Tiina suosittelee Helsinkiä Õhtulehdessä

No nyt on sitten meikäläisen mielipiteet julkaistu täkäläisessä iltalehdessä eli Õhtulehdessä:

Puolet kahdesta sivusta on täynnä mainoksia, toinen puoli minun ajatuksiani Helsingistä.

Kun Õhtulehden toimittaja otti minuun yhteyttä hän toivoi minun kertovan henkilökohtaisia tuntemuksiani Helsingistä, jotain sellaista, joka tekee Helsingistä minulle oman. Yhdestä päivästä Helsingissä.

Ja näin minä kirjoitin - toimittaja käänsi tarinan mielestäni hyvin viroksi. Tässä suomenkielinen kirjoitukseni:

Helsinki – rakastettuni

Olenpa mielissäni että minulta kysytään kotikaupungistani - sillä luulen, että kukaan ei rakasta omaa kotikaupunkiaan niin paljon kuin se, joka on sieltä poissa.

Minun Helsinkini on merellinen kaupunki, siihen kuuluvat lokkien kirkuna, puuskittainen merituuli, laineet jotka heijastelevat aurinkoa horisonttiin asti. Suuret ja pienet laivat jotka tuovat ja vievät ihmisiä pois Helsingistä ja sinne takaisin.

Jos yhden päivän aikana minun pitää esitellä Helsinkiä, hyppäisin vieraani kanssa Suomenlinnan lauttaan mukanani piknik-kori. Näyttäisin vieraalleni Suomenlinnan ainutlaatuista linnaketta, sen komeita muureja ja jännittäviä käytäviä, joissa lapsena ryömin taskulampun kanssa – vaikka se oli kiellettyä. Levittäisin piknik-filtin tuulensuojaiseen poukamaan ja nauttisin vieraani kanssa lounaan, joka koostuisi Kauppatorilta ostetuista herkuista, mansikoista, vihanneksista, savustetusta kalasta tai vaikka perisuomalaisesta lihapiirakasta.

Toinen kohde, sekin meren rannalla, olisi Munkkiniemi ja sen ranta. Sinne menisimme nelosen raitiovaunulla ja hyppäisimme päätepysäkillä pois. Kävelisimme Munkkiniemen rantatietä pitkin ja ihmettelisimme komeita taloja, joissa harvat ja valitut asuvat. Jatkaisimme uimarannalle, joka kuuluu kaikille ja sieltä siltojen kautta kulkisimme Akseli Gallen-Kallelan kotimuseoon Tarvaspäälle, joka on jo Espoon puolella.

Jos vieraani jaksaisi patikoida pidempään, palaisimme Tarvaspäältä Munkkiniemeen ja jatkaisimme jalkaisin matkaa Meilahteen. Ihailisimme Meilahden pitsivilloja, jotka ovat suomalaisille tuttuja myös nyt jo edesmenneen taiteilijan Henrik Tikkasen piirustuksista. Kävisimme kahvilla Tamminiemen kahvilassa, mistä saa kaupungin parhaat leivonnaiset. Ja jos aikaa ja voimia riittäisi, jatkaisimme matkaa vielä Seurasaareen, saareen joka kokonaisuudessaan on suuri kotiseutumuseo ja jossa presidentti Kekkonen tapasi päivittäin lenkkeillä kera turvamiehensä.

Merenraikkaan päivän päätteeksi kutsuisin vieraani vielä suosikkikahvilaani, Rytmiin, joka sijaitsee Kallion kaupunginosassa, lähellä Ympyrätaloa ja Hakaniemen toria. Osoite on Toinen linja 2 ja paikalle pääsee niin raitiovaunulla, bussilla kuin metrolla.


Rytmissä minua viehättää paikan mutkaton tunnelma, joka sulkee syleilyynsä kaiken ikäiset ja näköiset ihmiset. Rytmissä minusta korostuu uusi helsinkiläisyys joka on aiempaa suvaitsevampi ja kansainvälisempi. Niinpä yhdessä pöydässä voi istua eläkeläisiä, toisessa punkkareita, kolmannessa taiteilijoita. Toki asiakaskunta vaihtelee pitkin päivää ja illalla kahvila muuttuukin enemmän baariksi ja kahvikupit kaljatuopeiksi. Tunnelma pysyy kuitenkin yhtä rentona aamusta iltaan.

