Erään matkan anatomia, osa 39: La Ciudad - Rondan vanha kaupunki

Matkakertomus jatkuu. Olemme nyt 19. matkapäivässä, päivämäärä on lauantai 9.3.2019. Ja paikka yhä Ronda.

---

Herään aamulla Air BnB -kämpiltäni virkistyneenä ja hyväntuulisena. Eilisen päivän takaraivossa vellonut melankolia tuntuu olevan kuin pois pyyhitty, samaan tapaan kuin eiliset uhkaavat sadepilvet ovat yön aikana tehneet tilaa kirkkaan siniselle aamutaivaalle.

Nopeasti peseydyn ja pukeudun ja lähden etsimään kahvilaa, joka olisi varhain auki. Löydänkin sellaisen ja muiden aamuvirkkujen ja aamun ensimmäisten töihin menijöiden kanssa juon kupposen kuumaa ja syön yhden sämpylän. Uhkun tutkimusmatkailijan energiaa ja intoa. Tänään lähden valloittamaan tähän asti minulle tutkimatonta territoriota: Rondan vanhaa kaupunkia eli La Ciudadia.

Reitti on selvä. Ensin Puente Nuevo -sillalle ja siitä yli. Edellisiltana olin ajatellut jo lähteväni sinne, mutta hipihiljaiset ja pimeähköt kadut saivat minun toisiin ajatuksiin. Tänään ei pimeydestä ole tietoakaan; vaikka aamu on vielä varhainen, aurinko paistelee kirkkaalta taivaalta. Ilma on vielä hieman kirpeä, kuten se tapaa olla korkeissa vuoristokaupungeissa, mutta se vain virkistää ja antaa töppösille lisävauhtia.

Ylitän Puente Nuevon ja huomaan että varhaisessa ajankohdassa on todellakin etunsa: tuntuu että olen ainoa kulkija koko vanhassa kaupungissa. Saan kulkea useamman tunnin tyhjillä kaduilla, tutustua ihastuttaviin aukioihin ja medinan muureihin ilman ihmismassoja. Toisaalta myös kaikki museot ovat kiinni ja kaupunkia jo pitkän tovin kierreltyäni alkavat ensimmäiset kahvilat vasta availla oviaan; tuoleja ja pöytiä nostellaan katukivetyksille ja A-tauluja asetellaan ravitsemusliikkeiden ovien eteen.

La Ciudad on, kuten niin monet Andalusian vuorikaupungeista, valkea kaupunki

Kapeita kujia ja patioita

Olen lähtenyt liikkeelle aikaisin ja saan vaeltaa kaupungissa liki yksin

Ohellani näen suurella vanhan kaupungin aukiolla vain yhden jakeluauton, ihmisiä en ainuttakaan

Rondan vanhempi historia on yhtä kuin La Ciudadin historia. Kaupungissa ovat vaikuttaneet keltit, (n. 500 eaa) jotka kutsuivat sitä Arundaksi. Heitä seurasivat foinikialaiset ja visigootit, mutta varsinainen kaupungin historia alkaa Julius Caesarin ajoista, jolloin kaupunki sai kaupunkioikeudet. Roomalaiset rakensivat kaupungin ympärille mahtavat muurit, joista on nykyisin vain pieniä rippeitä jäljellä.

Vuonna 713 Ronda siirtyi arabien haltuun ja sai nimekseen Hisn Ar-Rundah (Rundah'n linnake) ja se pysyi islamilaisena kaupunkina aina vuoteen 1485, vaikka vuosisatojen kuluessa eri berberihallitsijat siitä keskenään kinasivat ja vuoroin sitä valloittivat.

Maurien hallitsemat reilut 700 vuotta ovatkin jättäneet eniten arkkitehtuurillisia ominaispiirteitä kaupunkiin, vaikka reconquistan aikaan useimpien rakennusten julkisivuja uudistettiin sopimaan niiden uusiin kristillisiin tehtäviin. Ainoana selkeänä vanhana maurilaisena rakennuksena voidaan pitää nyttemmin museoitua arabialaista hammamia, islamilaista versioita roomalaisista kylpylöistä.

Rondassa uskotaan olleen aikanaan kaikkiaan 7-8 eri moskeijaa, mutta yksikään niistä ei ole säilynyt meidän päiviimme. Vain yksi minareetti on jätetty jäljelle: San Sebastianin kirkon yhteydessä oleva torni, joka muutettiin kirkon kellotorniksi kun moskeijasta rekonstruoitiin katolinen kirkko.

