eli minä, teidän Lattenne, otan hetkeksi puheenvuoron, jos sallitte.
Koiranelämää, sitähän tämä minun eloni on, mutta aika nastaa, noin pääsääntöisesti. On monenlaista aktiviteettiä, niin ohjattua johtokunnan taholta, kuin ohjaamatontakin. Jälkimmäisestä kerron joskus toiste.
Tänää me harrastettiin ohjattuja aktiviteettejä – joo. (Ja tuo ’joo’ on lausuttu, sanoisinko hieman happamasti.) Ja leikin varjolla minua taas koulutettiin. Joo.
Näin se alkoi:
Iskä selitti minulle leikin säännöt: minä heitän sinä haet. Onko selvä?
Hei haloo, onko vaikeaa? No ei ole. Ryntäys ja haku, ensin ryntäys:
Sitten haku:
Onko vaikeaa? No-EI-ole! Pala kakkua, eli lasten leikkiä, mutta ihan hauskaa että johtokunta tykkää ja voin heitä ilahduttaa.
Seuraavaksi palautetaan haettu saalis:
Tässä kohtaa tuli johtokunnalta urputusta: ei-saa-hypätä ja ei-saa-tökkästä-saalista-iskän-munille ja pitää-odottaa-kiltisti ja... hohhoijaa, vaikka mitä.
Iskä tarkensi pelin sääntöjä:
Ja sitten taas hakemaan!
Mutta mitä ihmettä! Voimansa tunnossa Iskä viskaa heittolelun… PUUHUN! Ei voi olla totta? Mikä juttu tämän on? Kuuluiko tämä tähän leikkiin? Mttäääh?
Sinne se menee, ei hitto!
No, siellä se on, puussa, ja ei auta kuin sitä sieltä hakea.
Periksi ei anneta, uusi yritys:
Nyt alkaa jo vähän kyrsiä...
Onko tämä nyt kivaa? Tätäkö te tarkoititte? Mikä on tämän harjoituksen perimmäinen tarkoitus? Lelu on puussa, ja sinne jää?
Tässä vaiheessa johtokunta sitten pahoitteli sattunutta… ei ollut tarkoitus jne… Etsitään uusi lelu jne…
En sano kuin yhden sanan: TUNARIT.
Se sitten näistä ohjatuista aktiviteeteistä. Menenkin seuraavaksi, …kele, kaivamaan kukkapenkkiä, koska ihan oikeasti jurppii.
Over and out. Eli Hasta la Vista, Babies! Se siitä koulutussessiosta. Perennat odottaa... Ärs.
t. teidän Lattenne
PS. Terveisiä fan-clubille ja tänään erityisesti Oulun alajaoston jäsenille. Niin ärs en ole koskaan, ettenkö malttaisi lähettää suukkoa ihailijoille, se tässä: SMACK.
