sunnuntai 6. marraskuuta 2011

Kaberneeme ja muita näkymiä


Huomenna palaamme Otepäälle. On aika tehdä viime kuun kirjanpito kuntoon ja muutenkin huolehtia Villa Ottiliasta. Tänään oli siis viimeinen mahdollisuus tutustua lähiseutuihin tällä erää. Kimmo maalaili ns. Aaren sviittiä (on nyt heleä aprikoosisviitti, ihan vaan Aarelle tiedoksi) ja minä hyppäsin vielä kerran Punaisen Ranskattaren ohjaimiin ja lähdin etsimään vielä paria niemeä tästä läheltä. Nyt reissuni suuntautui Vösulta länteen ja kävin valloittamassa Kaberneemen ja Neemen. Molemmat jo aika lähellä Tallinnaa.

Kaberneemestä muistan lukeneeni Lahden takana -blogista kesä pari takaisin. S. kehui hiekkarantoja upeiksi ja olivathan ne, aika upeat. -- Myönnän samaan hengenvetoon, että olen hiekkarannoilla poispilattu. Minulla on unelmieni ranta minuutin kävelymatkan päässä, joten täytyy olla aikamoinen Yyteri joka saa minut huokailemaan oikein voimallisesti.

Olihan Kaberneeme ihan hieno - eikä marraskuussa mikään ranta ole parhaimmillaan. Ellei satu pitämään suomi-jollotuksesta: Katson autiota hiekkarantaa...



Tarkistettuani Kaberneen hiekkarannat käväisin pikapäiten myös Kaberneemen kylässä. Ja löysin sieltä ravintolan, joka sijaitsi punaisten lamppujen alueella. Tovin raavin takaraivoani ja mietin, että onko tämä huumoria vai onko Kaberneemen pikkukylässä ihan aito bordelli.

Ravintolaan ja hotellille vievä pieni tienpätkä on nimennyt itsensä: Punaisten lyhtyjen kaduksi

Kyseinen mielikuvitusta (mahdollisesti) kiihoittava veistotaiteen näyte tahditti Kaberneemen ravintolan tunnelmaa.

Ehkä kaberneemeläiset ovat vain huumoriveikkoja. Naapuritalon pihalta löytyi tällainen installaatio.
Punaisten lyhtyjen ohella löytyi Kaberneemestä myös oransseja lyhtyjä. Näistä minäkin pidän!

Kaberneemestä lähdin ohjustamaan kohti Neemeä. En tiennyt siitä mitään, mutta pohdin, että niemi kuin niemi. Käydään katsomassa. Matkan varrelle yllättäen napsahtivat Jägalan vesivoimalaitos ja putous. Nopea kiekkaus siis sinnekin, ja rapa roiskuu kun Punainen Ranskatar löytää jonkun kuoppaisen ja märän sivutien putousten takapuolelle.


Jägalan vesivoimalaitoksen pato.


Jägalan putous syksyllä - ei lainkaan yhtä komea kuin keväällä, mutta silti kerää vieläkin yleisöä paikalle bussilasteittain. Minä olen putouksen toisella puolella, paikassa jonne vie mutainen kärrytie.
Veden virtausta putouksen alapuolella.

Jägalalta jatkan matkaa Neemeen ja niemenkärkeen, missä törmään suuriin ökytaloihin ja Eramaa-kyltteihin (yksityisalue). Teen nopean uukkarin ja lähden takaisin kotia kohti. Aurinko alkaa laskea enkä halua pimeässä suhata kotiin.

Painan siis pakoputki punaisena koko matkan Neemestä Narva maanteelle pysähtymättä. Hujautan Narva maanteetä aina Võsu-viittaan asti ja heitän, kuten liikennemerkit käskevät, uukkarin motarilla. Aurinko laskee nopeasti ja muistan että kaupassakin lupasin käydä. Lisään kaasua ja kumit lähes savuten painan Lahemaan luonnonpuiston läpi kohti Loksaa. Nopea kaupassakäynti, lähes juosten ja sitten kassalle ja autolle. Ja kotia kohti.

Kello 16.45 olen Võsun pihamaalla. Ja samaan aikaan alkaa pimeys todella ottaa otteensa seutukunnasta. Olen tyytyväinen ja retuutan isoa kauppakassia sisään huutaen: "Onko täällä kilttejä lapsia?!"

Tällainen reissu - ei nyt niin hohdokas, mutta minulle kuitenkin uusia paikkoja, kuten juuri Kaberneeme ja Neeme.