---

Siis näin kerroin kotikaupungistani ja tarjosin toimittajalle useita kuviakin.  Alla niistä yksi:

Ystävät istuvat Rytmi-ravintolan pöydässä.

--

Jälkikirjoitus: olen aika ajoin aika lailla tyhmä, ja nyt vähän jo ihmetyttää oma höveliäisyyteni.

Miksi annoin lehdelle sekä haastattelun että kuvat ilman minkäänlaista korvausta pyytämättä? Ei Õhtulehden juttu tuo yhtäkään asiakasta luoksemme tänne Villa Ottiliaan!

Olin itse niin riemuissani toimittajan asenteesta, että mieleenikään ei tullut pyytää rahaa haastattelusta, kuvista puhumattakaan. Kun kuitenkin olen niin ollakseni kuvatoimittajaa.

Eli tämä juttu meni sitten ihan puhtaasti hyväntekeväisyyteen. Valokuvien alle oli yhteen painettu nimeni (minun kuviani oli sivulla kolme kappaletta).

Ensi kerralla olen tiukempi ja tarkempi.

Kovaa peliä Otepäällä - ja Tukholmassa

Otepään pieni kaupunki vaikuttaa useimmiten rauhan tyyssijalta. Ja kyllähän se sitä onkin, jos verrataan menoa muualla maailman metropoleissa. Toki Otepäällekin mahtuu oma osansa juonittelua ja sumplimista ja hämärähommia, mutta ne rikokset tehdään useimmiten neljän seinän sisällä ja paperilla. Raha ja tavara vaihtavat omistajaa tiskin alta, käsi pesee kättä, kuten täällä sanotaan.

Otepäällä harvemmin kuitenkaan kuulee poliisiauton ujellusta - tarkemmin ajateltuna - en ole kuullut sitä koskaan. Mutta tänään näytti kaupungilla olevan tavallisesta poikkeavaa actionia.

Kirjeenvaihtajamme Kimmo kertoo parturikeikastaan: "Tultuani ulos parturista oli SEB-pankin edessä varsinainen härdelli. Poliisiautoja oli paikalla useampia ja pankin edustalla hääri kiireisinä ja hyvin tuiman näköisinä useita poliiseja. Paikalla oli myös tunnukseton musta maasturi, samanlainen joka seuraa presidenttiä tämän maaseutumatkoilla. Lisäksi paikalla oli turvafirman panssaroitu auto. Ja taivaalla surrasi rajavartioston helikopteri hyvin matalalla kiertäen ympyrää, ikäänkuin etsien jotain."

Mitä tapahtui, sitäpä me emme vielä tiedä. Oletuksia on pari: joko pankki ryöstettiin, mikä olisi aika ennenkuulumatonta Otepäällä. Tai sitten pankkiin tuotiin jo etukäteen sen rahavaranto euroissa, tulevaa siirtymää valtakunnan valuutassa ennakoiden.

Tässä tämä jymyuutinen kokonaisuudessaan oli. Vähän tynkä. Myönnetään.

Mutta siirrytään aiheessa otsikon toiseen kaupunkiin, Tukholmaan, jossa meno on ollut huomattavasti kovempaa.

Kuten tunnettua on, tehtiin Tukholmassa itsemurhapommi-isku. Joka oli suuren luokan uutinen. Ja joka herättää monenlaisia ajatuksia, epävarmuutta, kysymyksiä, suuttumusta ja vihaa niin yksilötasolla kuin valtioiden johtoportaissa.

Miksi? Ja mitä sitten? Ja mitä tästä pitäisi osata ajatella tulevaisuuden suhteen?

Pommi räjähti ruotsalaisen kansankodin ytimessä, mutta yhtä lailla se olisi voinut räjähtää missä tahansa Skandinaviassa tai Suomessa, arvioidaan lehdissä. Presidenttimme Tarja Halonen toteaa: "Ei ole kysymys siitä voiko tällaista tapahtua Suomessa. On kyse siitä milloin tällainen tapahtuu Suomessa." (Lainaus ei ole sanasta sanaan, mutta ajatus oli ymmärtääkseni tämä.)

Tiedotusvälineet vatvovat uutista, etsivät taustoja pommittajasta. Pohtivat syitä. Kolumnistit ja analyytikot antavat omia arvioitaan maahanmuutosta, islamin leviämisestä länsimaissa, äärifundamentalisteista, al Qaidasta.

Minäkin puutun aiheeseen, mutta hieman eri kantilta.

