Pihajuttuja

Muutama päivä sitten sain puhelun Heljältä, tuolta ansioituneelta Viron-kävijältä, joka on tuonut Etelä-Viroon parikin suurta kasveista ja puutarhoista kiinnostunutta ryhmää. Toinen viime syksynä Lüübnitsan sipulijuhlille ja toinen tänä keväänä Türin kukkakarnevaaleille.

Puhelimesta kuulu pieni ääni: "Mä oon eksynyt. Auta!"

Selvisi että Heljä oli lähtenyt Riikaan pikavisiitille ja päättänyt lähteä jalkamiehenä Baltezersin kuuluisille taimistoille, joista olen kirjoittanut paljon. Taimisto oli Heljältä hetken hukassa, mutta ohjeiden mukaan se sitten löytyikin vaikka edellyttikin hyvän tovin patikoimista.

Heljän soiton jälkeen jäin itsekin katselemaan omaa pihaani ja huomasin että koko kesänä en ole pihasta tai puutarhasta mitään tännekään kirjoittanut. Ei niin että olisi niin paljon ollut kirjoitettavaakaan. Kuuma on ollut, nurmiakaan ei ole tarvinnut / viitsinyt paljoakaan leikkailla. Rikkaruohoja olen jonkin verran jossain vaiheessa nyppinyt, mutta muuten piha on saanut olla omillaan.

Vaan hiljalleen se kuitenkin kasvaa ja muuttaa muotoaan siihen suuntaan johon itse olen sitä ajatellut.

Näistä taimista on osa hankittu latvialaiselta Baltezers-taimistolta, osa Tartu Puukoolista

Meillä kävi tässä taannoin asiakkaana eräs pihasuunnittelija, joka aluksi kohteliaasti pidättäytyi arvioimasta pihaani, mutta kun sen teki, pyynnöstäni, oli suorapuheinen ja ankara. Hänen mielestä pihani oli oikeasti aika kauhea. "Liian paljon eri lajikkeita" totesi pihasuunnittelija ja jatkoi: "ja kaikki istutusalueet rajaamatta. Sekaisen näköistä on. Parempi olisi jos keskittyisit vain muutamaan lajikkeeseen ja tekisit niistä suuria selkeitä ryhmiä."

Hän oli varmasti oikeassa, mutta minulle piha tuottaa iloa, juuri sen havujen ja katajien monilajikkeisuuden vuoksi.  Nämä ovat minun vauvojani, joiden kasvua odotan ja seuraan. Enhän minäkään ole selkeärajainen tai yksiviivainen, miksi pihanikaan?

Tämäkin pieni Teddy (hankittu Baltezersin tarhalta) oli istuttaessani vain hieman tennispalloa suurempi. Se onkin hidaskasvuinen ja kääpiösorttia, ja melkein hukkuu isompien kavereidensa joukkoon.

Näkymää tieltä pihalle

Olen oikeasti aika laiska puutarhuri, ja tänä kesänä kahta laiskempi. Käyttämäni sora on osoittautunut hyväksi ideaksi, se on vähentänyt rikkaruohojen kitkemistä merkittävästi, ja luulen että se on myös kuumalla pitänyt maata sen alta jonkin verran kosteana. Ainakaan kasvit eivät näytä kärsineen kuumuudesta suurestikaan, vaikken ole pihaa kertaakaan kastellut.

Kartiokuusien ympärillä on ympyrässä ensin soraa ja sen päällä, lähinnä koristeena haketta. Ja vain pari rajojansa kokeilevaa voikukkaa on tänä kesänä katteen alta esiin työntynyt.

Peruukkipensas näytti keväältä kuolleelta. Kaikki sen maanpääliset osat olivat paleltuneet. Vaan niin se kuitenkin lähti kasvuun. Hankittu kaksi syksyä takaperin Tartu Puukool -taimistolta.

Pidän siitä miten havut ja niiden värit ja sävyt ovat keskenään vuoropuhelussa. Olkoon, että tämäkin neljä vuotta kasvanut harmaakuusi on väärällä paikalla, siitä kun tulee ISO.

