maanantai 2. toukokuuta 2011

Koston kierre

En yleensä ole täällä blogissa käsitellyt yleispoliittisia aiheita, jotka eivät millään tavoin kosketa minua tai eivät koske Viroa. Tänään teen asiassa poikkeuksen.

Aamulla, noin 07.00 aikaan avasin tietokoneen ja luin nettiuutiset, joista suurimpana levähti silmieni eteen uutinen siitä miten Osama bin Laden on tapettu ja miten kansa juhlii terroristin kuolemaa New Yorkissa Ground Zeron alueella.

Ensimmäinen reaktioni? Jollain lailla järkyttynyt ja vastenmielinen. Barbaria tuli mieleen.

Luin otsikoita kansainvälisistä lehdistä, joissa nopeasti riemuittiin siitä, että terrorismille on nyt tullut loppu ja jos ei ihan loppu, niin valtava takaisku.

Pureskelin uutista ja mietin, että näinköhän se tosiaan on.

Osama bin Laden on ollut pitkään länsimaisessa käsitteistössä pahuuden symboli, Hitleriäkin pahempi. Todellinen perkeleen lähettiläs, johon johtavat kaikki terrorismin polut kuin aikanaan tiet Napoliin.

Ehkä näin on, ehkä ei. Minä en siitä osaa sanoa mitään.

Itse olen ollut sitä mieltä, että Osama olisi pitänyt saada oikeuden eteen ja tuomita teoistaan.

En voi sille mitään, että en voi riemuita tai tanssia tai olla edes iloinen siitä, että jälleen kerran on onnistuttu salamurhaamaan yksi ihminen, olkoonkin että kyse on miehestä, jonka uskotaan tehneet sanomattomia pahuuden tekoja. Salamurha, tappo, likvidointi, ne eivät kuulu minusta sivistyneen maailman sanastoon tai käsitteistöön.

Lainaan alle Iltalehdestä maailmanpoliitikkojen lausumia tästä päivän jymyuutisesta:

- Osama bin Ladenin kuolema tekee maailmasta turvallisemman paikan. Osama bin Laden oli rikollinen, joka oli vastuussa tuhansien ihmisten hengen vaatineista terrori-iskuista. Surma oli merkittävä saavutus yrityksissä päästä eroon terrorismista. (EU-komission puheenjohtaja Jose Manuel Barroso ja EU-presidentti Herman Van Rompuy)

- Kosto saavuttaa lopulta kaikki terroristit (Venäjän presidentti Dmitri Medvedev).

- Rauhan joukot ovat saaneet voiton (Saksan liittokansleri Angela Merkel).

- Osama bin Laden sai maksaa teoistaan (Afganistanin presidentti Hamid Karzai).

- Tämä on loistava saavutus taistelussa pahaa vastaan (Italian pääministeri Silvio Berlusconi).

- Terrorismin ruoska on kärsinyt historiallisen tappion (Ranskan presidentti Nicolas Sarkozy).

- Bin Ladenin kuolema on suuri helpotus ihmisille ympäri maailmaa (Britannian pääministeri David Cameron).

- En voi elämäni aikana tuntea suurempaa iloa mistään, kuin nyt tästä tiedosta, että se mies on kuollut (Harry Gomez, syyskuun 11. päivän terrori-iskun pelastustöihin New Yorkissa osallistunut kansalliskaartin jäsen).

--

Ja kysyn yllä oleviin teeseihin liittäen: tekeekö bin Ladenin kuolema maailmasta turvallisemman paikan? Vai onko kyse vain kostosta, joka pyöräyttää koston kierteen kahta tiukemmaksi ja kovemmaksi?

Saavuttaako kosto kaikki terroristit, kuten Medvedev toteaa? Vai teettääkö se niitä lisää?

Ovatko rauhan joukot valmiita tappamaan rauhan vuoksi? Salamurha on minusta aina häpeällinen teko, riippumatta siitä kuka sen tekee, tai miksi.

---

Lapsena kävin pyhäkoulussa ja muistan jo silloin ihmetelleeni Jeesuksen käskyä kääntää toinen poski lyöjälleen. Minusta se oli silloin sulaa hulluutta. Silloinhan sitä saa vasta kunnolla turpiinsa ajattelin.

Tämä toisen posken kääntäminen on ollut minulle myös aikuisiässä vaikea ymmärrettävä. Itse en ole ollut siinä kovinkaan hyvä. Kun minua lyödään poskelle, suutun. Ja olen valmis tinttaamaan takaisin.