Minun häkeltymiseni ja hämmästykseni ja suuttumukseni kohdistuu lehdistöön ja sen vastuuseen. Ja olen ihan oikeasti hyyyyyvin vihainen.

Lehdistön vastuu

Itsemurhapommittaja, jonka nimeä en viitsi mainita, ihan kiusallanikaan, haki teollaan julkisuutta asialleen. Toki hänen päämääränään oli aiheuttaa myös massiivista tuhoa. Se onneksi ei onnistunut. Mutta yhtä lailla hän halusi saada äänensä kuuluville, kutsua muita uskonveljiään sotaan, jota hän ja hänen kaltaisesti ajattelevat käyvät mielestään länsimaita vastaan. Ja hän halusi lähettää kutsun kovalla äänellä ja näyttävästi.

Pommittaja toimitti niin ruotsinkielisen kuin arabiankielisen taisteluhuudon mm. tietotoimisto TT:lle (Tidningarnas Telegrambyrå - Skandinavian suurin uutistoimisto). Joka julkaisi ja levitti sitä kaikkialle maailmaan. Sanasta sanaan.

Täytyy sanoa, että mies osasi islamistisen mahtipontisen retoriikan. Kirjeessä kutsutaan uskonveljiä sotaan paikoitellen suorastaan runollisesti. Kirjeessä jaksetaan muistaa vaimoa ja lapsia ja suukkojakin lähetellään. Muistutetaan velvollisuudesta, kannustetaan ja kiitellään etukäteen tulevia taistelijoita.

Ja, toistan, TT julkaisi sen sanasta sanaan. Suomen lehdet ovat käännättäneet kirjeen ja se on luettavissa nyt likimain jokaisen suomalaisen lehden nettisivuilta. Näin ovat tehneet ilmeisesti lehdet kaikkialla maailmassa.

Taitaa mennä viesti perille!

Olen todella vihainen. Eikö lehdistöllä ole mitään vastuuta? Jossain kulkee raja siitä mitä voi julkaista ja mitä ei! Tämä pateettinen kirje on suorasanaista kiihotusta toisia kansanryhmiä vastaan, joka ainakin Suomessa on rikos. Olkoonkin että kansanryhmä, jota vastaan kirje on suunnattu, edustaa enemmistöä. Kirje on selkeäsanainen kannustus viharikoksiin. Olkoonkin, että viha on jälleen suunnattu enemmistöä vastaan.

Eikö yhdelläkään toimittajalla, toimituspäälliköllä, päätoimittajasta puhumattakaan, ole kilissyt mikään kello päässä kun tämä kiihkokirjoitus julkaistiin?!!! Edes pieni tiuku?!!!

Olen iloinen siitä, että pommimiehen yrittämästä attentaatista ei seurannut muuta kuin tunaroivan terroristin kuolema. 

Mutta olen yhtä lailla järkyttynyt siitä, että miehen toinen, luultavasti tärkeämpi missio meni läpi näin näyttävästi: julistaa pyhää sotaa kautta länsimaisen tiedotusvälineistön.

Hävetkää lehdistö!  Teitä on taas viety kuin pukkia suurista sarvistaan!

Mielipidekirjoittelusta

Tämän päivän sosiaaliseen mediaan kuuluu oleellisena osana yksityisten ihmisten mahdollisuus osallistua tiedonvälitykseen, jos ei muuten niin ainakin mielipidekirjoittelujen muodossa. Kuka pitää blogia, kuten minä. Kuka käyttää puhetorvenaan vaikkapa iltapäivälehtien kommenttisivuja. Julkaisukynnys on molemmissa lähes olematon.

Otsikkoni käsittelee mielipidekirjoituksia, tai paremminkin sanottuna lehtien uutiskommentointeja. Joita ei pitäisi terveen ihmisen edes lukea. Sillä ne ovat niin täynnä pahaa oloa, pahansuopaisuutta ja ennakkoluuloja, etten osaa edes kuvitella edessäni ihmistä, joka kommentin on kirjoittanut. Mikä siinä onkaan, että kun pääsee nimettömänä puskista huutelemaan, tulee tarve sylkeä myrkkyä kymmenen myrkkykäärmeen edestä. Oli aihe mikä tahansa.

Eikä tämä ole tyypillisesti suomalainen tai virolainen ilmiö. Aivan samanlaista ala-arvoista kommentointia löytyy molemmilta puolin lahtea.

