Erään matkan anatomia, osa 27: Málaga-karnevaalit ja Kukkien taistelu

Matkakertomuksessa on ollut pieni katkos, mutta nyt tarina jatkuu.

Olemme nyt yhdennessätoista kokonaisessa matkapäivässä. Päivämäärä on 2.3.2019. Ja se vietetään Málagassa missä karnevaalit jatkuvat jo toista viikkoa.

Kevät on Andaluciassa karnevaaliaikaa. Tänä vuonna "Carnaval de Málaga" alkoi lauantaina 23.2. ja jatkui aina seuraavaan sunnuntaihin 3.3.2019 asti. Tänä aikana tarjolla oli erilaisia kulkueita, musiikkiesityksiä ja kilpailuja.  Oli lasten pukujuhlia, jumalten paraateja ja drag-queen -esityksiä.

Karnevaaleilla on pitkä perinne takanaan. Alkunsa Carnaval de Málaga sai 1500-luvun alkupuolella jolloin Málagan katedraalin kirkkoneuvosto valitsi kuoropoikien joukosta sen kaikkein nokkelimman vintiön. Poika puettiin piispankaapuun ja hänen tehtävänsä oli johdattaa naamioituneita malagalaisia kirkon sisätilohin seuraamaan ohjelmaa, joka koostui parodioista kirkollisista seremonioista. Moinen rienaus aiheutti arvattavasti hämmennystä ja pahennusta äitikirkon sisällä.  Ja ajan myötä karnevaaleista jouduttiinkin luopumaan.

Uusi aika karnevaaleille alkoi 1700-luvun puolivälissä kun kaupungin työläisväestö alkoi juhlia aikaa ennen pääsiäispaaston alkua hulluttelemalla ja pukeutumalla värikkäisiin naamiaisasuihin, joita esiteltiin sitten paraaateissa ja kulkueissa.

Tästä festivaaliperinne on jatkunut ja kehittynyt eteenpäin. Poikkeuksena Francon aika, jolloin moinen hulluttelu oli kiellettyä. Karnevaaleihin kun on aina liittynyt valtaapitävien eli  kuninkaiden ja kirkon ja nykyisin poliitikkojen räävitön pilkkaus. Varsinaista kansanhuvia siis.

Kirkko ja kirkonmiehet ovat tänäkin päivänä hyväntahtoisen rienan kohteita

Minä lähdin kokemaan karnevaalihumua lauantaina jolloin tiedossa oli kulkue joka kulki nimellä: Kukkien taistelu eli Batalla de las Flores. Mukaani lähti ystävättäreni Seija Rummukainen.

Aivan tarkkaa tietoa meillä ei ollut siitä miten tämä taistelu käydään. Sen verran kuitenkin että kulkue vaeltaa Calle Larioksella ja sinne siis suuntasimme mekin.

Väkeä oli saapunut paikalle runsaasti ja asettunut  kahden puolen katua, jonka keskelle oli mustilla kankailla rajattu alue jonka läpi kulkue tulisi vaeltamaan. Seija asettui seuraamaan tapahtumien kehittymistä hieman syrjemmälle, mutta minä änkesin eturiviin kera pienen kamerani.

Ja sitten odotettiin. Pitkään ja hartaasti. Tai ehkei sittenkään hartaasti, vaan ennemminkin riehakkaina. Lasten muovitorvet tööttäsivät ja puheensorina oli kova.

Odotteluun meni aikaa pitkälti toista tuntia

Odottelua todellakin kesti pitkään. Kenelläkään ei tuntunut olevan aivan tarkkaa tietoa siitä koska kulkue lähtisi liikkeelle.

Minulla oli siis runsaasti aikaa tarkkailla ihmisiä ja karnevaalikansaa. Vieressäni seisoi toisella puolen saksalaisrouva ja toisella puolella espanjalainen mimmijengi, joka koostui isoäidistä, parista kolmesta aikuisesta sisaruksesta ja näiden lapsista ikähaitarilla vauvasta teiniin. Iloisia likkoja, joita ei haitannut se, ettei meillä ollut varsinaisesti yhteistä kieltä. Kuvia otettiin puolin ja toisin, poseerattiin ankkahuulin tai muuten vain hullutellen toisillemme. Hilpeää!

