Ruukkuhommissa

Tänään puuhailin taas hitusen kotiparvekkeella. -- Tahtoo siis sanoa, että Otepäälle olen palannut jo jonkin aikaa sitten Võsulta.

Kellarissa odotti kaksi jalallista ruukkua, samanlaisia mitä parvekkeella on jo kaksi, ja päätin hankkia niihin täytettä. Suunta siis Kanepiin ja siellä Kanepi Aiandiin joka on iso kasvitarha, jossa viljellään pääsääntöisesti kesäkukkia. Mutta niitä siellä riittää. Halleja on neljä isoa, reunasta reunaan asti täynnä kukkia. Kanepi Aiandin erikoisuutena on julkiset istutukset, eli heiltä useimmat suuremmat yhteisöt, kaupungit, kylät ja kauppalat tilaavat julkisten tilojensa, kuten katujen ja puistojen istutukset.

Ilo oli kiertää näitä kasvihuoneita, vaikka valinnan runsaus alkoi jo pyörryttää päätä. Väriä ja valinnanvaraa riitti.

Useimmiten Kanepi Aiandin kassalla on ollut joku koko lailla työhönsä tyytymätön asiakaspalvelija. Ilmeisesti useimmat tarhalla työskentelevät haluaisivat vain hoittaa kukkia, myyminen ei ole tuolla monenkaan työntekijän leipälaji, olen pannut merkille.

Tänään kuitenkin tapasin kuitenkin mitä avuliaimman ja ihastuttavimman puutarhurin, jonka kanssa mallailimme mitä erilaisempia kokonaisuuksia yhteen minun ohjeideni mukaan. Ja ohjeet olivat: haluan ruukun keskelle jotain korkeaa, ja sivuille sitten roikkuvaa. Ja näillä ohjeilla lähdettiin liikkeelle.

Kokeiltiin katseenvangitsijaksi kannaa, korkeita narsissitupakoita, korkeita pegonioita ja ties mitä. Ja mikään ei minua oikein viehättänyt. Mutta sitten ystävällinen puutarhuri keksi tuoda minulle näytille hirssiä, ja avot, siitä se sitten lähti. Joskin meni siinä tovi jos toinen kun löydettiin hirssille kaverit.

Tällainen ruukusta tai siis ruukuista tuli. Tein kaksi identtistä:

Tässä sitten kaikki nykyiset ruukut rivissä, ensin yhteen suuntaan ja sitten toiseen:

Ja laitanpa oheen myös väliaikatiedotuksen siitä, mitä kuuluu parvekkeen kaiteeseen kiinnitetyille ruukuille. Elämää on, ja jopa kukkia, mutta lehtiä vähän ja monet tuppaavat kellastumaan nopeasti. Mutta ehkä tästäkin vielä jotain syntyy:

Ei hullumpaa, ei hullumpaa, totean. Ja toivon, että luonto välillä osallistuisi myös kasteluun. Nyt on taas ollut niin kuuma päivä, että illalla vettä menee kannu poikineen, että nämä kaverit saadaan pidettyä hengissä.

Parvekeistutuksia ja taivaan draamaa

Virossa vietetään juhannusaattoa huomenna ja juhannuspäivää perjantaina. Ja päivät ovat kiinteät eivätkä seuraile viikonloppuja kuten Suomessa.

Otepäällä järjestetään juhannusaattona suuret rantajuhlat nuorisolle, esiintymässä on monen mielestä Viron parhaimmisto ja väkeä valuu kaupunkiin pikku hiljaa, enimmäkseen nuorta porukkaa, joka on valmistautunut telttamajoitukseen.

Ei siis ihme, että päivän puheenaihe on sää: millainen sää on tulossa jussiksi, sataa, ei sada, vai paistaa.

Epävakaalta näyttää - jo pari päivää on Otepään ylängöillä kierrellyt hurjan näköisiä, välillä hyvinkin dramaattisia pilviä, jotka ovat aika ajoin tiputtaneet sisuksistaan vettä useamman kuution. Lämpötila on sateiden myötä laskenut ollen tänään n. 16 astetta.

Taivaalla täräkän näköiset pilvet

Lisää pilviä ja synkeää taivasta - komeat värit, kuitenkin!

Niin juu, otsikkoon mennäkseni. Puuhastin minä tänään parvekekukkienkin parissa. Eli ajelin aamulla Kanepiin ja Kanepi Aiand-taimistolle ja hain sieltä kymmenisen kesäkukkaa, jotka istutin eilen Tarton realisaatiokeskuksesta ostamiini ruukkuihin.

