maanantai 21. joulukuuta 2009

Joulun odotusta

Karvapoikamme haluavat näin joulunalusviikolla lähettää ikkunan takana mahdollisesti kurkkiville tontuille oheisen joulutervehdyksen:

"Ollaan oltu ihan älyttömän kilttejä, joo!!!"

Uskokoon ken haluaa.


9 kommenttia:

Kimmo Linkama kirjoitti...

Ostaisitko tältä koiralta käytetyn luun? :)

Outi kirjoitti...

Latte näyttää oikeasti viattomalta, mutta Rummukaisen hymy on kyllä paljon puhuva :)

Tiina Linkama kirjoitti...

Juu, sanoisin että Rummukaisella meni yrittäminen nyt vähän maitohapoille. Täytyy olla aika likinäköinen tonttu, joka tuohon hymyyn lankeaa. :-)

OnuKoo kirjoitti...

Joo, Rummukaisella taisi nyt mennä hieman yli. ja ihan kuin Lattekin olisi samaa mieltä:)
Mutta saataahan sitä sattua itse kullekin, eikö vaan.

Tiina Linkama kirjoitti...

Täytyy yrittää ymmärtää Rummukaista.

Ensinnäkin tämä on pojan ensimmäinen joulu, ja kaikki jutut tontuista ja kilttinä olemisesta ovat aiheuttaneet stressiä.

Toiseksi, jatkuvan sateen ja sadetta seuranneiden pakkassäiden vuoksi olemme olleet aivan liian paljon sisätiloissa. Ja poika on katsonut sitä myöten aivan liian paljon televisiota, amerikkalaisia sarjoja ja Pepsodent-hymyjä. Virolaisista hammastahnamainoksista puhumattakaan, joita on mahdollisesti vielä enemmän kuin shampoo-mainoksia.

Sylvia kirjoitti...

Päivän naurut! Juuri sellainen rakastettava hymy jota toivoo jouluksi!!
Hyvää Joulua karvakavereille ja ihania ydinluita pukinkontista!

Anonyymi kirjoitti...

Voi tuota Rummukaisen hymyä! Se on hellyttävä! Loistava esitys - ihan kiltti olen. Olen-olen.

Oikein mukavaa joulua teille kaikille sinne!

Anja

Marjattah kirjoitti...

Voi veitikoita :D Hyvä tuuli tarttuu kuvasta :)

aimarii kirjoitti...

Uskon, että kilttejä ovat olleet. Olen lukenut sen niin monesta aiemmaskin postauksestasi.
Juu - ja luunkin rohkenisin ottaa Rummulta. Tiedän, että sitä veti niin hymyyn, että ylähuuli nousi korkealle.
Kun aikoinaan oma huostaan otettu iso kaukaasianpaimenkoiramme ensi kertaa yksin kotona oltuaan työpäivän mitan, veti ovella kohdatessamme vastaavanlaisen "hymyn", olivat veret seisahtua suonissani, niin pelästyin. Mutta se oli hymy, jonka sain sittemmin aina eron jäkeen. Kaipaan vieläkin koiraa ja sitä hymyä.