Ruskaretki Etelä-Viroon

Kesän kiireisin matkailuaika alkaa olla ohi ja on aika suunnata katseet syksyyn. Vaikka kesästä on aina haikea luopua, toivotan minä kuitenkin syksyn lämpimästi tervetulleeksi. Sillä syksy on ehdottoman upeaa aikaa Etelä-Viron matkailunkin kannalta.

Syyskuussa alkavat kumpumaiseman lehtipuut vaihtaa väriään pitkinä aaltolevina raitoina, ensin vaahterat, sitten koivut, tammet, lehmukset jokainen vuorollaan. Värisinfonia on upea varsinkin korkealta katsottuna. Yllä maisemaa joka kuvattu Otepään hyppyritornista syyskuussa.

Kartanonpuiston idylliä syksyiseen aikaan

Villa Ottilian asiakkaat kysyvät usein meiltä sitä, kumpi matkailukausi on meille parempi, kesä vai talvi? Useimmat veikkaavat talvea, onhan Otepää tunnettu upeista hiihtoladuistaan ja komeasta hyppyrimäestään. Monet tietävät että täällä on myös Tehvandin hiihtokeskuksen ohella Kuutsemäen laskettelukeskus.

Talvi on hyvää matkailuaikaa, mutta kesä on meidän kannalta kuitenkin kiireisempi, johtuen siitä että ihmisillä on kesällä pidemmälti lomaa matkailla koko perheen voimin.

Syksyllä matkailijavirrat hiljenevät, mikä on hieman sääli,  sillä syksyllä Otepään kumpumaisema näyttää kaiken komeutensa - se pukeutuu puna-kelta-kultaiseen viittaan joka läikehtii pitkälle lokakuulle. Maisemat ovat kertakaikkiaan upeat.

Syksyistä näkymää Väike Munamäeltä kaupunkiin päin

Mitä syksyllä voi Otepäällä ja ylipäätään Etelä-Virossa tehdä, paitsi ihmetellä upeita maisemia? Voi veikkoset, vaikka mitä!

Ensinnäkin Otepään oma ja lähistöllä olevat kaksi muuta suurta kansallispuistoa, Soomaa ja Karula, ovat ehdottomasti vierailun arvoisia. Siis yksi päivä kannattaa viettää  kansallispuistoissa. Jolloin kannattaa poiketa myös suolle, sillä syksyisen suon värejä ja näkymiä ei voita mikään! Ja kun jalkojen alla on tukevat pitkospuut ja lautatiet niin mikäpä on soihin tututustuessa.

Suolampi Luhasoolla

Suokasvit peilalevat itseään Mustjärven pinnalta.

Reittien varrella on opaskylttejä joissa tietoa suosta ja sen kasvillisuudesta

Toinen raikas syksypäivä kuluu helposti Taevaskodan upeissa maisemissa. Punakeltaiset kalliotörmät ovat dramaattiset syksyisen metsän siimeksessä. Ja jos tarkka on, saattaa silmiin tarttua tällaisiakin aarteita:

Mustia torvisieniä jotka vain odottavat poimijaansa

Ken ei itse halua tai ehdi poimia metsien ja soiden herkkuja, sieniä ja karpaloita, voi niitä hankkia vaikkapa Tarton torilta, joka syksyllä on runsaampi kuin koskaan. Kanttarelleja on jo nyt myynnissä, pian tulevat myyntiin myös tatit ja tyrnit ja kaikki muut metsän ja puutarhojen herkut.

Otepäältä on Tarttoon vain 40 kilometriä matkaa, joten lomaan kannattaa sisällyttää myös yksi Tartto-päivä.

Syksyllä kaupunki on herännyt kuin uudelleen henkiin - kesän turistit ovat kadonneet, ja opiskelijat ovat saapuneet kaupunkiin. Teatterit ja konserttisalit tarjoavat monipuolista ohjelmaa ja kaupat ja kauppakeskukset ovat pullollaan syksyn uutuuksia.

Puutarhaliikkeet puolestaan yrittävät päästä eroon taimistaan ennen talven tuloa ja alennukset ovat syksyn edetessä huimia.

Kuka ei innostu kaupallisesta tarjonnasta, voi viettää aikansa Tarton upeissa puistoissa, jotka nekin ovat pukeutuneet kirkkaisiin syksyisiin väreihin. Tai sateen sattuessa saa aikansa hienosti kulumaan monissa Tarton mielenkiintoisissa museoissa, kuten vaikka suuri Viron kansallismuseo tai synkeästä historiasta kertova KGB:n sellimuseo.

Syksy siis tarjoaa runsaasti elämyksiä matkailijalle. Ehkä parasta syksyisessä ruskaretkessä Etelä-Viroon on se, että se tarjoaa värikkään ja kulttuurillisen vitamiiniruiskeen, jonka voimalla jaksa paneutua sitten talven tuloon.

Mekin otamme vastaan ruskavieraamme kesää edullisemmin hinnoin! Edullisimmillaan voi meillä viisi henkeä yöpyä 77 euron hintaan, mikä ei ole lainkaan paha hinta syksyisestä vitamiiniruiskeesta!

Siis ota yhteyttä meihin: http://www.villaottilia.ee/ tai pirauta: +372 7962 000.

Tervetuloa Otepäälle ja Villa Ottiliaan!

180. valokuvatorstain haaste: Valokuva

Tämän valokuvatorstain tehtävä on 'valokuva'.

Minun kuvani valosta on eiliseltä Luhamaan suoreissulta:

Lisää värivalokuvia samalta suoreissulta löytyy täältä.

Ja lisää valokuvia valokuvista puolestaan täältä.