Nyt, tässä bin Laden-tapossa mietin toisen posken käännön syvintä olemusta. Sillä uholla ja kostolla ei saa aikaiseksi muuta kuin lisää uhoa ja kostoa.

Ja olen siksi täysin eri mieltä yllä lainaamieni valtion päämiesten kanssa.

Emme ole siirtyneet aikaan ilman terrorisimia. Vaan olemme aloittaneet uuden ajan, jonka nimeksi voisi antaa: koston kierre.

---

Olisinpa onnellinen, jos olisin väärässä. Todella onnellinen. Mutta pelkään, että en ole. Pelkään nyt tulevaisuutta ja terrorismia ja globaalin väkivallan uhkaa entistä enemmän.

9 kommenttia:

Pieni Lintu kirjoitti...

Mun mielestä on rivoa juhlia toisen kuolemaa, tappamista, vaikka kuinka paha ihminen olisi ollut. :(

kiirepakolainen kirjoitti...

Samoja ajatuksia. Minun sieluni ei jaksa ymmärtää tappamisesta riemuamista. Ei vaikka mikä olisi.
Oikeuteen, tuomio, ja kärsimään. Olisi ollut aikaa ajatella.....
Lynkkausmeininki ei ole sivistystä!

Anonyymi kirjoitti...

Voi miten samanlaisia ajatuksia on pitkin päivää pyörinyt mielessä! Vastenmielistä ja huolestuttavaa tämä kaikki.
-paula-

Rummun äiskä kirjoitti...

Amerikkalaiset halusi kostoa ja kunniaa, ja tosiaan saivat aikaan koston kierteen,kuten sanoit.

Laski Obaman pisteet, ei terrori tähän lopu.

Helena kirjoitti...

Ihan oli samat mietteet ja tuntemukset tänään kun seurasin eri tiedotusvälineiden kommentteja. Epämielyttävintä oli katsoa ihmisten juhlintaa ja hilluntaa kaduilla.
Osama Bin Laden oli varmaankin paha mies, mutta olen myöskin järkyttynyt kommenteista. Pelkään enemmän tänään kun eilen...Koston kierre ja lisää onnettomia.. Muistan aina kun soitit minulle töistä kun Al-Qaida hyökkäsi 11.9./ olin kipeänä kotona ja kuulin hätääntyneen äänesi puhelimessa; Helena avaa heti televisio, on tapahtunut jotain kauheaa! Se päivä ja sitä seuraavat päivät olivat järkyttäviä ja surullisia. Toivon, että kosto ei saa mitään vastaavaa aikaan.

Tiina Linkama kirjoitti...

Huomaan, etten ole yksin ajatuksineni.

Eilisen päivän mittaan tuli lehtiinkin sitten lisää uutisia, joissa uumoiltiin kostoa arvioitiin tulevia riskejä, eikä vain iloittu Osaman kuolemasta.

Toivokaamme että vihan aallot nopeasti laskisivat. Mutta ikävä kyllä, epäilen asiaa.

Marjattah kirjoitti...

Samantapaisia ajatuksia lähti minunkin päässäni liikkeelle heti tapahtumasta kuullessani. Ei mitään riemua okeuden voitosta. Vastenmielisyys ja pelko loppumattomasta koston kierteestä.

Sipriina kirjoitti...

Pahaa pelkään täälläkin, ei tuosta hyvää seuraa...

mm kirjoitti...

Näitä tässä pyörittelee mielessään. Olen huomannut, että suomalaisten reaktiot ovat kaiken kaikkiaan vaimeampia kuin maailmalla. Se, että meillä ei ole ollut kuolemantuomiota pitkään aikaan, on selvästi vaikuttanut meihin kansakuntanakin. Huomaan alitajunnassani päätyneeni jonkinlaiseen kompromissiin itseni kanssa: Voi olla, että jonkun kuolema estää muiden kuolemia, mutta kenenkään kuolemasta emme saa iloita. Emme koskaan tiedä, mihin kokonaisuuteen mikin asia kuuluu.

Opin tuosta jotain henkilökohtaista aikoinaan, kun Arafat oli lentomatkallaan kadoksissa usean päivän ajan. En tiedä, mikä senkin totuusarvo oli, mutta huomasin toivovani (ja jopa rukoilevani) hänen hengissä pysymisensä puolesta. Seurasin hänen vaiheitaan eri tavalla sen jälkeen. Muistan, miten hän oli -kansan johtajana - halunnut osallistua myös kristittyjen joulun viettoon Betlehemissä. Ystäväni oli päässyt samaan joulukirkkoon hänen kanssaan... Se oli ainakin ollut rauhan ele, vaikka kenenkään sydämeen emme pääse kurkistamaan.