Esimerkki Suomesta:

Murhamysteeri Porista, eli kuka murhasi Jukka S. Lahden? Vaimo vai joku muu?

Oikeudenkäynti on menossa ja asiantuntijat, niin poliisit kuin psykologit, rikospaikkatutkijat ja profiloijat ovat eksyksissä, yksi on syytetyn puolesta, toinen tätä vastaan. Käsillä lienee rikosoikeuden kimuranteimmista oikeudenkäynneistä.

Mutta iltapäivälehtien kommentoijat jakavat jo tuomioitaan, he ovat kuin Ranskan kansantuomioistuimen myssypäät jotka huutavat kurkku suorana, giljotiiniin, giljotiiniin...

Esimerkki Virosta:

Sami Lotila on suomalainen pitkään Virossa asunut toimittaja, joka ymmärtääkseni nykyisin vaikuttaa Suomessa, mutta joka Viron vuosinaan onnistui muutamilla provosoivilla kirjoituksillaan täkäläisessä iltapäivälehdessä aiheuttamaan valtavaa pahennusta. Lotilan pääväittämiä oli, että virolaisten miesten kalsareista löytyy jarrutusjälkiä ja että virolaisten tavat ovat apinoilta ja moraali hyeenoilta.

Lotila onnistui luultavasti paremmin kuin arvasikaan. Muutamalla ääriprovosoivalla kirjoituksella herättämään mielipidekirjoittajien laajat rivit, jotka nykyisin tuntuvat reagoivan jokaiseen Suomi-aiheiseen kirjoitukseen agressiivisella vastaiskulla - jotka tuntuvat kaikki olevan osoitettuja Lotilalle. Riippumatta siitä, kuka alkuperäisen artikkelin kirjoitti tai mitä se käsitteli.

---

Kuten yllä sanoin, nämä mielipidekirjoitukset ovat karmaisevia, ne ovat täynnä pahansuopaa, kirjoitusvirheitä, ennakkoluuloja, ala-arvoisisa ilmaisuja, ja ennen kaikkea ne tihkuvat jotain sellaista syvää mustaa kuonaa, jota en haluaisi uskoa ihmisissä olevan.

---

Niin Suomessa kuin Virossa on pohdittu myös sitä, kuka näitä kirjoituksia kirjoittaa. Onko kyse pienestä ryhmästä, vai vastaavatko nämä kansakunnan tai tässä tapauksessa kansakuntien laajempia tunteita? Mistä tämä viha ja paha olo kertovat? Pitäisikö näistä kirjoitukista huolestua vai pitää niitä vain pienen syrjäytyneen kansanosan alkeellisina karjahteluina?

---

Netti on monipuolinen media, joka tarjoaa mahdollisuuksia niin moneen. Kuten vuoropuheluun kirjoittajan ja lukijan välillä. En odota että artikkelien kommentoinnit olisivat kirjoittajan hymistelyä ja myötäilyä. Parhaat kommentointisivuilla käydyt nettikeskustelut ovatkin täynnä haasteita ja kyseisen asian ristivalaisua monelta eri kantilta.

Pahimmat ovat taas hiuksianostattavia pahanolonpurskauksia.

---

Ja mitä seuraa tästä kirjoituksesta, jään odottamaan. :-)  Lupaan että kaikki kommentit julkaistaan (kuten on aina tehty, ei ole minulla ollut tarvetta koskaan kommentteja sensuroida, ei sen puoleen.)

Uutisointia tuhkapilven varjosta

Auringonlasku 17.04.2010 - dramaattinen, sattumaako?

Terveisiä Tuhkapilven alta!

Samassa tilanteessa ollaan täällä kuin Suomessakin -- tuhkapilvi peittää koko Baltian ja tulee olemaan täällä pitkään. Olen seurannut tulivuoriuutisia ja tuhkauutisia tarkkaan niin suomalaisista, virolaisista kuin englanninkielisistä uutislähteistä.

Ja monenlaisia ajatuksia pyörii mielessä.

Ensinnäkin on huoli omista ystävistä, joista kolmea seuruetta lentokatkos koskettaa tavalla tai toisella.

Yksi pariskunta ei pääse lähtemään Kyprokselle lomalle, jonka pitäisi alkaa huomenna. Toinen pariskunta on nyt Mauritiuksen saarella ja on epävarmaa miten heidän paluunsa kotiin sieltä sujuu. Ja kolmannen seurueen, tarkemmin sanottuna kahden hyvän ystävättäreni matka Otepäälle saattaa peruuntua, mikäli lento Turusta Tallinnaan jää lentämättä.

