuusi, jokainen eri tasoinen, ja mitä vaativampi rata on, sitä korkeammalla se suoritetaan. Perheen pienimmille on myös minikokoinen rata olemassa n. 10-20 cm päästä maasta. (Minulle sopivin). Koko puiston läpikäyminen vie puiston esitteen mukaan n. 2 tuntia. Vauhti lienee kuitenkin yksilöllinen.

Niin siis lähdin minäkin eilen Seikkailupuistoon, en seikkailemaan, vaan katsomaan mistä tässä asiakkaidemme innostuneesti kuvailemassa puistossa on kysymys. Päivä oli kaunis ja metsä kuhisikin seikkailijoita. Ja minulla oli tietenkin kamera mukanani.

Ja kyllä olikin mielenkiintoista katsella ihmisten keskittyneitä, hämmentyneitä, riemastuneita ilmeitä, ennen ja jälkeen eri suoritusten. Milloin kiikuttiin erilaisilla lautasilloilla, köysiradoilla ja muilla keikkuvilla ja kaltevilla pinnoilla. Hurjin metsän etapeista oli luultavasti ns. Tarzan-hyppy köysiliaanin varassa (alla kuvia).

Ei siis ihme, että seikkailijoiden posket punottivat, ja kiljahduksia, niin riemun kuin kauhun sävyttämiä kaikasi metsikössä. Ja osatapa kuvailla sitä ilmettä, joka kasvoja valaisi, kun seikkailija oli onnistunut ylittämään omat pelkonsa, kun mahdottomalta tuntuva rata oli selvitetty!





Tarzan-hyppy on alkanut:







Hurja liito päättyy turvaverkkoon, josta pitää vielä kivuta ylös seuraavalle tasanteelle.

Hyppy ei ole pitkä, mutta tämä oli selkeästi yksi rohkeutta vaativimmista tempuista radalla. Moni mietti pitkään ennenkuin päästi Tarzan-karjaisun ja jättäytyi liaanin varaan.


Seikkailuiden loppuhuipentuma ovat kaksi pitkää vaijeriliukua yli laakson. Ensin Seikkailupuistolta Linnavuoren juurelle. Ja viimeinen, kuningasliito, Linnavuorelta takaisin seikkailupuistoon. Viimeinen liito on 300 metriä pitkä ja korkeimmillaan se huitelee 30 metrin korkeudessa.






Ja jos tämäkään ei vielä riitä, voi lisämaksusta varsinaisen radan selvitettyään pyytää, että asiantunteva henkilökunta sinkoaa seikkailijan tämän jättiläismäisen ritsan voimalla taivaisiin.





Ken on kiinnostunut katsomaan hieman tarkemmin eri ratoja ja suorituksia radoilla, voi klikata tästä valokuvagalleriaan. Siellä on kuvia sekä eri radoista kuin hienoista loppuliitosuorituksista.

Miten on, kuka lähtee mukaan?!



3 kommenttia:

S kirjoitti...

Olet kyllä viime päivinä esitellyt niin monta hienoa kohdetta, että pakko alkaa vähitellen suunnitella vaikka ensi keväälle perheretkeä Otepään suuntaan. Tämä seikkailupuisto oli aivan huippuvinkki. Tietäisin itseni lisäksi jokusenkin tyypin, joka voisi paikasta innostua. Tosin ei mulla kyllä pää kestäisi noita vehkeitä kuin ehkä jonkun, mutta aina voisi lähteä fiilistelemään.

Tiina Linkama kirjoitti...

Seikkailupuisto on sillä lailla fiksusti rakennettu, että vaikka päämääränä on se kovin rata, musta rata, täytyy kiertää matalammat ensin. Ja näin ensimmäiset vaijeriliidot ovat matalalla, samoin ensimmäiset köysiradat yms.

Olettaisin että siten pikku hiljaa rohkeuskin vahvistuu, ja nousu puiden latvojen korkeuksiin ei tunnu enää mahdottomalta tehtävältä.

Seikkailla voi myös pimeässä, siitä on lisämaksu. Ne jotka ovat yöseikkailleet sanovat, että se vasta jännää onkin! Minulle kyllä riittäisi ihan kirkkaassa päivänvalossa seikkaileminen.

Oikeasti, alkoi kovasti kiinnostaa. En tiedä mitä polveni kaikesta pitäisivät. Ainakin kipuaminen niitä pystysuoria köysitikkaita voisi olla niille kova paikka.

(seli seli...)

Onukoo kirjoitti...

Paikka on varmaan tosi hieno. Hyvä kuulla, että rata on rakennettu pikkuhiljaa vaikeusastetta kasvattaen - olen nimittäin huomannut, että korkeat paikat eivät ole aina suurimpia suosikkejani.
Endlalle tarttee mennä :)