Tässä tämä kysymyspatteristo ja vastaukseni siihen ovat:
1. Mitä vastasit lapsena, kun sinulta kysyttiin, mikä sinusta tulee isona?
Muistan että olin kiusaantunut siitä, että minulla ei heti ollut vastausta tähän kysymykseen, jota aikuiset alituisesti tivasivat. Kuinka 5-vuotiaalla voisikaan olla selvät tulevaisuudensuunnitelmat, pohdin Lisa Simpsonin lailla pikkuvanhasti. Jossain vaiheessa kuitenkin valikoitui ammattien sekamelskasta kaksi ylitse muiden: bingoemäntä ja bussiemäntä. Molemmissa sai esiintyä ja puhua mikrofoniin. Jälkimmäisessä pääsi myös matkustamaan. .
2. Mistä sarjakuvista pidit eniten?
En muista sarjakuvia ahmineeni. Aku Ankka meille taisi tulla kotiin ja sitten oli sellainen sarjakuvalehti, jossa oli kiltti ja paha haukanpoika, toisen nimi olisi saattanut olla Hekku-Haukka. Lehteä en oikein muista. Naapurinpoika luki suomalaista MADia enkä ymmärtänyt siitä yhtään mitään. Teräsmiehet tai muut supersankarilehdet olivat nekin minulle täyttä mystiikkaa, kuinka kukaan jaksaa olla tuollaisista kiinnostunut! Sarjakuvien sijasta aloin lukea jo pienenä kirjoja, joista Anna-kirjat olivat ehdoton suosikki. Mutta myös Viisikot ja Salaisuus-sarjan kirjat olivat mieluisaa luettavaa.
3. Mikä oli lempileikkisi?
Olin kaikkiruokainen pihan leikkien suhteen. Meitä asui samalla alueella useampikin samanikäinen kersa, joten leikkiseuraa pihalta löytyi. Tervapata oli mukavaa. Mistään piileksimisleikeistä en pitänyt, ne kävivät liikaa hermon päälle kun piti odottaa löytäjää.
4. Parhaat syntymäpäiväsi ja miksi?
En muista lapsuuden syntymäpäiviä erityisemmin vietetyn. Koulussa sai jakaa lakupussin luokassa syntymäpäivänään luokkatovereiden kesken. Minua harmitti, sillä syntymäpäiväni olivat kesäkuussa eikä tätä mahdollisuutta minulla ollut.
5. Mitä olisit halunnut elämässäsi tehdä, jota et ole tehnyt?
Kysymys on aseteltu hassusti, mitä olisin halunnut tehdä... haluan niin montaa asia vielä tehdä. Eikä aika ole vielä ummessa.
14-vuotiaana olin vielä lapsi, mutta jo pieni nainenkin samaan aikaan. Olin elämäni ensimmäisessä kesätyössä ja sen palkalla lähdin Espanjaan viikon lomalle Benidormiin yhden samanikäisen ystävättäreni kanssa. Vieläkin ihmettelen sitä että äitimme päästivät noin nuoret tyttölapset kahden suureen maailmaan, mutta toisaalta olimme jo vastuuntuntoisia ja itse matkarahamme ansainneet. Joka tapauksessa, Benidormista palatessani kerroin ensi kesänä meneväni sinne töihin, discon sisäänheittäjäksi. Homma oli helppo: piti kulkea rannalla päällään märkä t-paita, jossa oli discon nimi. Se oli minusta coolia. Äitini kuunteli tulevaisuudenhaaveitani vaieten, eikä torpannut niitä. Kävi kuten äitini oli arvannut, seuraavana kesänä olin jo asian unohtanut.
6. Ensimmäinen lempiurheilulajisi
Tämäkin on hassu kysymys. Entä jos ei ole lempiurheilulajia?
Minä en pitänyt mistään sellaisesta 'urheilusta', jossa kilpailtiin ja saatiin palkintoja. Koulun urheilutunnitkin olivat minusta tylsiä tai vastenmielisiä. En ollut missään lajissa luontaisesti hyvä ja niinpä mitkään kilpailut eivät tuntuneet millään lailla palkitsevilta.
Mutta luistelusta pidin, en kaunoluistelusta, vaan viilettämisestä lujaa. Ja lujaa minä meninkin!
7. Ensimmäinen musiikki-idolisi
Päivi Paunu. Ja hänen kappaleensa Hei vain! Sitä laulaa hoilottelin metsässä juoksennellessani ja leikkiessäni että ratsastin mielikuvitushevosellani.
Veljeni, joka on minua viisi vuotta vanhempi, hankki levysoittimen ja kuunteli tarkkaan kaikkia sen ajan suosikkibändejä: Creedence Clearwater Revivalia, Frank Zappaa ja Suomen talvisota-yhtyettä. En pitänyt musiikista, mutta opin kappaleet ja osaan ja muistan ne vieläkin.
8. Paras joulu- tai muu lahjasi
Hiiru-niminen pehmolelu oli rakkain ystäväni. Luulen, että se oli joululahja. Niin, ja luistimet, ne sain yhtenä jouluna ja niitä halusin pitää sisälläkin jalassani, vaikka se oli kiellettyä. Yleisesti ottaen saimme veljeni kanssa valtavasti lahjoja, tuntui että lahjoja oli kokonainen vuori. Eniten kuitenkin pidin lahjojen antamisesta ja paketoimisesta.
Kuuluisaksi on jäänyt kansakoulun käsityötunnilla tekemäni hapsullinen tyyny. Paketoin sen jo hyvissä ajoin paperiin ja kirjoitin tussilla päälle: Äidille. Kun jouduimme riitoihin äidin kanssa suttasin tuohtuneena nimen yli ja kirjoitin sen sijaan: Malla-tädille. Kun taas olimme sovussa äidin kanssa, suttasin Mallan nimen yli ja kirjoitin uudelleen Äidille. Ja kun kinaa äidin kanssa oli usein, vaihtuivat myös nimet lahjapaperissa tiheään. En muista kumpi lopulta tyynyn sai, luulen, että äitini, - mutta voitte uskoa, että olen asiasta kuullut koko pienen elämäni.
---
Tässä olivat siis minun vastaukseni. Heitän kapulan eteenpäin: MarjattaH:lle, Sylvialle ja Vallattomalle. Otatteko kiinni?