Aloitin jutun kertomalla Heljästä ja hänen ryhmämatkoistaan Viroon. Jotka ovat aina olleet kasvipainotteisia. Jotenkin minusta tuntuu, että traditio tulee jatkumaan. Tai ainakin toivon niin.

Mutta kyllä tänne kannattaa tulla kasviharrastajien ihan omin voiminkin. Otepään lähellä on runsaasti hyviä taimistoja, jonne mielellämme asiakkaitamme ohjaamme.

Tässä muutama:

Kanepissa:

Kanepi Aiand.  Erikoistunut kesäkukkiin ja erityisesti aivan mahtaviin amppeleihin, joiden hinta on ovat murto-osa Suomen hinnoista

Tartossa:

Tartu Puukool

Juhani Puukool

Aiasõber

Myös Bauhofin kasviosastolta tekee aika ajoin hyviä löytöjä.

Tarton torin kasvipuoli on aina vierailun arvoinen.

Elvassa:

Yksityispuutarhurit ja alan asiantuntijat ja kuuluisuudet: Arne Kähr ja Sulev Savisaar

Latviassa:

Baltezers

Syksyllä hinnatkin taas laskevat kauden loppuessa. Silloin kannattaa hintatietoisen suunnata tänne. Alennusmyynneistä tekee todella mainioita löytöjä! Täytyy vain varoa, ettei mopo tyystin lähde käsistä, kuten joskus on meikäläisellekin sattunut:

Uutta liikeideaa pukkaa

Sanotaan että perheellisen täytyy yrittää. Ja olenhan se yrittäjä minäkin, tai ainakin nykyisin ruksin kyselykaavakkeista sen vaihtoehdon, kun käsketään merkitsemään ammatti.

Tässä uusin yritykseni, ja sen taustat.

Eilen lähdin ajelemaan yksin Latviaan, renkaita puhkovien teiden uhalla. Ajelin kaiken kaikkiaan 423 km eli tein reissun Baltezersin taimistoille ja takaisin. Ja se on paljon minun kaltaiselleni autoilijalle, joka viimeiseen vuoteen ei ole ajanut kilometriäkään. Menomatkan taitoin suorinta ja surkeinta tietä Valga - Valmiera - Riika, takasin palasin Via Balticaa pitkin.

Perheemme toinen äänivaltainen jäsen ei ollut pahoillaan poistumisestani, jättihän se hänelle koko pitkän päivän omien ajatusten ja omien töiden kanssa, ilman häiritsevää kohinaa vasemmasta kaiuttimesta. Ainoa, mitä mies hieman mietti oli, että mihin ne kasvit sitten taas laitetaan. Kun piha on jo valmis.

Minä hymyilin vinosti. Piha on jo valmis. Vain mies, ja mies, joka ei ole sisäistänyt puutarhanhoidon syvintä olemusta, saattaa sanoa tai ajatella noin. Piha ei ole koskaan valmis.

Totta kuitenkin, että tällä hetkellä pihalla on selkeä ilme tai ainakin sille on muotoutumassa selkeä ilme, johon ex tempore -ostokset eivät oikein sovi. Mutta ei se silti tarkoita, etteikö ilmettä voisi muuttaa...

Rauhoittaakseni miestä paljastin tälle uusimman liikeideani. Idean, jonka voimalla jaksoin ajaa tuon hervottoman 423 kilometrin matkan möykkyisillä teillä, renkaiden puhkeamista peläten.

Ja liikeidea on tässä:

Runsaan viikon kuluttua on meille tulossa iso ryhmä puutarha-aktiiveja, jotka kiertelevät ensin Pohjois- ja sitten Etelä-Viron kasvitarhoilla päätyen lopulta Türin kukkakarnevaaleille. Päätin hankkia pienen ja maltillisen otoksen Baltezersin maanmainioita ja hyväkuntoisia taimia ja myydä niitä asiakkaille erinomaiseen hintaan, josta itsellekin jää pieni kate. Ja, loput, jotka kaupaksi eivät mene, saan pitää, eli istutan sitten joko Villa Ottiliaan tai sitten Topun kesämökille. Kaikki voittavat!

