Ihan ensimmäiseksi tässä tämän kuun ihailijakuva kaikille fan-clubilaisilleni:
Ja sitten henkilökohtaiset terkut kaikille fan-clubini alajaostoille:
- Oulun alajaosto – vetäjä Heljä
- Ruotsin alajaosto – vetäjä Sylvia
- Helsingin alajaosto – vetäjä Onu Koo
- Kanarian saarten alajaosto – vetäjä Helena
Nämä ovat viimeiset viralliset alajaostot, jotka johtokunta on kirjannut ylös. Muitakin lienee ja niinpä tervehdän niitäkin tasapuolisesti.
Ja nyt nyt kun virallinen osio on ohi, voidaan siirtyä raportoimaan viimeisiä kuulumisia. Ajattelin, että parempi että minä teen sen, koska johtokunnan naispuolinen on viime päivät ollut saamaton tällä rintamalla.
Toisaalta, en sitä niin ihmettelekään, sillä monenlaista on tapahtunut tuolla päällikkörintamallakin.
Ensin johtokunnan naispuolinen riehui pihalla repien rikkaruohoja hybriksessä kunnes sen selkä sanoi naks. Sen jälkeen puutarhan raivotar kulkikin pykälänmuotoisena ja söi särkylääkkeitä pari päivää.
Nättihän siitä pihasta tuli, minunkin mielestä. Tässä etupihaa. Palaan aiheeseen "etupiha" vielä tuonnempana.
Ja tässä näkymää takapihalta käsin:
Sitten tuli paaaljon asiakkaita ja minut suljettiin meidän huoneeseen. Vanha rouva kyllä sai tepastella rauhassa asiakkaiden kanssa, kun sillä on kuulemma niitä tapoja.
Saanko kysyä ja kysyn vain: onko teistä ”tapoja” kulkea asiakkaiden vanavedessä, silmät kosteina, katse naulattuna asiakkaiden käsiin ja kasseihin, hölmö hymy huulilla? Ilmassa leijailee jatkuva sanaton vihjaus: ”Jos haluatte minulle namin antaa, en panisi sitä pahakseni!”
Niin, että nämäkö ne ovat ne paljon kehutut ”tavat”? Jos näin on, en voi kuin lainata niitä kuuluisia roomalaisia, keitä lienevätkään: O tempora, o mores.
No tilanne kyllä parani kohdallani – nämä asiakkaat olivat kaikki toooosi mukavia, ja kaikki yhteen ääneen totesivat että on epäreilua pitää minua eristyksissä. Että Latte kehiin vaan! Ja niin minäkin sitten sain osallistua yleiseen riemunpitoon.
Aluksi olin, kuten tapani on, hieman epäluuloinen ja kajautin muutamaisen vahvan rintahaukun, joka sai seurueen heikkoverisimpien daamien kasvot kalpenemaan. Mutta kun painoin suuren pääni hetken kuluttua heidän syliinsä sain osakseni samantyyppisiä katseita joita Vivien Leigh loi Clark Gableen Tuulen viemää –elokuvan loppumetreillä. Tiedättehän, ihastuneita.
Ihmisiä on siis tullut ja mennyt ja minulla on ollut jännää. Tänään on ollut hieman hiljaisempi päivä ja olen viettänyt sitä käyskennellen pihalla. Ensin takapihalla ja sitten etupihalla. Jonne minulla kuulemma ei ole asiaa.
Etupihan ja takapihan välillä on aita – se alla olevassa kuvassa:
Ja aidassa portti, joka on lähes aidan korkuinen. Aita ilmestyi tänne toisen elinvuoteni alussa eli viime syksynä. Ja se on minua pitkään häirinnyt. Kun se on rajoittanut henkilökohtaista vapaata liikkumistani. Ja nyt kun ollaan Schengenissäkin eikä rajoja pitäisi olla.
Ja niinpä minä sitten tänään, kun tyly aita piti minut erossa naisjohtajastani, päätin noudattaa Marvin Gayen ja Diana Rossin ohjetta, joka on selkeästi kirjattu kappaleeseen: Ain’t no mountain high enough – ja hyppäsin aidan yli.
Johtokunnan naispuolinen ei ollut lemmenosoituksestani kauhean innoissaan, mitä ihmettelen. Totesi vain kuivasti miespuoliselle: ”Se siitä kymppitonnin aidasta sitten.”
Yritä ymmärtää sitten naisia?!
Lopetan tämän viestini näihin kauniisiin sanoihin, joiden pitäisi nostaa kyynel jokaisen todellisen naisen sydämeen. Suosittelen että luette sanoituksen hitaasti ja ja hartaudella, jolloin ymmärrätte mitä sydämessäni tunsin - olen lyhentänyt hieman kappaletta ja ottanut siitä lähinnä kuoro-osuudet esiin:
If you need me call me
no matter where you are,
no matter how far (don't worry baby)
just call out my name.
I'll be there in a hurry
you don't have to worry
chorus:
'Cause baby there
Ain't no mountain high enough
Ain't no valley low enough
Ain't no river wide enough
To keep me from getting to you babe
...
Chorus
No wind,
No rain,
Or winter's cold.
Can stop me baby.
na na baby
Cause you are my love
When you're in trouble
I'll be there on the double
just send for me
oooh baby
...
If you ever need a helping hand
I'll be there on the double
just as fast as I can
don't you know that ;
there ain't no mountain high enough,
ain't no valley low enough,
ain't no river wide enough,
to keep me from getting to you babe
Rakkaudella teidän Lattenne