Onneksi Kimmo ei ollut matkassa. Ei olisi mies ymmärtänyt sitä miten vaikeaa se valinta oli - juoksin isoja kasvihuoneita läpi yksi kasvi kourassa, etsien sille kaveria.

En tiedä tuliko näistä nyt kuinkakin hienot, mutta tällaiset kukka-asetelmat ovat nyt parvekkeella. Ja tuli itse asiassa himo tehdä uusiakin....

Ruukku, jossa verenpisara ja kaksi lumihiutaleen taimea, herkkä vaaleasävyinen combo.

Toinen ruukku, keskellä tupakka ja ympärillä mm. lobeliaa, valkeaa, pinkkiä ja sinistä.

Ei minulla tänään tämän kummempaa ole kerrottavana. Että tässä tämä, ja kirjoittelemisiin.

Puuhakkaana parvekkeella

Eilen ja tänään on Tiina keskittynyt parvekkeen uuteen ehoisaan ilmeeseen. (Kuulostaako vähän puutarhalehtien otsikoinnilta, tyyliin:  Näin ehostat parvekkeesi tai Tee parvekkeestasi kesäkeidas.)

Kaikki alkoi itse asiassa pari viikkoa sitten kun tinttasin krassinsiemeniä parvekelaatikkoihin. Totesin, etten minä mitään erillistä siemenkasvatusta ala tekemään, kasvavat heti ensi metreillä omille asuinsijoilleen:

Ensin siemeniä liotettiin. Ja yllä krassivalikoima, joista kolme ensimmäistä on matalaa (30 cm) ja oikeanpuolisin pitkää sorttia.

Kaksi viikkoa parvekelaatikot asustelivat takapihalla ja pari kolme päivää sitten alkoi laatikoissa näkyä elämää. Oli aika nostaa ne paraatipaikalle eli kiinnittää parvekkeen reunaan.

Sitä varten tarvittiin tovi askartelua ja eilen kieli keskellä suuta rakentelin metallipalikoista oikean kokoisia kiinnittimiä. Olin oikein ylpeä itsestäni, nämä tekniikkapuolen hommat kun eivät ole sitä parasta ydinosaamistani, kuten kauniisti sanotaan.

Voilá! Laatikot ovat paikoillaan.

Kestää vielä hiukkasen aikaa että laatikoista näkyy mitään ulos.

Nyt siis tarvitsette mielikuvitustanne - ajatuksena on, että keltaoranssit krassit ikäänkuin putouksena roikkuvat parvekkeelta alas, muodostaen kukkivan näköesteen tieltä ja portilta parvekkeelle.

Tässä vielä samat laatikot toiseen suuntaan.

Huomatkaa myös karvainen puutarhapatsas.

Kun laatikot olivat tukevasti paikoillaan oli aika siirtää huomio näihin laatikoihin, jotka ovat olleet kellarissa Türistä lähtien:

Mitä täältä löytyykään?

Isäntä alkaa mallailla paloja yhteen.

Ja syntyy tällainen, jess, minun suihkulähteeni!

Voi että sillä on soma solina!

Päädyin sijoittamaan suihkulähteen parvekkeelle useastakin syystä. Ensinnäkin parvekkeelta saa siihen kätevästi sähköä. Toiseksi, parvekkeelle paistaa aurinko suurimman osan päivää ja sekä me, että asiakkaamme istuvat siellä mielellään. Kolmantena, eikä vähimpänä syynä se, että parvekkeella suihkulähde pysyy puhtaana. Takapihalla, missä meillä on myös pöytä ja tuolit asiakkaiden oleskella, lähteeseen olisi luultavimmin nopeasti kiivennyt etana poikineen, puhumattakaan muista maassa möngertäjistä.

Olen todella iloinen että hankin tämän lähteen, vaikka se olikin sellainen hetken impulssiostos. Sen solina on niin herttainen, keveä, ei liian päälletunkeva. Ja se on jollain tavalla hyvin rauhottava.

Tässä siis ehostettu parveke. Olisi tietenkin aika lailla ehoisampi jos parvekelaatikoissa olisi jo kukkia. Mutta eiköhän nuo krassit lähde tuosta nopsasti kasvuun, vaikkei kukkia saataisikaan vielä kuukauteen.