Sanoista siis tekoihin. Lähdin aamuvarhain pontevana ajelemaan kohti Riikaa. Matkalle jäi vaikka mitä kaunista valokuvattavaa, mutta en ehtinyt pysähdellä, sillä kutka oli kova: äkkiä Baltezersille.
Siellä minut vastaanotettiinkin ilahtuneina, heh, siellä minut tunnetaan.

Aloin tehdä ostoksia, ja mikä oli ostellessa kun valikoimat ovat tätä luokkaa:

Ja miten voi olla ostamatta, kun pienet havut suorastaan hyppäävät tielle, katsovat kauhuissaan katoavia ostoskärryjä ja  huutavat: "Ota minut!"

Enhän minä julma voi olla, en  pienille havuille enkä muillekaan innokkaille ostamista odottaville taimille. Noukin siis matkaan niin paljon kuin autoon mahtui. Ja mahtuihan sinne.

Tässä ostoslastini, vain kaksi kärryllistä, minkä ylpeänä heti kotijoukoille kerroin tekstarilla (joskin kärryn pituus on n. 3 metriä, minkä unohdin kertoa.)   :-)

Ja sitten ajelin jälleen kotiin. Väistelin kuoppia teillä ja lauleskelin hyvää tuultani ääneen. Totesin, että oli tämä reissu ajamisen arvoinen!

Illalla olin kyllä kaikesta ajamisesta ja puuhastelusta ja kiihtymyksestä niin naatti, että kupsahdin petiin suorilta jaloilta. Arvelin nukkuvani kerrankin pitkään.

Mutta heräsin jo ennen seitsemää, päällimmäisenä ajatuksena rakentaa myyntinäyttely. Edellisenä iltana olin jo lähettänyt kehitykseen valokuvat joka kasvista, niiden kasvutavasta, hoidosta jne... Eli valokuvasin Baltezersilla jokaisen ostamani kasvin kyltin, josta selviävät tärkeät ostajaa kiinnostavat faktat:

Ja sitten siis myyntinäyttelyä rakentamaan. Ja tällainen siitä tuli. 62 söpöä kasvia odottaa nyt uutta kotia:

Ja hintakaan ei ole paha: myyn kasvin kuin kasvin (paitsi nuo todella isot pallotuijat, joista tahdon hieman enemmän) kuluttajaystävälliseen hintaan 4 € tai vielä edullisemmin, jos asiakas päätyy useampaan kasviin, eli kolme kasvia kympillä.

Jos tätä kirjoitusta lukee joku, joka on osallistumassa kasvimatkalle, niin laitan oheen vielä listan myytävistä kasveista. Useimpia pienokaisia on vain kaksi kappaletta, joitain omia suosikkejani, kuten matalaa sinistä Blue Carpet -himalajankatajaa neljä kappaletta.

Huom - kuvaa klikkaamalla se suurenee ja on helpommin luettavissa.

---

Ja kuten ostoskanavalla tavataan sanoa: eikä tässä vielä kaikki! Koska olen kuullut että matkalaisilla on ollut toiveita käsityöliikkeissä käynnin suhteen, olen päättänyt myös laittaa myyntiin lankoja, joita olen viimeisen kahden kolmen vuoden aikana haalinut. Ja nyt ei ole kyse mistään surkeista akryylilangoista, vaan parhaista villa- ja mohair-langoista, joita saatavilla on. Tuotemerkit: Novita, Løve Garn, Patons, Fonty... kaikki jotka jotain langoista tietävät, osaavat arvostaa valikoimaa. On merinovillaa, villaa, mohairia, alpakkaa, sekoite- ja efektilankoja...

