keskiviikko 31. joulukuuta 2008

Katsaus menneeseen vuoteen

Näin se on vuoden viimeinen päivä kääntymässä iltaan. On siis hyvä hetki hieman muistella mennyttä vuotta.

Vuosi ei ollut mitenkään erityisen säihkyvä, mutta mukaan mahtui silti monelaista hyvää ja hauskaakin.

Kevättalvi

Talvi kokonaisuudessaan oli Otepäällä surkea. Lunta oli maassa vain ajoittain ja vain hädin tuskin saatiin hiihdon maailmancup hiihdettyä täällä. Kun hiihtäjät tarpoivat loskassa sain Suomesta tekstarin kaverilta: ”Oletko muistanut leikata nurmikon.”

Asiakkaiden puolesta talvi siis oli kaiken kaikkiaan surkea. Mutta helmikuun pelasti saksalainen ryhmä joka viipyi luonamme viikon ja vuokrasi siksi ajaksi koko talon.

Innokkaat urheilijanuorukaiset olivat tulleet hiihtämään Tarton maratonia, joka siis hiihdetään Otepäältä Elvaan, vaan maratoni peruttiin lumen puutteen vuoksi. Se ei meidän asiakkaitamme masentanut. Reippaat nuoret miehet löysivät Haanjasta kilometrin pituisen lumisen latureitin ja hiihtivät sitä 64 kertaa ympäri. Kotiin tullessaan nauroivat, että osaavat ne maisemat ulkoa loppuikänsä.


Kevät

Kevät on aina ihanaa aikaa, luonto puhkeaa kukkaan, ensin lumikellot, sitten krookukset, narsissit ja tulppaanit. Linnut alkavat visertää puissa. Maailma tuntuu olevan syntyä ja kasvua täynnä. Vihreän määrä huimaa.



Muistan keväältä erityisesti sen kuinka Äitini kanssa kuuntelimme Pyhäjärven kartanopuiston lammen konserttia. Sammakot, pienet vihreät pulloposket vetivät moniäänistä rakkauden sinfoniaa pienten kehojensa koko voimalla.



Keväällä ajelimme runsaasti Etelä-Virossa. Tutustuimme jälleen uusiin nähtävyyksiin, suunnittelimme asiakkaillemme matkareittejä. Ja itsekin jälleen yllätyimme miten paljon nähtävää ja koettavaa täällä on. Meillä ei ehkä ole Euro Disneylandia houkuttimenamme mutta luonto on täällä upea ja vaihteleva.




Kesä

Koko kesä oli lämmin ja aurinkoinen. Tai ainakin sellaisena sen muistan. Nyt luonto oli puhjennut täyteen hehkuunsa. Taivas oli sinistä sinisempi.



Rypsipellot loistivat niin keltaisina, että silmiin sattui.



Ja kaikki pienet ja suuret pörisijät hyrräsivät ja hyörivät kukkaloistossa.


Luin äskön Iltalehden nettiversiota jossa päiviteltiin Suomen kylmää ja sateista kesää. Täällä kyllä aurinko paistoi.

Ja kyllä minä auringosta nautinkin!

Päivittäin, aina kun tilaisuus siihen tarjoutui, polkupyöräilin Otepään uimarannalle. Levitin rantapyyhkeen omaan tuttuun paikkaani, heittäydyin pitkälleni ja nautin auringon hyvää tekevästä voimasta. Kun tuli liian kuuma, pulahdin Pyhäjärveen.

Muistan kirjoittaneeni ystävättärelleni sähköpostin tästä auringossa makoilusta. Jossa ihmettelin, miten joku voi sanoa, että rannalla lekottelu on tylsää puuhaa? Siellähän tapahtuu koko ajan!