Ainoa säilynyt minareetti joka palvelee nyt  San Sebastianin kirkon kellotornina

Rondan vanha kaupunki on historiallisuudessaan, hiljaisuudessaan ja kauneudessaan sadunomainen. Valkeiden talojen reunustamien mutkittelevien kujien ja ns. pääkadun hienojen rakennusten ja komeiden kirkkojen ohella täältä löytyy myös rauhallisia puistikoita, appelsiinipuita ja puiden tuottamia varjopaikkoja, joille varmasti on kysyntää päivän jatkuvasti lämmetessä.

Vehreä puisto tarjoaa varjopaikkoja vanhan kaupungin keskellä

Appelsiinipuita ja vehreä keskusaukio

Jokaiselta kulmalta tuntuu aukeavan aina uusi kiinnostava maisema

Olen kierrellyt vanhaa kaupunkia jo pitkään, kun tulen sen itäisimmälle reunalle ja löydän sieltä maurien medinan näkyvimmät ja parhaiten säilyneet muurit. Ne on rakennettu vuoren reunamalle ja yhdessä korkean pudotuksen kanssa ne ovat aikanaan muodostaneet erinomaisen puolustuksen kaupungille.

Vanhan medinan muuria

Vanha mukulakivitie vie medinan portille

Suojamuurit on rakennettu jyrkänteen reunalle

Muureilta näkyy yli koko kaupungin

Maisemaa muureilta alas katsottaessa

Moriskojen synkeä ja pitkälti vaiettu historia

Perehtyessäni Rondan historiaan törmäsin myös termiin moriskot (suom. morisko, morisco, mourisco), jolla sanalla kutsuttiin muslimeita, jotka kääntyivät reconquistan aikaan katoliseen uskoon. Sana sai pian halventavan merkityksen.

Maurien hallintoaika, niin Rondassa kuten kaikkialla Andalusiassa, oli melko rauhallista uskontojen rinnakkaiselon aikaa. Kristityt ja juutalaiset olivat vähemmistönä, mutta heitä ei systemaattisesti vainottu.

Espanjan inkvisitiolaitos muutti tilanteen täysin. Vuoden 1492 jälkeen - kun Granada viimeisenä muslimien tukikohtana Iberian niemimaalla antautui - muslimien ja juutalaisten asema kävi hankalaksi. Heille tarjottiin kahta vaihtoehtoa: joko muuttaa pois koko Iberian niemimaalta ilman omaisuuttaan tai kääntyä kristinuskoon. Monet kääntyivätkin, ainakin pintapuolisesti, saadakseen pitää omaisuutensa. Salassa he saattoivat kuitenkin jatkaa islamistisia rituaaleja ja riittejä.

Moriskojen asema heikkeni jatkuvasti; katoliset fanaatikot epäilivät heitä yhä enenevissä määrin epäisänmaallisuudesta ja vainosivat heitä systemaattisesti. Monet moriskot lähtivätkin pakoon vainoja vuorille ja Ronda tarjosi heille yhden tällaisen pakopaikan.

Kauan ei Rondakaan tarjonnut moriskoille turvaa. Vuonna 1566 Filip II sääti lain, jolla kiellettiin arabian käyttö niin puheessa kuin teksteissä kaikkialla valtakunnassa. Lisäksi moriskojen tuli pitää kotiensa ovet avoimina aina perjantaisin, jotta oikeauskoiset saattoivat tarkistaa, ettei kotien muurien sisällä harrastettu islamin perjantairukouksia. Moriskoille lisättiin uusia rankkoja veroja. Ja heidät velvoitettiin kantamaan päähineissään sinistä puolikuuta merkkinä kastistaan. Liikkuminen ilman tätä merkkiä merkitsi välitöntä kuolemantuomiota.

Jatkuvasti kehnoutuneet olot nostivat moriskoissa kapinamielialaa ja he nousivat vastarintaan eri puolilla Andalusiaa. Näin myös Rondassa, missä kapinaa johti Al-Fihrey -niminen moriskopäällikkö. Lupaavan alun jälkeen Filip II:n joukot kuitenkin saivat nujerrettua kapinalliset. Sillä seurauksella että Filip II:n määräyksen mukaan tuli Rondan moriskot hävittää viimeiseen mieheen ja naiseen ja lapseen. Näin kävi. Ne muutamat jotka selvisivät verilöylystä myytiin orjiksi.

Moriskojen historiasta voi lukea lisää vaikkapa The Guardian-lehden artikkelista eli tästä.