---

Niin että tällaista uutta liikeideaa pukkaa Otepään yrittäjältä. Toivon, että kauppa käy. Ainakaan hinnat eivät ole pahat. Langatkin tulevat olemaan merkittävästi edullisempia kuin mitä Suomessa, ja useimpia ihania lankoja ei Suomesta edes saa, paitsi ehkä Stockan Neoviukselta, ja siellä hinnat ovat jotain ihan muuta...

Ja jälleen ulkomailla

Taas on mennyt muutama päivä raportoimatta, mikä johtuu siitä että vasen käsi on ollut hieman klesa. Sen kanssa on sitten mennyt pari päivää, ensin Otepään haiglassa eli sairaalassa ja sieltä passitettuna Tartoon. Nyt on saatu tropit ja toivotaan että käsi tästä alkaa uudelleen vetreytyä.

Voisin kirjoittaa pitkätkin jutut kokemuksistani täkäläisen sairaanhoidon piirissä, mutta en nyt jaksa. Sanotaan vain, että jotkut asiat sujuvat täällä paremmin ja jotkut huonommin kuin Suomessa.

Tärkeintä on kuitenkin, että nyt on asia hoidossa.

Kerrotaan siis mukavammista asioista, eli reissustani Latviaan jokunen päivä takaperin.

Ilokseni saapui Otepäälle kahdeksi päiväksi kaksi perin mukavaa kaveriani, ja yhdessä päätettiin lähteä ihmettelemään suurta maailmaa, naapurimaata – ja tietenkin, Baltezersin aina yhtä iki-ihanaa taimistoa lähellä Riikaa.

Reissuun lähdimme aamutuimaan ja päivä oli kaunis ja kirkas. Ensimmäinen pysähdyksemme oli Straupen linna puolivälissä matkaa.







Sieltä kieppasimme sitten lähes suorin vartaloin Baltezersille. Yksi pysähdys metsän siimekseen puskapissalle – ja mitä metsästä löytyikään: mustikoita silmän kantamattomiin. Ja muovikassillinen kanttarelleja!

Baltezersin havuihin ja puihin ja pensaisin erikoistunut taimisto ei tälläkään kertaa pettänyt. Tavaraa eli tarjontaa oli ja mieli oli mitä loistavin.
















Ja mikä ihanuus se tässä: kirjolehtinen variegata vaahtera, enpä ole ennen tällaistakaan nähnyt:



Baltezersilta jatkoimme matkaa Siguldaan, jota Latvian Sveitsiksi kutsutaan. Kävimme syömässä hyvin ja sitten ihmettelemään Gutmanan luolia, joiden seinämiin on kirjailtu tarinoita, nimimerkkejä, vaakunoita 1600-luvulta alkaen.






Seuraava pysähdys oli Krimuldan linna korkealla vuorella. Linna on toiminut viime vuosisadan keuhkotautiparantolana ja nyt lasten sanatooriumina. Komea paikka:






Krimuldalta oli myös upeat näkymät Gauja-joelle ja laakson toisella puolella siintävään Siguldan linnaan.





Näinkin laaksojen ylityksen olisi voinut tehdä:



Kiva herttainen päivä, aurinko paistoi ja oli selvästi jälleen ulkomailla. Seura oli mukavaa ja sitä myöten päivästä jäi vain hyvät muistot, vaikka käsi alkoi tällä matkalla jo hieman kipeytyä.

Lopuksi vielä kuva Krimuldan kissasta, joka arvokkaasti poseerasi yhden Krimuldan linnan sivurakennuksen ikkunalaudalla. Sanoisin että tyypillä oli suoranaiset kissanpäivät, on kauneutta, lämpöä ja Krimuldan upeat maisemat ihailtavinaan.

Puutarhakuume nousee

Pahalta näyttää rouva Linkaman syyspuutarhahulluus. Ken sen on sairastanut, tietää mistä puhun. Se on kuume, joka vain nousee ja saa ihmisen pyöryyksiin ja tekemään harkitsemattomia tekoja. Joista itse on kummallisen onnellinen ja ylpeä.


