Rummu-kortti

Katselin taannoin pätkiä Suomen Big Brotherista, ja opin käsitteen "tissikortti". Mikä tarkoitti, että jos suosio näytti laskevan katsojien keskuudessa, kannatti hieman väläyttää etumusta, ja taas oli kiinnostus taattu.

Minulla ei ole tissikorttia käytettävänäni jos haluan houkutella blogiin lukijoita - pahoin pelkään että efekti olisi käänteinen. Vaan minulla on jotain parempaa: Rummu-kortti. Sillä tunnettua on, että tämä pieni karvakaveri on sydäntenmurskaaja parhaasta päästä. Siinä jää kuulkaa Brad Pittit ja George Clooneyt lehdelle soittelemaan kun Rummukainen taapertaa pienillä hieman längillä säärillään estradille.

Koska keli on ulkona tänään taas aivan luvattoman kauhea; lämpötila on noussut plussan puolelle ja valtavat lumimassat alkavat sulaa ja muuttua painaviksi klönteiksi, jotka ovat vain ja ainoastaan rumia, otin kuvauskohteeksi siis Rummukaisen.

Tässä päivän otoksia nuoresta herrasta. On se syötävän suloinen, vai mitä sanotte?

Rummu ei kuvassa lepää Titanicin kannella, vaikka kaltevuus siltä näyttääkin. On vielä harjoiteltavaa minulla tuon kallistuksen kanssa.

Huomenna lähdemme sitten Suomeen ja yövymme aiempien kertojen tapaan Marja P:n luona. Enpä hämmästyisi jos Marja P myisi pääsylippuja naapureille Rummua katsomaan. Menekkiä ainakin olisi. Viimeksi jo sisar tuli naapurista ihailemaan nuorta herraa, ja loput naapurit, sukulaiset ja kylänmiehet olivat loukkaantuneita, kun heille ei oltu annettu vinkkiä siitä että Hän On Täällä Tänään.

Suomesta palattuamme Rummu lähteekin sitten omaan kotiinsa eli näin on Rummukaisen alppiloma nyt kääntymässä loppua kohden.

Latte kertoo: 1000 ISO:n norkoilua

Hojo hojo ja hiiohoi,

minä, Latte, tässä taas kirjoittelen pitkästä aikaa. Eilenhän sai Rummukainen palstatilaa, ja tänään on sitten minun vuoroni. Sehän on ikäänkuin oikeus ja kohtuus, eikö vain?

Mistä päin aloittaisin tarinaa auki kerimään, niin että tuo hieman outo otsikko aukeaisi lukijoille? Aloitetaan vaikka näin:

Rotumääritykseltäni olen Avustava koira. Avustan ihan ältsisti ja aina kun siihen on mahdollisuus. Erityisen mielelläni avustan keittiöhommissa, mutta useimmiten ei apuani oteta erityisen suopeasti vastaan. "Nenä pois!" ja "Väistä!" ja "Ei, ei, ei, EI!" ovat yleisimmät kiitokset mitä saan avustamisestani.

Tänään Äiskä kuitenkin testaili kameraansa ja kokeili millaista jälkeä tulee sisätiloissa harmaana päivänä 1000 ISO:n herkkyydellä. Siitä ISO-asiasta en ymmärrä mitään, totta puhuakseni. Mutta sen huomasin, että kun Äiskä oli sen 1000 ISO:n maailmoissa, ei se tylyttänyt minua yhtään vaikka hengailin iskän kantapäillä ikäänkuin auttaen Iskää keittiöhommissa. Norkoiluksi sitä kutsuvat, minä sanoisin ennemminkin uteliaisuudeksi. Olen uudishimulik, kuten virolaiset niin mukavasti asian ilmaisevat.

Olemme siis tässä aamussa. Asiakkaat olivat syöneet aamiaisensa ja lähteneet sitten ulos. Kinkkuja oli jäänyt aamiaistarjottimelle kovin monta, panen ilahtuneena merkille.

Kas, juustot ovat kaikki menneet, mutta leikkelelautasella on vielä kinkkua, salamia ja lauantaimakkaraa.

Iskä pakkaa kinkut pois, ihan kaikki, eikä minulle tipu mitään.

Margariinia, hmh, aika namia sekin.

Iskä siirtää tarjoiluastiat ja mehukannut astianpesukoneeseen.

Tarkistan vielä, mutta kyllä se niin on että kinkut ovat kadonneet.

Arvaan kyllä minne on kaikki herkut piilotettu.

