Näytetään tekstit, joissa on tunniste uutisointi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste uutisointi. Näytä kaikki tekstit

tiistai 14. joulukuuta 2010

Kovaa peliä Otepäällä - ja Tukholmassa

Otepään pieni kaupunki vaikuttaa useimmiten rauhan tyyssijalta. Ja kyllähän se sitä onkin, jos verrataan menoa muualla maailman metropoleissa. Toki Otepäällekin mahtuu oma osansa juonittelua ja sumplimista ja hämärähommia, mutta ne rikokset tehdään useimmiten neljän seinän sisällä ja paperilla. Raha ja tavara vaihtavat omistajaa tiskin alta, käsi pesee kättä, kuten täällä sanotaan.

Otepäällä harvemmin kuitenkaan kuulee poliisiauton ujellusta - tarkemmin ajateltuna - en ole kuullut sitä koskaan. Mutta tänään näytti kaupungilla olevan tavallisesta poikkeavaa actionia.

Kirjeenvaihtajamme Kimmo kertoo parturikeikastaan: "Tultuani ulos parturista oli SEB-pankin edessä varsinainen härdelli. Poliisiautoja oli paikalla useampia ja pankin edustalla hääri kiireisinä ja hyvin tuiman näköisinä useita poliiseja. Paikalla oli myös tunnukseton musta maasturi, samanlainen joka seuraa presidenttiä tämän maaseutumatkoilla. Lisäksi paikalla oli turvafirman panssaroitu auto. Ja taivaalla surrasi rajavartioston helikopteri hyvin matalalla kiertäen ympyrää, ikäänkuin etsien jotain."

Mitä tapahtui, sitäpä me emme vielä tiedä. Oletuksia on pari: joko pankki ryöstettiin, mikä olisi aika ennenkuulumatonta Otepäällä. Tai sitten pankkiin tuotiin jo etukäteen sen rahavaranto euroissa, tulevaa siirtymää valtakunnan valuutassa ennakoiden.

Tässä tämä jymyuutinen kokonaisuudessaan oli. Vähän tynkä. Myönnetään.

Mutta siirrytään aiheessa otsikon toiseen kaupunkiin, Tukholmaan, jossa meno on ollut huomattavasti kovempaa.



Kuten tunnettua on, tehtiin Tukholmassa itsemurhapommi-isku. Joka oli suuren luokan uutinen. Ja joka herättää monenlaisia ajatuksia, epävarmuutta, kysymyksiä, suuttumusta ja vihaa niin yksilötasolla kuin valtioiden johtoportaissa.

Miksi? Ja mitä sitten? Ja mitä tästä pitäisi osata ajatella tulevaisuuden suhteen?

Pommi räjähti ruotsalaisen kansankodin ytimessä, mutta yhtä lailla se olisi voinut räjähtää missä tahansa Skandinaviassa tai Suomessa, arvioidaan lehdissä. Presidenttimme Tarja Halonen toteaa: "Ei ole kysymys siitä voiko tällaista tapahtua Suomessa. On kyse siitä milloin tällainen tapahtuu Suomessa." (Lainaus ei ole sanasta sanaan, mutta ajatus oli ymmärtääkseni tämä.)

Tiedotusvälineet vatvovat uutista, etsivät taustoja pommittajasta. Pohtivat syitä. Kolumnistit ja analyytikot antavat omia arvioitaan maahanmuutosta, islamin leviämisestä länsimaissa, äärifundamentalisteista, al Qaidasta.

Minäkin puutun aiheeseen, mutta hieman eri kantilta.

Minun häkeltymiseni ja hämmästykseni ja suuttumukseni kohdistuu lehdistöön ja sen vastuuseen. Ja olen ihan oikeasti hyyyyyvin vihainen.

Lehdistön vastuu

Itsemurhapommittaja, jonka nimeä en viitsi mainita, ihan kiusallanikaan, haki teollaan julkisuutta asialleen. Toki hänen päämääränään oli aiheuttaa myös massiivista tuhoa. Se onneksi ei onnistunut. Mutta yhtä lailla hän halusi saada äänensä kuuluville, kutsua muita uskonveljiään sotaan, jota hän ja hänen kaltaisesti ajattelevat käyvät mielestään länsimaita vastaan. Ja hän halusi lähettää kutsun kovalla äänellä ja näyttävästi.