Tämä kaikki on harmillista ja turhauttavaa.

Silti ihmettelen suuresti tulivuorenpurkauksen uutisointia kaikkialla maailmassa -- se käsittelee vain ja ainoastaan matkustajaliikenteelle koituneita harmeja ja vaikeuksia, oli kyseessä CNN tai Guardian, Iltalehti tai Helsingin Sanomat. Kuvia ihmisistä lentokentillä tuijottelmassa cancelled-ilmoituksia. Erilaisten turhautuneiden ihmisten haastatteluja: "Lapseni jäivät kotiin Wisconsiniin ja nyt en pääse heidän luokseen..." murehtii mies CNN:n uutisissa. Ruotsalainen rouva Arlandalla puuskuttaa tuohtuneena: "SAS ei ole informoinut riittävästi tilanteesta. Jag är mycket mycket besviken!"

Missä ovat kaikki muut uutiset tästä katastrofista, joka näyttää jatkuvan? Missä ovat asiantuntija-arviot siitä miten tilanne tulee tästä kehittymään, mitä tapahtuu jos lentoliikenne katkeaa jopa viikoksi, kuukaudeksi, puoleksi vuodeksi? Missä on akateeminen pohdiskelu parhaasta ja pahimmasta skenaariosta? Guardian mainitsi että asiantuntijat ovat haluttomia antamaan arvioita purkauksesta ja sen vaikutuksista esimerkiksi terveyteen. Mutta miksi näin on? Sitä Guardian ei lähtenyt enää selvittämään.

Kun lentoliikenne katkeaa, eivät vain tuhansien lomasuunnitelmat mene myttyyn. Samaan aikaan loppuvat kaikki tärkeät kuriirilennot, jotka tuovat esimerkiksi lääkkeitä tai teollisuuden varaosia ilmateitse kriisialueille. Jos Suomessa iso paperikone jää seisomaan varaosan puutteessa, aiheuttaa se tunnetusti valtavat tappiot jo yhdessä tunnissa. Ja paperikoneet eivät ole ainoita masinoita, jotka tarvitsevat huoltoa, huoltomiehiä, varaosia, joita on totuttu kuljettamaan ilmateitse. On turha tulla siis sanomaan että lentoseisakki ei nopeasti vaikuta teollisuuteen. Mutta oletteko asiasta lukeneet yhtään artikkelia, jossa aiheeseen olisi perehdytty yhtään syvällisemmin?

Kriiseistä puheen ollen: Entä jos nyt syntyy kriisi jossain päin maailmaa, on se ihmisten tai luonnonvoimien aiheuttama? Eurooppa ei pysty siihen mitenkään reagoimaan, ei lähettämän huoltojoukkoja, ruokatarvikkeita. Ja jos kriisi syntyy Euroopassa, ei myöskään tänne voida apua tuoda. Ja nyt puhun todellisista kriiseistä, en siitä että tuhannet matkustajat eivät pääse aikomaansa kohteeseen.

Mistä pääsemmekin seuraavaan ajatukseen, ihmisen aiheuttamiin kriiseihin. Kun koko Eurooppa ja iso osa Venäjää on halvaantunut, mukaan lukien alueiden ilmapuolustus, joka on nykyisissä puolustusstrategioissa keskeinen ja paikoin ainoa tapa tehokkaasti puolustaa maa- ja merialueita, on koko mantere  nyt äärimmäisen haavoittuvainen ulkopuoliselle uhkalle.  Miten reagoivat puolustusvoimat, NATO? Ovatko valtiot nostaneet terrorisminvastaisia hälytysluokkiaan? Oletteko lukeneet tästä sanaakaan? Minä en ole, ja olen kaksi päivää lukenut uutisia intensiivisesti.

Olemme lukeneet kyllä että Tanskan kuningattaren syntymäpäivien ja Puolan presidentin hautajaisten vierasjoukot harvenevat lentokatkoksen vuoksi. Halonen jää Suomeen ja Thors palaa EU-parlamentin kokouksesta kotiin juna-laivalla. Mutta montako kansainvälistä kokousta jo pelkästään EU:n alueella jää pitämättä? Eipä silti, olen varma, että moni niistä saisikin jäädä pitämättä, paljon mahtuu maailmaan turhan jauhamista, mutta miten nyt hoidetaan kansainvälisiä suhteita, jos ihmistenväliset tapaamiset jäävät pois? Kai näille kokouksille on täytynyt olla joku syy, eivät kai muuten kallispalkkaiset ja kiireiset ministerit ja suuryhtiöiden johtoporras muuten niin tiuhaan risteilisi näissä kokouksissa?