Hotellin kyltissä viihtyvät sopusoinnussa Daavidin tähti, risti ja puolikuu. Aina ei ole näin ollut.

Katoliset kirkot, kuten Iglesia del Spiritu Santo ovat korvanneet moskeijat

Kirkontorni nousee yli asuintalojen kattojen

Kirkon fasadi Rondassa

Nunnapatsas vanhan kaupungin keskustassa. Lieneekö takana luoastari, sitä en tiedä.

Katolinen usko näkyy kaikkialla

Päiväni Rondan vanhan kaupungissa on ollut arvatenkin antoisa. Mutta reippainkaan tutkimusmatkailija ei jaksa ikuisuuksia liikkua ilman pientä tankkausta. Löydän vanhan kaupungin itäreunalta viehättävän ravintolan jonka terassi katsoo suoraan vanhan medinan muureille. Tilaan kahvin, ja vasta istuessani alas huomaan, miten väsynyt olenkaan, tai ainakin jalkani ovat. On siis aika hetki vain nauttia näkymistä ja vahvasta kahvista.

Kahvila jonka terassilta aukeaa näkymät vanhaan medinaan

Koristeellinen lyhty kahvilan terassilla

Kuuma vahva kahvi piristää kummasti 

Kahvin juotuani olen jo riittävän virkistynyt aloittaakseni paluumatkan kohti Puento Nuevoa ja kämppääni. Kello 12.00 on aika luovuttaa huone pois.

Kun saavun Ponte Nuevolle, suorastaan hätkähdän ihmispaljoutta. Turistit ovat jälleen aloittaneet eestaas haahoilun sillalla. Hetkeksi vanhan kaupungin hiljaisuudessa olin heidät tyystin unohtanut.

Eestaas eestaas koko päivän kulkee turistien lauma pitkin siltaa

Tähän on hyvä hetkeksi lopettaa tämä kertomus tällä erää. Mutta tarinahan jatkuu...

Pysykää kuulolla.

Erään matkan anatomia, osa 35: Arabivaikutteet Granadassa - La Alcaicería

Granadasta ei voi kirjoittaa ilman että omistaa oman luvun sille, miten vanhat mauriperinteet ja arabivaikutteet näkyvät yhä tänä päivänä katukuvassa ja kaupungin elämässä.

Kerroin jo aiemmin, osassa 31 siitä miltä Albaicínin ikiaikainen vanha kaupunki näyttää, millaisia ovat pienet kapeat mukulakivikujat, jotka mutkittelevat sokkeloisina valkoisiksi kalkittujen talojen lomassa.

Seuraavissa osissa 32 - 34 kuvailin kaupungin ylle kohoavaa ylvästä Alhambran linnoitusta, sen arkkitehtuuria, näkymiä ja puutarhoja; kaikki  muistoja maurien aikakaudelta.

Alhambra edustaa maurien arkkitehtuuria kauneimmillaan

Vielä on kerrottava kolmannesta A:sta joka Granadan kävijän kannattaa katsastaa. Kyse on La Alcaiceríasta, vanhasta silkkimarkkinasta Albaicinin juurella, joka tänäkin päivänä on elävä bazaarialue täynnä erilaisia kojuja ja kauppoja, ravintoloita ja teehuoneita.  Myös marokkolaiseksi soukiksi olen kuullut sitä kutsuttavan

Minulla oli tarkoitus Alhambrasta palattuani jatkaa päivääni juuri täällä. Matkalla alas kaupunkiin huomasin kuitenkin vilunväristysten alkavan. Olin vilustunut kepeissä kesäkamppeissani kunnolla, ja sen sijaan että olisin lähtenyt heti kauppakujille menin pehkuihin muutamaksi tunniksi.

Illan jo tultua heräsin ja huomasin olevani nälkäinen. En ollut koko päivänä syönyt mitään, ja oli aika lähteä etsimään einestä väsyneelle keholle. Suuntasin siis kulkuni kohti Alcaiceríaa ja sen sivukatuja, joissa tiesin niiden eksoottisimpien arabiruokapaikkojen sijaitsevan.

Granadalaisittain katsottuna ilta oli vasta alkamassa ja useimmat teteríat eli teehuoneet olivat tyhjiä ja odottivat illastajia saapuviksi vasta muutamaisen tunnin päästä. Kurkin teehuoneisiin ja ravintoloihin oviaukoista.  Hookah-vesipiiput ja arabialaishenkiset sisustukset, värikkäät matot, tyynyt ja lamput, mosaiikkiset seinät ja upottavat divaanit vaikuttivat houkuttelevilta ja eksoottisilta, mutta jotenkin ajatus yksin niihin menemisestä tuntui vieraalta. Asia olisi ollut toinen, jos vaikkapa Kimmo olisi ollut seuranani.