Pommittaja toimitti niin ruotsinkielisen kuin arabiankielisen taisteluhuudon mm. tietotoimisto TT:lle (Tidningarnas Telegrambyrå - Skandinavian suurin uutistoimisto). Joka julkaisi ja levitti sitä kaikkialle maailmaan. Sanasta sanaan.

Täytyy sanoa, että mies osasi islamistisen mahtipontisen retoriikan. Kirjeessä kutsutaan uskonveljiä sotaan paikoitellen suorastaan runollisesti. Kirjeessä jaksetaan muistaa vaimoa ja lapsia ja suukkojakin lähetellään. Muistutetaan velvollisuudesta, kannustetaan ja kiitellään etukäteen tulevia taistelijoita.

Ja, toistan, TT julkaisi sen sanasta sanaan. Suomen lehdet ovat käännättäneet kirjeen ja se on luettavissa nyt likimain jokaisen suomalaisen lehden nettisivuilta. Näin ovat tehneet ilmeisesti lehdet kaikkialla maailmassa.

Taitaa mennä viesti perille!

Olen todella vihainen. Eikö lehdistöllä ole mitään vastuuta? Jossain kulkee raja siitä mitä voi julkaista ja mitä ei! Tämä pateettinen kirje on suorasanaista kiihotusta toisia kansanryhmiä vastaan, joka ainakin Suomessa on rikos. Olkoonkin että kansanryhmä, jota vastaan kirje on suunnattu, edustaa enemmistöä. Kirje on selkeäsanainen kannustus viharikoksiin. Olkoonkin, että viha on jälleen suunnattu enemmistöä vastaan.

Eikö yhdelläkään toimittajalla, toimituspäälliköllä, päätoimittajasta puhumattakaan, ole kilissyt mikään kello päässä kun tämä kiihkokirjoitus julkaistiin?!!! Edes pieni tiuku?!!!

Olen iloinen siitä, että pommimiehen yrittämästä attentaatista ei seurannut muuta kuin tunaroivan terroristin kuolema. 

Mutta olen yhtä lailla järkyttynyt siitä, että miehen toinen, luultavasti tärkeämpi missio meni läpi näin näyttävästi: julistaa pyhää sotaa kautta länsimaisen tiedotusvälineistön.

Hävetkää lehdistö!  Teitä on taas viety kuin pukkia suurista sarvistaan!


sunnuntai 18. huhtikuuta 2010

Uutisointia tuhkapilven varjosta

Auringonlasku 17.04.2010 - dramaattinen, sattumaako?


Terveisiä Tuhkapilven alta!

Samassa tilanteessa ollaan täällä kuin Suomessakin -- tuhkapilvi peittää koko Baltian ja tulee olemaan täällä pitkään. Olen seurannut tulivuoriuutisia ja tuhkauutisia tarkkaan niin suomalaisista, virolaisista kuin englanninkielisistä uutislähteistä.

Ja monenlaisia ajatuksia pyörii mielessä.

Ensinnäkin on huoli omista ystävistä, joista kolmea seuruetta lentokatkos koskettaa tavalla tai toisella.

Yksi pariskunta ei pääse lähtemään Kyprokselle lomalle, jonka pitäisi alkaa huomenna. Toinen pariskunta on nyt Mauritiuksen saarella ja on epävarmaa miten heidän paluunsa kotiin sieltä sujuu. Ja kolmannen seurueen, tarkemmin sanottuna kahden hyvän ystävättäreni matka Otepäälle saattaa peruuntua, mikäli lento Turusta Tallinnaan jää lentämättä.

Tämä kaikki on harmillista ja turhauttavaa.

