Haapsalun kalpea daami eli Valge Daam 2010

Viime viikonloppuna vietettiin Haapsalun kesän kohokohtaa, Valge Daamin eli Valkean Daamin festivaaleja, jotka huipentuivat Piispanlinnalla esitettävään perinteiseen näytelmään, Valkean Daamin legendaan.

Koko festivaaliajan on Haapsalun pieni kaupunki täynnä elämää, Karja-kadulla on markkinat ja kaikkialla on musiikkia, esityksiä, näyttelyitä.

Minä en tänä vuonna ehtinyt sen syvällisemmin perehtyä varsinaiseen festivaalihumuun - minähän osallistuin ihan toisiin hippaloihin Topussa, eli kaverin syntymäpäiväjuhliin. Mutta näytelmän kävin kuitenkin katsomassa ja kuvaamassa, kuten olin luvannut.

Laitanpa tähänkin muutamaisen kuvan tästä hienosta spektaakkelista, jota suosittelen vilpittömästi kaikille ensi vuonna. Esityshän ajoittuu aina elokuulle ja täyden kuun aikaan. Jolloin legendan mukaan Piispanlinnan muuriin muurattu Valkea Daami ilmestyy ikkunaan kummittelemaan ja suremaan menetettyä rakkauttaan.

Tämän vuoden esityksen ohjasi tallinnalaisen VAT-teatterin näyttelijä Margo Teder.

Tarina perustui Johanna Enni von zur Mühlenin vuonna 1938 kirjoittamaan kertomukseen onnettomasta rakkaudesta ylimyksen ja maalaistytön välillä.

Sulhoa, Jürgeniä esitti  Meelis Põdersoo ja maalaistyttöä Margaretia esitti Katariina Kabel.

Ja kovasydämistä äitiä, joka mieluummin kiroaa poikansa kuin näkee tämän naivan itseään alemman, esitti aina yhtä legendaarinen ja vaikuttava Anne Pangsepp.

Annen maski on vaikuttavuudessaan hurja

Tarinaa vie eteenpäin kertoja, narri, joka esittelee alussa tarinan henkilöt: aatelispoika Jürgenin ja hänen mielitiettynsä Margaretin. Nuorten rakkaus on mahdoton, kova äiti ei salli poikansa naida alempiarvoista naista ja poika vetäytyy munkiksi Haapsalun linnaan.

Nuoret kun vielä kaikki oli hyvin

Margaret on kuitenkin neuvokas ja leikkaa hiuksensa ja pukeutuu pojaksi, Larsiksi ja pestautuu linnan poikakuoroon. Margaretin teko on uhkarohkea, sillä naisten pääsy linnaan oli kuolemanrangaistuksella kielletty.

Jürgen järkyttyy huomatessaan että nuori kuorolainen onkin hänen rakastettunsa - mutta hän on tehnyt munkkilupauksen eikä aio sitä rikkoa. Margaret/Lars on epätoivoissaan ja sairastuu vakavasti.

Margaret/Larsin sairasvuoteella Jürgen ymmärtää rakastavansa tyttöä ja on valmis rikkomaan munkkilupauksensa. Hän haluaa yhä naida tytön. Mutta kohtalo puuttuu peliin.

Kuoropojille mitataan vaatteita ja munkkien räätäli huomaa Larsia mitatessaan pojan olevankin nainen. Margaretin salajuoni on paljastunut ja nuoret pakenevat epätoivoissaan linnasta.

Räätäli (Indrek Pangsepp)  haluaa ottaa mitat Larsista

Piispa lähettää omat voutinsa rakastavaisten perään. Syntyy tappelu ja molemmat rakastavaiset vangitaan.

Lars joutuu kaltereiden taakse ja Margaret muurataan linnan muuriin. Kuoron johtaja, vanha munkki kuitenkin toimittaa Margaretille myrkkyä Larsin pyynnöstä, jotta tytön ei tarvitsisi kärsiä hirveitä tuskia, joita muuraus aiheuttaa.

Tyttö ottaa myrkyn ja näin päättyy rakkaus, jolla ei ollut toivoa.