Minusta oli mukavaa vetää lippalakki silmille ja sulkea silmät ja kuunnella kaikkea mitä ympärilläni tapahtui. Veden liplatusta, lasten leikkejä ja ilonkiljauksia. Ja naapuripyyyhkeillä lepäilevien ihmisten juttuja. Olin salakuuntelija, joka kuuli monia salaisuuksia, opin jälleen lisää ihmisistä ja heidän iloistaan ja murheistaan.








Syksy

Syksy oli pitkä ja melko kuiva. Ruskan aika oli jälleen henkeäsalpaavan kaunis. Otepäähän muodostuu kumpumaisemasta ja lehtipuista, jotka vaihtavat väriään erilaisina aaltoina, kuin oranssit ja keltaiset ja punaiset revontulet.



Syksyn suururakasta olen kirjoittanut tänne blogiinkin – aloitin mittavan puutarharemontin ja rakensin useita erilaisia istutuksia, lähinnä ikivihreistä. Loppulaskelmassa pääydimme 130 erilaiseen pensaaseen ja puuhun, jotka löysivät paikkansa pihaltamme. Kaikista pienistä aluskasveista ja maanpeittokasveista puhumattakaan.




Talvi

Talvi tuli Otepäälle tänä vuonna jo joulukuussa – lunta tuli välillä niin että heikompaa heikotti. Nyt on maa ollut yhtäjaksoisesti melko paksun lumipeitteen alla jo kolmisen viikkoa. Ensimmäiset talven varaukset ovat tulleet – joten suhtaudunkin tulevaan hotellisesonkiin varovaisen optimistisesti



Vuoden kohokohtia

Edellisvuonna teimme matkan Nepaliin ja se oli vuoden 2007 selkeä kohokohta. Kuluneena vuonna emme matkustelleet paljoa tai sanotaan paremminkin, emme kauas. Viroa kiersimme pitkin ja poikin ja muutaman reissun teimme myös Latviaan ja Suomeenkin.

Latvian reissuista nousee kolme erityisesti mieleen.

Ensimmäinen oli junalla taitettu päiväreissu kanta-asiakkaamme, nykyisin voi varmasti puhua jo ystävämme Heimon kanssa Riikaan. Lähdimme liikkeelle aamuvarhaisella ja palasimme takaisin illalla, viimeisellä junalla. Ja ehdimme nähdä ja kokea vaikka mitä. Todella hauska reissu!



Toinen oli aivan ylettömän hauska teatterifestivaalimatka, joka venyi suunnitellusta kahdesta päivästä viiteen päivään. Olin haapsalulaisen Teater Randlasen ryhmän kanssa liikkeellä. Randlane oli saanut matkan palkinnoksi voitostaan vuoden 2007 parhaasta esityksestä.

Viisi päivää yhtä ilonpitoa. Toki paljon kulttuuria, mutta myös paljon hauskaa! Sain kertaheitolla suuren joukon iki-ihania uusia ystäviä – kyllä teatterilaiset ovat aivan oma lukunsa kun hauskanpidosta on kyse!


Kuva: Kristiina Oomer

Kolmas ikimuistoinen Riian reissu tehtiin punaisella pakettiautolla, jolla keikuttiin Baltezers-taimistolle. Kolmen naisen seurue onnistui ostamaan koko pakettiauton täyteen kasveja. Voi sitä lapsenkaltaista iloa! Huikean hauska reissu sekin.



Muita kohokohtia ovat olleet yllätysjuhlat, jotka ystäväni Marja, Anne, Aatos ja Kari järjestivät Kimmon suosiollisella avustuksella 50-vuotissyntymäpäivieni kunniaksi. Luulin lähteväni vain mökkeilemään Haapsaluun, mutta vähänpä minä tiesin, mitä ystäväni olivat järjestäneet. Mikä riemu ja ilo ja yllätys!





Unohtaa ei pidä myöskään Teatteri Randlasen Otepään valloitusta ja sen jälkeistä karonkkaa. Harvoin olen nauranut ja laulanut niin paljon.



