Tänään jatkan hieman samalla teemalla eli peloilla.
Fobiat, kaiken kaikkiaan, ovat mielenkiintoisia näin ulkopuolisena katsottuna, mutta todellinen riesa niistä kärsiville. Araknofoobikko on pahimmillaan jatkuvasti varuillaan, hämähäkki saattaa sinkoutua eteen hetkellä millä hyvänsä. Agorafoobikko välttää avaria tiloja, aukioita, toreja, jopa peltoja, aavikkoa, merta ja taivasta ja saattaa pahimmissa tapauksissa erakoitua kotiinsa.
Akrofobia eli korkeanpaikan kammo on ehkä yksi yleisimmistä peloista, eikä siihen yleensä suhtauduta samalla lailla väheksyen kuin esimerkiksi araknofobiaan tai agorafobiaan. Ehkä siksi, että periaatteessa korkeilla paikoilla on mahdollista pudota - joidenkin tutkijoiden mukaan akrofobia saattaa itse asiassa syntyä siitä, että henkilö on jossain vaiheessa elämäänsä pudonnut korkealta ja satuttanut itsensä. Tapaus itsessään on saattanut unohtua, mutta pelko jäädä.
A-kirjaimella alkavista fobioista voi lukea lisää pintapuolisesti vaikkapa Wikipedian artikkeleista: Akrofobia ja agorafobia ja araknofobia.
Kun pari päivää sitten esittelin hämähäkinseitin araknofobisten kauhuksi, nyt esittelen akrofobisille jotain vastaavaa. Ritilöistä koostuvan portaikon joka vie Otepään hyppyritornista alas, kiertäen ja kiertäen ja kiertäen.
Pyörryttääkö? Ja jos pyörryttää olisi mielenkiintoista tietää mikä kuvista erityisesti? Ja osaatteko selittää miksi pyörryttää? Vai tarvitaanko akrofobiselle pelolle todellinen tilanne - voiko kuva huimata ketään ylipäätänsä?
Tällaista pohdintaa siis tänä iltana. Jään odottelemaan kommentteja.
Kuva 1
Kuva 2
Kuva 3