Luonto-Uunot Luhasoolla

Syksyhän ei ole syksy eikä mikään jos ei siihen kuulu suoreissua! Sanon rehvakkaasti, kuin parempikin luontoretkeilijä.

Totuushan on, että me kaksi kaupunkilaista olemme löytäneet Viron suot vasta runsas vuosi sitten - eihän meillä sitä ennen ollut mitään käsitystä siitä miten upea luontoelämys suo voi olla. Mutta hullaantuneita olemme, täysin höyrähtäneitä suoalueiden kauneuteen, rauhaan, tuoksuun ja väreihin.

Yhä meillä on hieman hakusessa leton ja rämeen ja muiden suotyyppien erot. Puhumattakaan kaikista suolla esiintyvistä kasveista. Meille ne ovat  tyyppiä: "punainen sammal", "nätti punainen varpu" ja "keltainen heinä järven rannalla."

Mutta oppia ikä kaikki. Olemme jo oppineet tunnistamaan karpalon, suopursun, rahkasammaleen ja kihokin. Mutta paljon on vielä arvailuiden varassa.

Se ei vähennä intoamme käydä suolla. Päinvastoin.

Kuluneella viikolla kävi meillä kylässä kanta-asiakkaamme Oulusta, biologi, lintu- ja luontomies. Terveisiä vaan Jussille! Ja Jussilta saimme vinkin lähteä Luhasoolle, joka on kokonaisuudessaan 800 ha suuri luonnonvarainen suojeltu suoalue lähellä Latvian rajaa.

Ilmakin oli juuri sopiva suoreissuun, aurinkoinen, vaikka epävakainen. Ja kyllä kannatti lähteä!

Tässä hieman tietoa Luhasoon luontoreitistä, napattu Eesti Maaturismin sivuilta:

Luhasoo
Latvian rajalla sijaitsevalla Luhasoolla on pitkospuilta helposti todettavissa suon eri kehitysvaiheet. Kaikkein vetisin on lettovyöhyke, joka on kämmeköiden suosima kasvupaikka. Vaihettumisuolle (=mesotrofinen) tyypillistä ovat mäntyjen ja järviruo´on sekä karpalon esiintyminen. Kohosuolle ominaisia ovat variksenmarja, tupasvilla ja suomuurain. Turvekerroksen jatkuva vahvistuminen kohottaa suon keskiosaa useita metrejä ympäristöään korkeammalle. Suon keskustassa on kolme kuljujärveä, niistä suurin on 7 hehtaarin suuruinen Mustjärv. Suojärvien vesi on tummaa, pehmeää ja hapanta. Se kelpaa juomavedeksi, mutta janoa se ei sammuta. Luhasoolla on myös useita kivennäismaasaarekkeita. Ne ovat jäänteitä entisistä korkeista kumpareista, jotka ovat pikku hiljaa hautautumassa turpeeseen. Suosaaret ovat perinteisesti olleet sotien aikaisia pakopaikkoja.


Ei Jussi turhaan Luhasoota meille kehunut. Sehän oli todella maisemiltaan monipuolinen suoalue. Mustjärvelle vievä ja järveä kiertävä reitti on kokonaisuudessaan 4,5 km pitkä.

Jo matkaan lähtiessämme huomasimme parkkipaikalla kyltin, joka kertoi, että perinteinen kierros katkeaa Keskmise Järven kohdalla. Majavat ovat keväällä padonneet vettä niin tehokkaasti, että pitkospuut ovat Keskmise Järven jälkeen parhaimmillaan metrin alla veden pinnasta. Kyltissä ehdotettiin kulkua Mustjärven ympäri, Saarelle ja siitä Keskimiselle järvelle. Mistä piti kääntyä takaisin samaa tietä.

Näin teimme.

Tästä reitti lähti liikkeelle

Ja jatkui ensin metsämaisemassa, sitten suon ja metsän välissä, suovahtavissa maisemissa (ja termi aivan täysin oma!) Eli maisemissa joissa hiljalleen korpi ja metsä antavat periksi kosteammalle maisemalle.

Matkan varrella oli runsaasti info-tauluja ja perheen miespuolinen Luonto-Uuno luki niitä tarkasti.

Perheen karvainen Luonto-Uuno ei paljoa perustanut kylteistä. Hän nautti elämästä ihan sellaisenaan.

Kaltaisillemme Luonto-Uunoille maailma on suuri ja ihmeellinen paikka. Tämäkin kasvi on vielä tunnistamatta.

Reitin edetessä koivut katosivat, männyt pienenivät, vesi ja kosteikot lisääntyivät, keltaiset punkkaripää-heinätuppaat lisääntyivät, ja sitten olimmekin jo suolla ja suojärvellä!

Metsätaipaleiden jälkeen saavumme Mustjärvelle, joka hiljentää jopa Latten - hetkeksi ainakin.

Uudet virolaiset ohjatut metsäreitit, joita hallinnoi RMK (vastaa Suomen metsähallitusta) ovat häkellyttävän hienoja!

Saaressa, eli suoalueiden keskellä olevassa korkeammassa lämpäreessä on maja, jossa voi yöpyä ja jossa voi valmistaa ruokaa.

Reitti alkaa muuttua vetiseksi. Pian on palattava takaisin samaa tietä. Majavat ovat päättäneet luoda tähän ihan oman kivan kosteikon.

Vielä yksi kuva Mustjärvestä, paluumatkalta.

Tällainen oli muutamalla kuvalla hahmoteltu Luhasoon reitti.

Arvata saattaa että ohessa on vain murto-osa hienoista matkakuvista. Ketä kiinnostaa sukeltaa syvemmälle suon maisemiin, voi tehdä sen klikkaamalla tästä: Luhasoon komeat syysmaisemat.

Kiva olisi jälleen kuulla ajatuksianne kuvista.