Posti ei kulje, tai se kulkee hitaasti. Mihin se vaikuttaa?

Entä ruokatavarat? Mitä tapahtuu jos lentokoneet eivät nouse ilmaan kuukausiin? Keskon ja SOK:n puolelta vakuutetaan, että ruokatavarat eivät kaupoista lopu vaikka lentoyhteyksiä ei olekaan. Hyvä niin. Pärjäämme hyvin ilman kongolaisia ruusuja tai uusseelantilaisia hedelmiä. Mutta vaikea on kuvitella että kuukausien seisokki ei sotkisi myös ruokatavarahuoltoa.

Oletteko lukeneet tästä yhtään asiaan tarkemmin paneutunutta artikkelia?

Entä tuhkan kulkeutuminen Euroopasta eteenpäin? Siitä ei ole myöskään kerrottu mitään tarkempaa.

Kuitenkin, 1800-luvulla sattuneiden kahden suuren tulivuorenpurkauksen, Indonesian Tamboran 1815 ja Krakataun 1883 tuhkapilvet kiersivät ajan myötä koko maapallon ja aiheuttivat globaalin lämpötilojen laskun, joka johti monin paikoin maailmaa nälänhätään.

Islantilaisen Laki-tulivuoren purkautuminen 1783 johti säätilojen muutoksen kautta välillisesti Ranskan vallankumoukseen. Lakin tuhkapilvi varjosti  myös osaa Pohjois-Amerikkaa johtaen yhteen kaikkien aikojen kylmimmistä talvista vuonna 1784. Euroopassa olivat sääolosuhteet sekaisin Lakin purkautumisen jälkeen vuosikausia aiheuttaen useita peräkkäisiä katovuosia.

Ja silti lehdistö jauhaa maailmanlaajuisesti sitä että ihmiset eivät pääse kotiin tai lomamatkoille. Ovat jääneet lentokentille jumiin. Kun uutisoitavaa olisi paljon paljon enemmän.

Entä terveysvaikutukset? Olen lukenut kaikista maailman lehdistä, että tuhkapilvet eivät ole ihmisille vaaraksi. Ne kulkevat niin korkealla, alimmillaan 6.000 metrin korkeudessa. Mutta eivät ne siellä ikuisesti kulje, tulevathan ne sieltä alas, sen sanoo maalaisjärkikin. Esimerkiksi sateet vaikuttavat tuhkan laskeutumisen nopeuteen merkittävästi. Ja laskeutumisnopeus taas vaikuttaa siihen minkä suuruisina hiukkasina vulkaaninen tuhka maahan lankeaa.

Alkaa muistuttaa koko tämä tuhka-/tulivuoriuutisointi jotenkin Tshernobylin ydinlaskeumien uutisointia takavuosina. Kirjoitettiin epämääräisiä uutisia, vähäteltiin, annettiin käsittämättömiä becquerel-lukemia, joista tavallinen tasamaan tallaaja ei ymmärtänyt enempää kuin lehmä hopealusikasta. Uskoin silloin ja uskon vieläkin, että vaillinainen tiedottaminen silloisen globaalin kriisin yhteydessä oli tarkoitushakuista. Ei haluttu lietsoa paniikkia tilanteessa, jolle ei voitu mitään.

Alan epäillä että se on sitä nytkin.

Vai ovatko lehtimiehet kautta maailman näin avuttomia ja osaamattomia vuosikymmenen tärkeimpiin kuuluvan uutisen edessä? Juhannuksen, joulun ja pääsiäisen meno- ja paluuliikenteestä osataan kyllä kirjoittaa artikkeli vaikka unissa, mutta todellisen uutisen edessä tyydytään käsittelemään aihetta vain yhdestä näkökulmasta.

Otepäällä asuva suomalainen matkailualan yrittäjä

Se olen minä. Juu.

Ja tällä epiteetillä esiinnyin kuulemma tämän aamun Hesarissa, artikkelissa joka käsitteli Vironautti-sivuja.