Ja nousevaa kuumetta pahentaakseen saapuivat Villa Ottiliaan kaksi A-luokan puutarhaihmistä - niitä todellisia taimistojen aficionadoja: aina yhtä reipas Paulastiina ja aina yhtä herttainen Elina. Ja Paulastiinan pakettiauto.


Daameilla oli meininki lähteä seuraavana päivänä Ottiliasta Riian lähistöllä sijaitsevaan Baltezers-kasvitarhaan, joka on erikoistunut ikivihantiin.

Viattomasti kysyin olisiko Paulastiinan pakettiautossa tilaa yhdelle matkalaiselle, ja sijaahan löytyi. Minähän lähdin tietenkin vain katsomaan millaisesta tarhasta on kyse. Noin niinkuin yleisen mielenkiinnon vuoksi. Enhän minä tarvitse mitään, tai ehkä enintään yhden verivaahteran. Jos sitäkään.



Olin varma, että pystyn selvittämään yhden latvialaisen kasvitarhan Buddhan kaltaisella mielentyyneydellä. Olenhan kokenut kasvitarhoilla kävijä - olen nähnyt kaiken, kokenut kaiken, ja osaan olla maltillinen. Ostan vain sen mitä tarvitsen.


Aamulla starttasimme Ottiliasta Paulastiinan punaisella pakulla kohti Latviaa. Rajanylitykset menivät vaivatta, olemmehan kaikki nyt Schengenissä. Ja sitten hyväntuulisena pompoteltiin koko matka Riiaan.


Autossa me tädit iskimme tarinaa ja hauskaa oli. Keskustelut syleilivät maailmankaikkeutta kaikissa sen tunnetuissa ja parissa vähemmän tunnetussa muodoissa. Tajunnanvirtatekniikalla.

Maisemat vaihtuivat: oi katso miten nätti piha! Oi katso mikä haukka! Mikä hyvä puskapissapaikka!


Ja sitten saavuimme Riiaan ja Baltezersille.


Tuskin olin autosta saanut jäykät jalkani ulos kangettua ja siirryttyä taimiston porttien sisäpuolelle, kun tajusin, että olen tullut ikivihantojen kasvien taivaaseen.


Mopo starttasi ja ulvahteli lähtökuopissa.

Baltezersin näytösistutukset ovat sanalla sanoen UPEAT!

Siirryimme varsinaisen myymälän puolelle ja silloin mopo, joka oli ulahdellut lähtökuopissaan ja päästänyt lieskoja pakoputkestaan starttasi! Ja sitten mentiin - ilman kypärää. Puhuttaessa mopon karkaamisesta käsistä.

On liikaa vaatia itsehillintää näiden valikoimien edessä. Eikö ole?

Liikkeelle lähdetään tyhjien kärryjen kanssa.

Kärryt ei kauaa tyhjinä pysy. Mutta mieli on korkealla. Kärry kärryltä aina korkeammalla.

Kun päivä päättyy - taimisto ikävästi suljetaan - on daameilla yhteensä 6 ostoskärryä täynnä tavaraa. Alamme neuvotella tukkualennuksista.

Onnelliset ostajat ryhmäpotretissa

Vielä on yksi tehtävä edessä. Saada kaikki kasvit pakattua autoon

Mopo hiljenee, yskähtelee ja sammahtaa. Väsynyt mopedisti kiipeää takaisin autoon. Ajaa huristelemme jälleen samoja polkuja läpi Latvian kohti Otepäätä. Posket punottavat, päässä sirisee. On ihmeen hyvä mieli. Olemme kaikki sitä mieltä, että olemme tehneet vain ja ainoastaan tärkeitä ja tarpeellisia ostoksia. Yhden pakettiauton verta.

Sellaista se taitaa olla, tuo puutarhahulluus kasvitarhoilla syysalennusmyyntien aikaan.

Sainko muuten sen himoamani verivaahteran - no en!

Pitäisikö tehdä toinen reissu?