Iskä heittää joulukinkun jämät roskikseen. En ole uskoa silmiäni!

Sinne menee! Voi, voi.

Tiskikoneen alakori on täynnä astioita menossa pesuun. Nyt on oltava nopea, jos haluaa päästä apajille. Yleensä viimeistään tässä vaiheessa tulee huudot.

Nyt täytetään yläkoria, sinne menevät mm. asiakkaiden jugurtti-myslikulhot.

Jugurttia on tippunut koneen kannelle. Nopea avustus ennenkuin kansi menee kiinni.

Tähän sitten ne aamutoimet päättyivätkin. Leikkeleet olivat kadonneet jääkaappiin. Joulukinkun jämät roskikseen. Ja astiat astianpesukoneeseen. Äiskäkin havahtuu kameran takaa ja tutkii ottamiaan kuvia: "Aika suttusta, ei riitä 1000 ISO:a" Äiskä toteaa.

"Kokeillaanko 2000 ISO:a" minä ehdotan, "Ja tehdään sama uudelleen, aloitetaanko kinkuista tai niistä joulukinkun jämistä?" 

"Menes nyt siitä norkoilemasta!" Äiskä toteaa, ja jatkaa "Äläkä kuvittelekaan että tästä tulee joka-aamuinen tapa!"

Että tällainen tarina. Pieni. Vähän niinkuin se kansanlaulu. Jossa ei sanoja ollenkaan.

Ei muuta.

Moi.

Latte

Rummulla ihailijaklubi

Lyhykäinen postaus illan lopuksi.

Meillä on täällä kolme päivää kylässä nuoria voimistelijatyttöjä, jotka ovat Otepäällä treenaamassa virolaisen telinevoimisteluseuran kanssa. Arvatenkin talo on täynnä elämää, vaikka nuorilla neideillä onkin hyvät tavat.

Rummu ja Latte ovat olleet suurimman osan siitä ajasta kun asiakkaat ovat paikalla joko pihalla tai omassa huoneessamme. Koirille, eritoten Lattelle tämä sopii hyvin. Mutta pienet neidit ovat kovasti halunneet päästä Rummua paijailemaan.

Tänä iltana Rummu teki sitten lyhyen esiintymisen kymmenelle pienelle neidille. Ja sitä OIHin ja VOIHin ja ihastelun määrää! Rummukin siitä jo lähes häkeentyi, mutta osasi kuitenkin ottaa vastaan tyynesti tyttöjen hellyydenosoitukset:

Uusi aika valokuvauksessa alkaa

Eilen illalla sain käsiini lopulta paketin, jota olen odottanut kieli pitkällä. Uusi kamera eli Canon EOS 60D ja uudet objektiivit:

- EF 17-40mm L f4
- EF 70-200mm L f4
- EF 50 mm f 1.4

Kaikki saapuivat kotiin ehjinä ja kunnossa. Kiitos vielä kerran koko logistiselle ketjulle: Jan (objektiivien myyjä) - Sarkki (välimies) - Rajala (myyjä ja toimittaja) - Kersten (noutaja ja kuriiri)!!!

Arvaatte että olen täpinöissäni. Illalla, erittäin huonossa valossa  napsutellut harjoituskuvat lupasivat hyvää.

Heräsin tähän aamuun odottaen mahtavaa valokuvareissua, vaan miten kävi?! Taivaalta tulee lunta IHAN HIRVEÄSTI - ja kun sanon että IHAN HIRVEÄSTI, tarkoitan sitä. Ja tämä vielä lumeen tottuneen semi-otepääläisen suusta, joka jo nyt elää jo aika arktisissa ja lumisissa maisemissa.

Toinen, vielä masentavampi asia: illalla alkanut oikean käden särky oli yöllä pahentunut ja heräsin aamulla oikea käsi aivan toimintakyvyttömänä. Sillä ei pidetä kiinni postimerkistä, saati kamerasta.

Hetken sain kuitenkin kameran kanssa temppuiltua. Kokeilin sen kääntyvän LCD-näytön ominaisuuksia. Ja, hihulihei, hiiohoi, ja hitsi voi vitsi, kääntyvä LCD-näyttö toimii mainiosti (vaikka onkin tarkennuksessa hidas.)

Tässä siis ensimmäinen kuva uudella kameralla ja uudella objektiivilla (tässä laajakulma eli tuo listan ensimmäinen 17-40mm).

Nyt vedän särkylääkettä poskeen ja menen hetkeksi päiväunille, käsisärky ei antanut yöllä oikein nukkuakaan.