Hookah-baari Alcaiceríassa

Teterían eksoottista sisustusta

Teehuone on tähän aikaa alkuillasta vielä tyhjillään

Tetería Larachen tarjontaa

Orientaali ravintola

Jätin siis ajatuksen yksin syömisestä arabiravintolassa sikseen ja päätin turvautua Plaza Nuevan nurkassa olevan ja kiinalaisten pitämän pikkukaupan tarjontaan. Matkallani takaisin kotipesään kävin kuitenkin tutustumassa arabikorttelien pikkukauppojen ja kojujen tarjontaan.

Illan pimetessä alkaa arabikortteleissa ja bazaarikujilla liikkua yhä enemmän väkeä.

Ja kaikkea itämaistahan täältä löytyi. Joskin useimmat putiikit myivät hyvin samankaltaisia tuotteita. Oli nahkatavaraa, laukkuja, vöitä ja nahkasandaaleja. Oli teepuoteja, joiden hyllyt notkuivat mitä erilaisimpia tuoksuvia teelaatuja. Lamppumyymälöitä ja korukioskeja. Ja tietenkin pieniä vaatekauppoja, joiden hippityyppiset tuotteet, värikkäät huivit, köysivärjätyt t-paidat ja hulmuhelmaiset pitkät hameet ja haaremihousut eivät eronneet paljoakaan vaikkapa Nepalin tai Thaimaan tarjonnasta.

Tarjolla teekalustoja ja erilaisia teelaatuja

Mitäköhän olisi tulli sanonut tästä teesekoituksesta?

Vesipiippuja

Korvakoruja itämaisin muodoin ja kuvioinnein

Nahkatuotteita joka tarpeeseen

Lamppukaupat kuin suoraan tuhannen ja yhden yön maailmasta

Pashminahuiveja ja koristeellisia lamppuja. 

Pimenevässä yössä loimottavat moniväriset lamput  ovat viehättäviä väriläikkiä

Aikani täällä kuljeskeltuani palasin majapaikkaani. Plaza Nuevan kulmapuodista ostin hieman ruokaa kämpille: chorizo-makkaraa, sinihomejuustoa, leipää ja rosé-viiniä ja nautin ne pienellä lasitetulla parvekkeellani katsellen samalla Plaza Nuevan iltaelämää.

Seuraavana aamuna oli paluu Málagaan ja sieltä Benalmádenaan. Ennen bussiasemalle lähtöä palasin vielä hetkeksi La Alcaicerían  kulmille, mistä löytyi useampikin pieni leipomo, joka tarjosi perinteisten andalusialaisten herkkujen ohella myös arabialaisia leivonnaisia ja piirakoita.

Pastela Árabe on tyypillinen arabiherkku, sekä suolainen että makea. Se voi sisältää kanaa, manteleita, sipuleita, hunajaa ja vaikkapa sieniä. Pasteija on ruokaisa ja rasvainen aamupala teen kumppanina.  Jos kiinnostaa tällaisen valmistaminen, tässä resepti kotikokeille: Arabic Pastela. Kannattaa kuitenkin panna merkille pitkä valmistumisaika, eikä ohjekaan tunnu kaikkein helpoimmalta.

Pastela Àrabe on tyypillinen arabiherkku Granadassa

Toinen versio samasta herkusta

Granada on hieno andalusialainen kaupunki, yksi hienoimmista missä tällä reissulla kävin. Eikä vähiten siksi, että se huokuu sekä andalusialaista tunnelmaa että arabialaista, maurien jättämää perinnettä.

Granadassa voi viettää aikaansa monin tavoin. Siellä on upeita katolisia kirkkoja. modernissa keskustassa on runsaasti kauppoja shoppailuintoisille. Granadassa näkee parhainta ja aidointa flamencoa ja kuulee vanhaa ja alkuperäistä mustalaismusiikkia.

Mutta jos aika vierailulle on rajoitettu, ehdotan perehtymään yllä mainitsemiini kolmeen A:han: Alhambraan, Alabaicíniin ja La Alcaiceríaan. Jotka kaikki ovat viehättäviä sekoituksia andalusialaisesta ja arabialaisesta kulttuurista.