Silti ihmettelen suuresti tulivuorenpurkauksen uutisointia kaikkialla maailmassa -- se käsittelee vain ja ainoastaan matkustajaliikenteelle koituneita harmeja ja vaikeuksia, oli kyseessä CNN tai Guardian, Iltalehti tai Helsingin Sanomat. Kuvia ihmisistä lentokentillä tuijottelmassa cancelled-ilmoituksia. Erilaisten turhautuneiden ihmisten haastatteluja: "Lapseni jäivät kotiin Wisconsiniin ja nyt en pääse heidän luokseen..." murehtii mies CNN:n uutisissa. Ruotsalainen rouva Arlandalla puuskuttaa tuohtuneena: "SAS ei ole informoinut riittävästi tilanteesta. Jag är mycket mycket besviken!"

Missä ovat kaikki muut uutiset tästä katastrofista, joka näyttää jatkuvan? Missä ovat asiantuntija-arviot siitä miten tilanne tulee tästä kehittymään, mitä tapahtuu jos lentoliikenne katkeaa jopa viikoksi, kuukaudeksi, puoleksi vuodeksi? Missä on akateeminen pohdiskelu parhaasta ja pahimmasta skenaariosta? Guardian mainitsi että asiantuntijat ovat haluttomia antamaan arvioita purkauksesta ja sen vaikutuksista esimerkiksi terveyteen. Mutta miksi näin on? Sitä Guardian ei lähtenyt enää selvittämään.

Kun lentoliikenne katkeaa, eivät vain tuhansien lomasuunnitelmat mene myttyyn. Samaan aikaan loppuvat kaikki tärkeät kuriirilennot, jotka tuovat esimerkiksi lääkkeitä tai teollisuuden varaosia ilmateitse kriisialueille. Jos Suomessa iso paperikone jää seisomaan varaosan puutteessa, aiheuttaa se tunnetusti valtavat tappiot jo yhdessä tunnissa. Ja paperikoneet eivät ole ainoita masinoita, jotka tarvitsevat huoltoa, huoltomiehiä, varaosia, joita on totuttu kuljettamaan ilmateitse. On turha tulla siis sanomaan että lentoseisakki ei nopeasti vaikuta teollisuuteen. Mutta oletteko asiasta lukeneet yhtään artikkelia, jossa aiheeseen olisi perehdytty yhtään syvällisemmin?

Kriiseistä puheen ollen: Entä jos nyt syntyy kriisi jossain päin maailmaa, on se ihmisten tai luonnonvoimien aiheuttama? Eurooppa ei pysty siihen mitenkään reagoimaan, ei lähettämän huoltojoukkoja, ruokatarvikkeita. Ja jos kriisi syntyy Euroopassa, ei myöskään tänne voida apua tuoda. Ja nyt puhun todellisista kriiseistä, en siitä että tuhannet matkustajat eivät pääse aikomaansa kohteeseen.

Mistä pääsemmekin seuraavaan ajatukseen, ihmisen aiheuttamiin kriiseihin. Kun koko Eurooppa ja iso osa Venäjää on halvaantunut, mukaan lukien alueiden ilmapuolustus, joka on nykyisissä puolustusstrategioissa keskeinen ja paikoin ainoa tapa tehokkaasti puolustaa maa- ja merialueita, on koko mantere  nyt äärimmäisen haavoittuvainen ulkopuoliselle uhkalle.  Miten reagoivat puolustusvoimat, NATO? Ovatko valtiot nostaneet terrorisminvastaisia hälytysluokkiaan? Oletteko lukeneet tästä sanaakaan? Minä en ole, ja olen kaksi päivää lukenut uutisia intensiivisesti.

Olemme lukeneet kyllä että Tanskan kuningattaren syntymäpäivien ja Puolan presidentin hautajaisten vierasjoukot harvenevat lentokatkoksen vuoksi. Halonen jää Suomeen ja Thors palaa EU-parlamentin kokouksesta kotiin juna-laivalla. Mutta montako kansainvälistä kokousta jo pelkästään EU:n alueella jää pitämättä? Eipä silti, olen varma, että moni niistä saisikin jäädä pitämättä, paljon mahtuu maailmaan turhan jauhamista, mutta miten nyt hoidetaan kansainvälisiä suhteita, jos ihmistenväliset tapaamiset jäävät pois? Kai näille kokouksille on täytynyt olla joku syy, eivät kai muuten kallispalkkaiset ja kiireiset ministerit ja suuryhtiöiden johtoporras muuten niin tiuhaan risteilisi näissä kokouksissa?