11 kommenttia:

Inkivääri kirjoitti...

Hienoja paikkoja ja uimaranta on kyllä varmaan kesäkelillä mukava:)

aare kirjoitti...

Aprikoosin värinen, AUTS! nyt rupes ahistamaan. Villakoira voi olla aprikoosin värinen, mutta voiko seinä ? Tarttee tulla katsomaan, ja palataan sitten asiaan :-D

Maris kirjoitti...

Jännä tuo syksyinen Jägalan putous, näyttää melko vaisulta verrattuna kevääseen tai talven jäämuotoihin.

Nyt kun tuolla pohjoisrannikolla pyöritte, niin oletteko käyneet Toilassa? Se on mukava kylä parin tunnin ajomatkan päässä Võsusta, hyvät merinäköalat, puistot ja ilmeisesti myös matkaradat, joihin ei kyllä itse viimeksi ehditty tutustua.
Võsua lähempänä on vielä Kalvi mõis, nykyään hieno kartanohotelli, joka näyttää mielestäni enemmän linnoitukselta kuin kartanolta.

Anonyymi kirjoitti...

Kaberneemen webbikamerasta on hyvä tarkistaa jäätilanne Viron rannikolla.
Nyt kamera näyttää olevan kylläkin poissa pelistä, toivottavasti talveksi korjaavat.
Susanna

Kimmo Linkama kirjoitti...

@aare: Ei nyt ihan aprikoosin värinen sentään. Vähän samaan väriin sävytetty, mutta tuskin erottuu valkeasta pohjamaalista. Väri on sama kuin ykkösboksin seinässä. Mutta katsomaan toki saa/pitää tulla :)

@Maris: Totta puhut, aika vähäpätöisen näköinen näin syksyllä tuo Jägala. Toilassa emme ole käyneet, mutta Kalvissa kyllä. Saa nähdä, miten kartanon käy: entinen tanskalainen omistaja myi kartanon venäläis-gruusialaistaustaiselle investointifirmalle viime vuoden elokuussa, ja Eesti Päevalehen mukaan kartanon piti mennä vuodeksi kiinni remonttia varten ja avautua sitten uudestaan. Õhtuleht puolestaan kertoi uusien omistajien oitis sulkeneen koko hotellin ja myös sen nettisivuston kadonneen. Tällä hetkellä hotellin/kartanon nettisivu on edelleen kadoksissa.

Sylvia kirjoitti...

Eittämättä komea ranta, vaikka minähän se vasta hiekkarannoilla olenkin poispilattu, saarella kun asun.

Oliko siellä nyt sitten joku bordelli vai ei? Onko semmoinen homma muuten siellä sallittua? Meillä se on rikollista hommaa...

aare kirjoitti...

Kiitos Kimmo, nyt helpotti huomattavasti. Uskaltaa taas ajatella yöpymistäkin.

Tiina Linkama kirjoitti...

Heh, Sylvia, eipä taida olla. Tai sitten on kyllä paikalle valittu harvinaisen outo sijainti, pitkän niemen kärjessä, pienessä kylässä, kaikkien tavoittamattomissa.

En osaa vastata tuohon bordellikysymykseen aivan varmasti, mutta ymmärtääkseni ne ovat, kuten Suomessa ja Ruotsissa, kiellettyjä. Itsensä kauppaaminen on kai sallittua mutta parittaminen kiellettyä.

Jos joku on minua viisaampi tässä asiassa, kertokoon.

Maris kirjoitti...

Kimmo, mielenkiintoista nähdä mitä Kalvissa käy. En ollut tietoinen näistä uusista käänteistä, saa nähdä miten asia kehittyy.

marja p kirjoitti...

Kuvissa pisti silmääni lyhtykoisojen kukinnat. Et ottanut niitä kotiin kuivumaan ja antamaan lyhtyjen valoa pimeisiin talvipäiviin - vai olivatko jonkun pihakukkia tai vastaavia. Meillä loistelevat kuivatut koisonvarret maljakossa. Hienoja kuvia taas kerran - ja rantoja! Kävin muuten uimassa vielä viime viikolla omalla minihietikkorannalla, vesi n. 9 astetta

Tiina Linkama kirjoitti...

marja p - lyhtykoisot olivat yksityispihalla, joten sinne jäivät. Voin vain kuvitella kuinka kauniita ne ovat maljakossa ja valaistuina!

Uimisesta -- hyrrrrr. Olet sinä jotain ihan muuta!