Ja tämän jälkeen kalpea daami ilmestyy aina elokuussa, täyskuun aikaan ikkunaan etsimään kadotettua rakkauttaan.

Tässä siis juoni, lyhykäisesti.

Kuvia tarinasta - nyt kun sen olette lukeneet - voitte puolestanne katsoa tällaisesta linkistä: Haapsalun Valge Daam 2010.

Kotona kääntymässä

Elämä on viime aikoina ollut aikamoista haipakkaa. Valtakunnista toiseen reissaamista ja paluuta. Ja välissä monen moista. Ei siis ihme, että kirjoitan tätä lyhyttä juttua pieni mutta jatkuva jyskytys ohimossa.

Kävimme siis Suomessa, kuten Latte kertoikin, laittamassa Lohjan talomme myyntiin. Toivotaan että se menee kaupaksi ja vielä nopeastikin.

Suomen reissu oli lyhykäinen ja sisälsi porhaltelua Uudellamaalla linjalla Lohja-Tuusula-Helsinki. Perjantaiaamuna palasimme sitten Viroon ja jatkoimme matkaa Haapsaluun, mökillemme, Villa Vallattomaan.

Vanhan kasvihuoneen raameihin on villiviini rakentanut suojaisan pergolan

Terassin reunaman kermesmarja on venähtänyt pituutta ja leveyttä

Kermesmarja on koko lailla kummallinen kasvi

Haapsalun reissun perussyy oli kaverimme 50-vuotisjuhlat lauantaina. Mutta perjantaillekin eli saapumisiltaan riitti ohjelmaa. Haapsalussa vietettiin Valge Daamin karnevaaleja ja linnanraunioilla esitettiin aiempien vuosien tapaan spektaakkeli eli legenda Valkeasta Daamista. Sitä siis katsomaan ja kuvaamaan.

Ystävättärelläni Annella oli tänä vuonna näytelmässä Pahiksen rooli - hän oli äiti joka mieluummin kiroaa poikansa kuin näkee pojan naivan itseään alempisukuisen tytön

Ohjaajaa halataan esityksen lopuksi

Lauantai koitti sateisena - oli yksi kesän ainoita sateisia päiviä, mutta ei se kaverin puutarhajuhlia silti haitannut. Viini ja shampanja virtasivat, juttu luisti ja meillä kaikilla oli niin muu-kaa-vaa, oi jospa oisit saanut olla muu-kaa-na.

Vaikka Eräs uuvahtikin kesken juhlien. Kaikki jännitys oli pienelle liikaa.

Ravut saapuvat ja se Pientä Juhlijaa ihmetyttää kovasti

Iski uuvahdus

Hauskat olivat kekkerit. Kuten kekkereiden tuleekin. Kiitos vielä kerran isännälle mainioista juhlista ja monipuolisista antimista.

Tänä aamuna sitten pakattiin taas koko Hullunkurinen perhe autoon ja hurautettiin Pärnun kautta kotiin. Pärnussa sentään käytiin huitaisemassa naamaan Steffani Pizzerian Hitu Sarvoset eli lemmikkipitsamme.

Kesä jatkuu vielä Pärnussa

Ja tässä sitä nyt ollaan, väsyneinä mutta tietenkin onnellisina. Kameran 1000 kuvaa on purettu koneelle, ja tänne nopsasti napattu sieltä muutamainen räpsy. Minähän aiempien vuosien tapaan pyynnöstä kuvasin koko Valgean Daamin esityksen, mikä oli ihan oikeasti aika voimia vievää. Pimeä yö, kirkkaat spottivalot ja nopeasti liikkuvat näyttelijät on kaiken kaikkiaan haasteellinen tehtävä.

Turha on toivoa, että huomennakaan olisi lepopäivä. Ehei. Huomenaamulla jatkuu reissaus. Nyt lähdemme Rakvereen, notaarin luo. Ehkä tällä kertaa saamme tehtyä jo esisopimuksen Huvikummusta eli Võsun talosta, josta olen täälläkin kertonut.

Ei siis ihme, jos päätä hieman särkee. Mutta ehkä huomenillalla hetkeksi jo vauhti helpottaa.

Pidetään peukkuja!