Kukkuu siksikin, että kohta varmaan täällä jo käetkin kukkuvat. Ainakin haikarat ovat jo saapuneet ja aloittaneet pesänrakennuksen. Leskenlehtiä ja sinivuokkoja tulvivat kumpumaiseman aurinkoiset rinteet. Perhoset ilmassa leikkiä lyövät ja touhukkaat leppäkertut ne mennä vilistelevät pitkin maita ja mantuja.
Mutta kun pitäisi olla talvi. Viime vuonna tähän aikaan tarvoimme polvia myöten lumessa. Nyt istuskelemme terassilla shortseissa aamukahvilla. Ja mietimme, kuka peruutti talven.
En minä nyt sitä lunta niin tavattomasti rakasta - olen aina ollut sitä mieltä että kesän ja talven pitäisi kestoiltaan vaihtaa paikkaa. Mutta kun sattuu olemaan matkailubisneksessä töissä ja kun sattuu asumaan kuuluisassa talviurheilukaupungissa, lumen puute kirpaisee. Lujaa. Ei vain meitä, vaan koko Otepäätä.
Toistaiseksi ei ole kuitenkaan tarvinnut pihalle laittaa tikun nokkaan: MÜÜA -kylttiä. Jollainen löytyy liioittelematta joka toisen saman alan yrityksen pihalla näillä seutukunnilla. Mutta toista näin vähälumista talvea en kyllä halua kokea. Sovitaanko että kyse on sattumasta - ei esimerkiksi pysyvästä ilmastonmuutoksesta.
Jotenkinhan se aika on pitänyt saada kulumaan näinä hivuttavan hiljaisina talvikuukausina, jolloin asiakkaita on näkynyt Villa Ottilian porteilla hyvin harvakseen. Kaikenlaista puhdetyötä tai harrastustoimintaa on ollut aikaa harrastaa. Villapaitoja on syntynyt, valokuvaukseen on ehtinyt paneutua oikein urakalla. Kirjoittaminen vaan ei ole sujunut. Kun ei ole halunnut kirjoittaa sen seitsemättä sadatta tarinaa otsikolla: Huopatossutehtaalla ei tänäänkään ole tapahtunut oikein mitään.
Mutta nyt tuntuu siltä, että on aika karistaa hämähäkinseitit hiuksista ja sukeltaa kevääseen päättäväisen riemukkaana. Olkoon sitten talvi peruttu. Kevät on oikeesti ihan kivaa aikaa. Eikö?