Mutta lupaan, että kunhan tästä vähän kuntoudutaan alkaa kuvia sadella tänne tiuhaan, ja jotkut vallan erikoisista kuvakulmista!

Ja alla siis ensimmäinen virallinen kuva uudella kameralla:

Kissan viimeinen matka

Ystävättärelläni Kerstenillä, josta olen täälläkin kertonut, on huoli. Hänen ja hänen äitinsä 16-vuotias kissa on tullut elämänsä päähän ja on hyvin sairas. Viimeinen matka Tarton pieneläinklinikalle tehdään perjantaina.

Ongelmana on seuraava: Virossa ei suoriteta rakkaiden kotieläinten tuhkaamista samalla tavoin kuin Suomessa. Tarton pieneläinklinikalla oli aikanaan tällainen palvelu, mutta se on lopetettu. Nyttemmin ruumiit hävitetään lähettämällä ne kaatopaikalle.

Kerstenin äiti haluaisi haudata uskollisen ystävänsä talonsa takapihalle, mutta se ei ole tähän vuodenaikaan mahdollista, lunta on paljon ja maa on kivikovaa. Eikä pienelle vainajalle ole sopivaa kylmää paikkaa odottaa ensi kevättä.

Kersten tulee Otepäälle äidin tueksi perjantaina ja lähtee sitten takaisin Suomeen sunnuntaina. Minä ehdotin, että hän ottaisi pienen vainajan mukaansa ja hoitaisi sen tuhkauksen Suomessa. Ja tuhkat voitaisiin haudata sitten keväällä, maan sulettua aiottuun paikkaan Otepäälle.

Onko kenelläkään tietoa onko tämä mahdollista Helsingissä? Tiedän, että jotkut pieneläinasemat ottavat tuhkaamisen asiakseen omille potilailleen, lähinnä eutanasian yhteydessä. Miten toimitaan sellaisten eläinvainajien kanssa jotka ovat kuolleet esimerksi kotonaan? Voiko heidätkin toimittaa tuhkattavaksi ja jos voi, minne?

Alan itsekin etsiä netistä näistä palveluista, mutta ajattelin kysyä jos ehkä jollain lukijalla olisi tietoa siitä miten tällaisessa tilanteessa voisi toimia.

Hieman surullisissa ajatuksissa

Tiina

Elintarvikkeiden hinnat Virossa 1.1.2011

Vuoden ensimmäisenä päivänä Viro siirtyi euroon. Kansalaiset etukäteen pelkäsivät nopeaa hinnannousua hintamielikuvan hämärtyesssä.

Kirjasimme eilen muutamien peruselintarvikkeiden hintoja ylös, ja tulemme tekemään saman kyseisille tuotteille muutaman kuukauden välein nähdäksemme alkavatko hinnat nousta.

Oheista listaa on lukijat toivoneet tänne blogiin, jotta he puolestaan voivat tarkistaa mitä ruoka maksaa tällä hetkellä Virossa ja verrata hintoja Suomen vastaaviin - nyt kun euron myötä vertailu on helppoa.

Tuotteet on valittu Otepään Konsum- ja Maxim-kaupoista. Hinnat saattavat olla joissain supermarketeissa tätä hieman alempia ainakin joidenkin ns. sisäänheittotuotteiden kohdalla.

(Luetteloa täydennetty 2.1.2011)

Maitotuotteet:

- Maito 1,5 l ( punainen 2,5 %) - 0,95 €
- Voi 82 %, 150 g - 1,12 € (7,47 €/kg)
- Jogurtti, maustettu, 380 g purkki - 0,86–0,93 €
- Jogurtti, maustettu, 1 l tölkki - 1,14–1,40 €
- Eesti Juust pala - 8,85 € / kg
- Edam-juusto, pala, 200 g - 1,27 € (6,35 €/kg)
- Parmesan-juusto, pala, 150 g - 2,55 €
- Kadakas-savujuustoviipaleet 150 g - 1,57 €
- Kananmunat 10 kpl, (koko M) - 0,82 €

Leivät:

- Fazerin paahtoleipä, 300 g - 0,52 €
- Ruisleipä Kodukandi, 800 g, viipaloitu - 1,18 €
- Reissumies 240 g (8 viipaletta) - 0,61 €

Liha- ja kalatuotteet:

- Jauheliha sika-nauta (Rakvere Perenaise) 400 g - 1,72 €
- Vürsti-makkaraviipaleet (salami-tyyppinen) 105 g paketti - 1,40 €
- Toorvorst makkara-paketti 450 g -  2,49 €
- Porsaan ulkofilee - 6,07 €/kg
- Tonnikalasäilyke (palat vedessä) 170 g - 1,05 €