Posti ei kulje, tai se kulkee hitaasti. Mihin se vaikuttaa?

Entä ruokatavarat? Mitä tapahtuu jos lentokoneet eivät nouse ilmaan kuukausiin? Keskon ja SOK:n puolelta vakuutetaan, että ruokatavarat eivät kaupoista lopu vaikka lentoyhteyksiä ei olekaan. Hyvä niin. Pärjäämme hyvin ilman kongolaisia ruusuja tai uusseelantilaisia hedelmiä. Mutta vaikea on kuvitella että kuukausien seisokki ei sotkisi myös ruokatavarahuoltoa.

Oletteko lukeneet tästä yhtään asiaan tarkemmin paneutunutta artikkelia?

Entä tuhkan kulkeutuminen Euroopasta eteenpäin? Siitä ei ole myöskään kerrottu mitään tarkempaa.

Kuitenkin, 1800-luvulla sattuneiden kahden suuren tulivuorenpurkauksen, Indonesian Tamboran 1815 ja Krakataun 1883 tuhkapilvet kiersivät ajan myötä koko maapallon ja aiheuttivat globaalin lämpötilojen laskun, joka johti monin paikoin maailmaa nälänhätään.

Islantilaisen Laki-tulivuoren purkautuminen 1783 johti säätilojen muutoksen kautta välillisesti Ranskan vallankumoukseen. Lakin tuhkapilvi varjosti  myös osaa Pohjois-Amerikkaa johtaen yhteen kaikkien aikojen kylmimmistä talvista vuonna 1784. Euroopassa olivat sääolosuhteet sekaisin Lakin purkautumisen jälkeen vuosikausia aiheuttaen useita peräkkäisiä katovuosia.

Ja silti lehdistö jauhaa maailmanlaajuisesti sitä että ihmiset eivät pääse kotiin tai lomamatkoille. Ovat jääneet lentokentille jumiin. Kun uutisoitavaa olisi paljon paljon enemmän.

Entä terveysvaikutukset? Olen lukenut kaikista maailman lehdistä, että tuhkapilvet eivät ole ihmisille vaaraksi. Ne kulkevat niin korkealla, alimmillaan 6.000 metrin korkeudessa. Mutta eivät ne siellä ikuisesti kulje, tulevathan ne sieltä alas, sen sanoo maalaisjärkikin. Esimerkiksi sateet vaikuttavat tuhkan laskeutumisen nopeuteen merkittävästi. Ja laskeutumisnopeus taas vaikuttaa siihen minkä suuruisina hiukkasina vulkaaninen tuhka maahan lankeaa.

Alkaa muistuttaa koko tämä tuhka-/tulivuoriuutisointi jotenkin Tshernobylin ydinlaskeumien uutisointia takavuosina. Kirjoitettiin epämääräisiä uutisia, vähäteltiin, annettiin käsittämättömiä becquerel-lukemia, joista tavallinen tasamaan tallaaja ei ymmärtänyt enempää kuin lehmä hopealusikasta. Uskoin silloin ja uskon vieläkin, että vaillinainen tiedottaminen silloisen globaalin kriisin yhteydessä oli tarkoitushakuista. Ei haluttu lietsoa paniikkia tilanteessa, jolle ei voitu mitään.

Alan epäillä että se on sitä nytkin.

Vai ovatko lehtimiehet kautta maailman näin avuttomia ja osaamattomia vuosikymmenen tärkeimpiin kuuluvan uutisen edessä? Juhannuksen, joulun ja pääsiäisen meno- ja paluuliikenteestä osataan kyllä kirjoittaa artikkeli vaikka unissa, mutta todellisen uutisen edessä tyydytään käsittelemään aihetta vain yhdestä näkökulmasta.