Sain aamulla asiasta viestiä sähköpostiin ja pienen lainauksen jutusta. Vaan mielelläni olisin lukenut koko jutun samoin tein. Yritin ensin saada paria skannerin omistavaa kaveria lähettämään skannatun jutun minulle sähköpostissa, vaan toinen oli maalla ja toinen koulutuksessa. Sain myös ystävällisen vinkin tilata artikkeli Hesarin arkistosta.

Sanoista tekoihin -- yritin tilata Hesarilta lukuaikaa, mutta näköjään se on mahdollista vain mikäli omaa suomalaisen postiosoitteen. Yritin uudelleen ja käytin rekisteröinnissä suomalaista kotiosoitettamme ja sain viestin että olen jo rekisteröitynyt Hesariin kyseisellä käyttäjänimellä.

Höh. Koskakohan, mietin, mutta sitten  muistin, että osallistuin IS:n valokuvakisaan joskus taannoin ja tällöin olin ilmeisesti konserniin rekisteröitynyt. Mutta millä salasanalla?

Seuraavaksi siis tilaamaan Hesarilta uudelleen sanasanaa... jota vieläkin odotan. Huh. Tässä on jo tuhrautunut tunti voidakseni lukea yhtä artikkelia.

Mutta mitäpä sitä ihminen ei tekisi saadakseen tietää mitä hänestä kerrotaan Suomen suurimmassa päivälehdessä! Ilmeisesti ihan hyvää vaan, olin ymmärtäväni saamastani pienestä juttukatkelmasta.

Kyse on joka tapauksessa artikkelista joka käsittelee Vironautti-sivuja, joista minä kirjoitin muutama päivä takaperin tänne blogiinkin ja joilla olen viime päivinä ollut suhteellisen aktiivinen. Sillä minusta Vironautista voisi muodostua jotain merkittävää ja tärkeää, jos se saa kunnon sisältöä. Eli olen kirjoitellut sinne muutamaisen blogikirjoituksen + perustanut kolme ryhmää tasapainottaakseni Tallinnan painopistettä. Ryhmät ovat: Eksoottinen Etelä-Viro, Tunnelmallinen Tarto ja Haapsalu.

Mutta Hesarin artikkeliin palatakseni. Kerron lisää, kun tiedän mitä lehdessä minusta ja Vironautista kirjoitettiin. Jos jossain vaiheessa saisin sen salasanankin sieltä Hesarista.

Jatketaan tutkimuksia.

Terveisin

 Teidän Otepäällä asuva suomalainen matkailualan yrittäjä

-----

Koputtavalle avataan ja euron maksavalle annetaan koko päivän Hesari luettavaksi. Eli sain luetuksi jutun. En uskalla sitä tänne kokonaisuudessaan kopioida, jotten epähuomiossa riko lakia ja järjestystä ja tekijänoikeuksia.

Mutta hyvä juttu se oli, niin Vironautin kuin Villa Ottiliankin kannalta. Jutussa mainittiin että aktiivisimmilla kirjoittajilla, joista toinen oli siis tuo Otepäällä asuva suomalainen matkailualan yrittäjä, toinen taas SOKOS Viru-hotellin ihmisiä, on kirjoittamiseen omat intressinsä, mutta että se ei menoa haittaa.  Lyhyt lainaus: "Se ei kuitenkaan haittaa: kirjoitukset ovat eläviä ja asiantuntevia, ja kaksikolla on taatusti kirjoittamiseen suurempi motivaatio kuin reissusta palanneella tavallisella matkailijalla."

Ja tottahan se on, että kuka sen kissan hännän nostaa, jos ei kissa itse. Ja myös: olen kirjoittanut Vironauttiin paljon paljon muutakin kuin vain juttuja Otepäästä. On juttua Haapsalusta, Tartosta, Peipsistä, Räpinasta -- eli samoja tai lähekkäisiä juttuja, joita olen tänne blogiinkin laittanut. Niiden uskon ajavan enemmän Viron matkailun etua kuin Villa Ottilian etua. Vaikka en panisi pahakseni, jos ne toisivat samalla matkailijavirtoja tännekin päin. Heh.

----

Ja jatkan vielä pienen pätkän tätä juttua. Olisiko joku niin kiltti ja kertoisi, että missä tarkalleen Hesaria tämä Vironautti-juttu oli? Matkailusivuilla vai jossain muualla? Sitä kun en näe Digihesarista.