Vihannekset ja hedelmät:

- Sipuli - 0,49 € / kg
- Valkosipuli - 5,53 € / kg
- Tomaatti - 1,59 €/kg
- Peruna - 0,29 € / kg
- Kurkku - 1,59 €/kg
- Jäävuorisalaatti - 2,23 €/kg
- Ruukkusalaatti - 0,76 €
- Appelsiini Navel, suuri - 1,53 €/kg
- Banaani - 1,34 €/kg

Juomat:

- Vichy Everin, sitruunanmakuinen, 1,5 l -  0,35 €
- Appelsiinimehu Optima Linija 1 l - 0,57 €
- Coca-Cola Zero 2 l -  1,27 €
- Saku Originaal -olut, 6 x 0,5 l - 5,23 €
- Prince Henry kuohuviini -  3,50 €
- Viru Valge (38 %, vaniljan tai mustaherukan makuinen) 0,5 l - 6,38 €

Muut tuotteet:

- Kahvi, Paulig President 500 g -3,70 €
- Spagetti 500 g - 0,88 €
- Riisi, pitkäjyväinen, 1 kg - 1,14 €
- Ketchup, Salvest terav, 250 g -  0,73 €
- Hienosokeri 1 kg - 0,82 €
- Fazerin suklaalevy 200 g - 2,10 €
- Mysli, 1 kg pussi - 2,55 €

Savukkeet:

- Trend menthol, 20 kpl - 2,05 €
- Paramount menthol 20 kpl - 1,85 €

Olisiko joku tuoteryhmä joka erityisesti kiinnostaisi peruselintarvikkeissa?
Kaiken kaikkiaan eilen olivat tuotemerkinnät vielä aika puutteelliset, kaikissa tuotteissa ei hintoja ollut. Kotona huomattiin myös, että Saku-oluen six-pack oli tarjoushintaan 3,83 € + pantit, mutta kassakuitissa näkyi että koneeseen oli lyöty normaalihinta: 5,23 € + pantit.

Jatkamme hyllyjen välissä sukkulointia ja hintojen seuraamista.

Terveisin Otepään hintapoliisi

Uudenvuodenpäivän blues

Aatto meni meillä suhteellisen pienellä paukutuksella, mutta koirien mielestä kuitenkin aivan liiallisella.

Liikuttavaa oli seurata miten kumpikin karvajätkä suhtautui ilotulituksiin.

Rummu hermostui ja haukkui vimmatusti jokaista rakettikimaraa, kiukkuisena ja vihaisena, ja ruopi haukun jälkeen vielä ikäänkuin uhoksi lattiaa muutaman kerran molemmilla takatassuilla. Latte vetäytyi keittiön takimmaiseen nurkkaan, painautui niin pieneksi kuin olla ja saattoi, eikä sieltä liikkunut koko iltana vaikka me siirryimme toiseen huoneeseen katsomaan televisiota.

Koitti sitten tämä aamu, ja pojat nousevat pedeistään. Ja eilinen pelko purkautuu sitten tänään suurena hellyydentarpeena. Rummu on reippaampi, mutta Latte kulkee silmät suurina ja on varuillaan kaikesta:

Minulla ei ole vielä aamullakaan erityisen turvallinen olo.

Latte tahtoo hellyyttä ja Rummu tietenkin tulee myös apajille, mulle kans.

Molemmat pojat haluavat paijausta ja hellintää, ja kyllähän meiltä rakkautta heille riittää.

Iskä on turvallinen ja paijaus rauhottaa mieltä.

Päivän mittaan eiliset pelot alkoivat jo hälvetä, mutta leluilla ei kuitenkaan leikitty. Juuri ennen ulkoilutusta alkoi taas paukkua; naapuri oli säästänyt omat rakettinsa tälle päivälle. Ja taas sama ruljanssi. Rummu haukkuu niin ettei ole nahkoissaan pysyä ja Latte rymistelee sängyn alle eikä suostu sieltä moneen tuntiin pois tulemaan.

Nyt toisella iltaulkoilulla molemmat pojat kuitenkin suostuivat lähtemään kävelylle. Päivällä Rummu kävi pihalla, Lattea oli pihalle turha houkutella.

Eli uudenvuodenpäivän blues soi täällä vielä haikeana. Eiköhän huomiseen mennessä kuitenkin jo pahimmat pelot ole unohdettu.