Uudet espanjalaiset ystävättäreni

Koko mimmijengi vetää tyylikkäät duckface-poseeraukset

Odotellessani illan pimenemistä ja kulkueen tuloa ehdin pohtia espanjalaista kansanluonnettakin. Nythän minulla oli edessäni mahtava ihmismassa jota tarkkailla. Olkoonkin että tilanne oli erikoinen, riehakaskin.

Selväksi tuli se, että lapset ovat espanjalaisille tärkeitä. Lapsiin suhtauduttiin, paitsi tietenkin rakastavasti, niin myös yllättävänkin lunkisti, turhia hössöttelemättä tai komentelematta. Oliko sitten syynä karnevaalit vai mikä, mutta minusta lapset vaikuttivat itsevarmoilta ja omasta asemastaan tietoisia. En osaa tätä paremmin selittää. En väitä että suomalais- tai virolaislapset olisivat mitenkään nujerrettuja tai omaisivat jotenkin huonon itsetunnon, mutta tällaista oman-elämänsä-kuningas -asennetta en ole täällä pohjoisessa havainnut.

Nuori mafioso

Pienet hiirityttöset odottavat kulkueen alkua

Pieni goottityttö vispaa lantieitaan tavalla josta Madonnakin olisi ylpeä

Lopulta ilta laskeutuu ja miljoonat pienet lamput syttyvät Calle Laroksen ylle. Ja lopulta karnevaali pääsee käyntiin.

Ensin saapuvat etujoukot, hassuihin asuihin pukeutuneet miehet jotka jakavat muovipusseja katsojille. Minä en ensin ymmärrä mistä on kyse, mutta vieressäni humuava mimmijengi on tarkkana ja saakin napattua itselleen muutamaisen muovipussin, joiden sisällöstä saan minäkin osani. Kyse on monivärisestä konfettista, paperisilpusta, joka symbolisoi kukkien terälehtiä.

Kulkue on vastaavasti varustettu konfettipusseilla ja taistelu käydään kulkueen ja katselijoiden välillä paiskomalla konfettia puolin ja toisin niin paljon kuin vain tassusta lähtee. Ja lähtihän sitä. Hurjasti.

Ilta laskeutuu ja kulkue lähtee liikkeelle Calle Laroksen toisesta päästä

Kulkue oli riehakas, puvut mahtavia ja konfettia lensi. Valitettavasti matkassani oli tällä kertaa vain pieni pokkari-Sony joka ei mitenkään mahtavasti toimi vähässä valossa. Tässä kuitenkin joitain otoksia karnevaaliasuista.

Itämainen prinsessa

Ihkaelävä merenneito

Huikea päähine

Viereinen mimmijengini ja varsinkin sen teinitytöt ovat liekeissä ja yllyttävät huudoillaan karnevaalikansaa kaksintaisteluun. Ja saan siinä osani silloin minäkin. Riehakasta, kyllä. Kivuliasta, kyllä sitäkin. Ainakin pariin otteeseen sain ison kourallisen konfettia paiskattuna kasvoilleni puolen metrin päästä. Se todellakin sattui.

Konfettia rapisee

Munkki ei konfetissa säästele

Olen joutunut konfettimyrskyyn

Kulkueen jälkeen oli olo hengästynyt. Ja riehakas. Jatkamme iltaa vaeltelemalla Málagan katuja, ja tuntuu että vähän joka nurkalla tapahtuu jotain. Katusoittajat ja laulukuorot ovat vallanneet kadut ja performanssitaiteilijoita riittää joka lähtöön.

Iltamme  päättyy tuomiokirkon edustan aukiolle ulkoilmaravintolaan, missä nautimme iltapalaa ihmeellisessä kauniissa ympäristössä. Mieli on hyvä, mutta uupunut.

Sieltä suuntaamme bussilla kotia kohti. Konfetteja hiuksista noukkien ja vaatteista ravistellen. Siitä huolimatta näitä kukkien taistelun terälehtiä löytyy Benalmádenan kämpästä vielä monien päivienkin päästä. Muistuttaen karnevaaleista ja kukkien hieman väkivaltaisestakin taistelusta.