Ystävät – uudet ja vanhat

Vuoteen mahtuu myös paljon kohtaamisia. Kuluneena vuonna olen elvyttänyt muutamia vanhoja ystävyyssuhteita ja solminut uusia. Luonamme on käynyt asiakkaita, joista on tullut ystäviä ja itse olemme vierailleet myös ystäviemme luona Suomessa. Unohtaa ei pidä myöskään jokavuotisia itsenäisyyspäivän viettoa Otepäällä.

Suomen reissuista jää syksyinen retkemme Kouvolaan, Mikkeliin ja Pieksämäelle mieleen virkistävänä ja antoisana, niin ihanien syysmaisemiensa kuin herttaisten ihmistensä puolesta. Reissun jälkeen ei voinut kuin huokaista että kyllä Suomikin on kaunis maa!



Aloitin tämän kirjoituksen todeten että mennyt vuosi ei nyt ollut mitenkään erityisen ihmeellinen. Nyt kun muistelen kaikkea tapahtunutta perun sanani.

Vuosi 2008 oli hyvä vuosi. Surua siihen ei liittynyt lainkaan, niin me kuin kaikki rakkaamme ovat pysyneet terveinä, mitä vuosi vuodelta arvostaa yhä enemmän. Tapasimme paljon mukavia ihmisiä, näimme ja koimme monenlaista. Taloudellisestikin pärjäsimme melko hyvin – ainahan voisi toki paremminkin mennä.

Mutta vaikka vuosi 2008 oli hyvä, mikään ei estä minua toivomasta että vuodesta 2009 tulisi vielä parempi!

Samoin toivotan vielä kerran Hyvää uutta vuotta myös kaikille blogin lukijoilleni!

(Ilokseni huomasin että 3.000 käynnin rajapyykki ehti tulla täyteen ennen vuodenvaihdetta, kiitos teille kaikille jotka olette blogissani viihtyneet!)

3 kommenttia:

Sylvia kirjoitti...

Kiva vuosikertomus joka kelpaisi malliksi muillekin!
Toivotan teille hyvää jatkoa alkaneelle vuodelle ja aina yhtä iloista ja optimistista mieltä!

Minz kirjoitti...

Kiva muistelo! Tästähän on hyvä jatkaa uudelle vuodelle! =oD Uusia saavutuksia, menestystä, iloja, rakkautta, lämpöä, terveyttä ja hyvää mieltä! Rutkasti! Vuodelle 2009!

Tiina Linkama kirjoitti...

Kiitos kiitos! Sitä samaa myös teille.

Kun aloin kirjoittaa tätä katsausta menneeseen vuoteen en itsekään tiennyt mistä kirjoitan.

Olin juuri lukenut uutisia, Gazan sodasta, lamasta, väkivaltaisuuksista kodeissa ja kadulla ja olin hetken mietteliäs.

Otanko asiat nykyisin raskaammin kuin ennen vai onko maailma tosiaan mennyt hullummaksi lyhyessä ajassa.

Kun asetin sormet näppäimistölle, en ollut itsekää varma mistä kirjoitan.

Vedin henkeä ja annoin muistikuvien tulla - myöhemmin hain niille kuvat kuva-arkistostani.

Ja vaikka maailman hätä koskettaa minua, vaikka jatkuvasti lisääntyvä maailman kovuus huolestuttaa minua huomasin palaavani menneeseen vuoteen oman pienen elinpiirini kautta.

Ja vaikka maailma ympärilläni tuntuu menneen hulluksi, toistuu vuoden ja luonnon kierto vuosi toisensa perään.

Minä olen ollut menneen vuoden terve, minulla on ollut pieniä ja suuria ilonaiheita ja olen äärettömän kiitollinen siitä, että suuria suruja ei vuoteeni ole mahtunut.

Niistä siis kirjoitin - sillä ne jäävät tästä vuodesta minulle mieleen, ei sodat, ei Kauhajoen tappajat tai muut tieltään sortuneet ja epätoivoiset yksilöt tai kansanjohtajat.